Syypää mun nuukailuun - eli mistä unelmoin

Blogini kuvauksessa mainitsen, että nuukaillen säästetyn rahan käytän elämyksiin ja täyttääkseni unelmani. Mitä nämä unelmat sitten ovat? Eivät mitään kovin korkealentoisia, sen voin jo tässä vaiheessa paljastaa.

En kuulu lottoavaan kansanosaan. Rahaa ei tarvitse olla mitenkään erityisen paljon, vain sen verran, ettei tarvitse jatkossakaan laskeskella pennosia kassalla tai lainata vanhemmilta. Sen verran, ettei mikään unelmani jää saavuttamattomiin ainakaan rahanpuutteen vuoksi. Unelman toteutuminen vaatii nuukailua.

Unelmoin omakotitalosta, jossa olisi tilaa ja inspiraatiota tuunata kaikenlaista huonekaluista koristeisiin. Tätä unelmaa varten olen jo vuosia säästänyt ASP-tilille ja säästän jatkossakin tulevista tilipusseista ylijäävän osan. Muutamassa vuodessa tämä unelma saattaa jo käydä toteen. Unelman toteutuminen vaatii työtuloja.

publicdomainpictures.net

Toivon lähteväni töihin joka päivä iloiten. Olen ollut ennenkin tällaisissa työpaikoissa, joten osaan vaatia sitä myös tulevalta työsuhteeltani. Toivon, että minulla riittää aikaa ja energiaa palkkatöiden lisäksi vapaaehtoistyöhön vielä vuosienkin päästä. Unelman toteutuminen vaatii asennetta.

Lapsia saa luvan tulla useampi, mutta melko suurilla ikäeroilla. Tahdon viettää työrupeamien välissä aikaa kotiäitinä ilman murhetta huomisesta. Toivon tarjoavani lapsilleni parhaan mahdollisen lapsuuden. Unelman toteutuminen vaatii hyvää onnea ja säästöjä.

Hieman ristiriidassa lapsihaaveitteni kanssa lähden vielä joku päivä reppureissaamaan kaukoitään. Tahdon viettää lomia ulkomailla mieheni ja koko perheen voimin. Unelman toteutuminen vaatii matkarahaa.

Haluan kehittää taitojani käsitöiden ja musisoinnin osalta. Joskus vielä ilmoittaudun matonkudontakurssille. Aion treenata itseni paremmaksi rumpaliksi kuin olen huippuvuosinani ollut. Tahdon jatkaa satunnaista bändiharrastusta, keikoilla käymistä ja musiikista hurmioitumista. Unelman toteutuminen vaatii sydämen paloa ja joitakin satasia.

Tahdon tehdä mieheni kanssa kesäisen kajakkiretken ja yöpyä saarella. Haluan pitkän parisuhteen, jossa viisastumme ja koemme yhdessä, nautimme toistemme seurasta ja kestämme vaikeiden aikojen yli. Unelman toteutuminen vaatii rakkautta.

Juuri nyt tahtoisin omaa rauhaa ja tilan, jossa voisin koota 1000 palan palapelin. Unelmoin myös muutaman tunnin uimahallireissusta ilman seuraa. Unelman toteutuminen vaatii lapsenvahdin ja muutaman euron.

Onkohan se tavanomaista, että nuukana kun muutenkin tyytyy keskinkertaiseen, unelmatkaan eivät ole kovin korkealentoisia? Kaikki on toteutettavissa, kun löytyy säästäväisyyttä, asennetta ja oikeat henkilöt ympäriltä. Unelma kerrallaan kuljen kohti uusia unelmiani.

Mistä Sinä unelmoit?

Nuukan joulu alkaa 27.12.

Kai sitä voisi yrittää olla ajankohtainen ja kirjoittaa pari sanaa näin vuoden muovisimpana juhlana.

Jokajouluinen kirous on juhlapyhiä edeltävä kaupparuuhka, jolloin kassajonossa saa kyynärpäästä jos toisestakin. Oma kauppasekoiluni alkaa vasta joulun välipäivinä, mutta ei niiden kuuluisien joulualennusmyyntien vuoksi. Ostoksille minut johdattaa se, kun muutaman kiinniolopäivän jälkeen moni (jouluinen) tuote saa alennustarran kylkeensä ja silloin on pakastimessa parempi olla tilaa.

Onhan se totta, etteivät jouluruoat maistu enää aattoillan jälkeen samalta. En ihmettele, jos laatikot eivät tahdo tehdä kauppaansa kolmen päivän ähkyn päätteeksi. Kelpo ruokaa se kuitenkin on. Ehtiipä sitä kevättalvesta lähtien pitää taukoa seuraavaa joulua varten.

...patsi jos juuri silloin kävelee taas kinkkutarjous vastaan. Viime keväänä kinkku päätyi pulled porkiksi. Nyt voisin kypsentää koko pakaran uunissa ja pakastaa sen palasina. Leivänpäällistä ei tarvitsisi ostaa aikoihin. 2 e/kg on aivan törkeän halpaa lihaa!

Kummamuumi tiirailee piparikatastrofia, josta riittää vielä paljon syöväväksi.

Itse joulunaika ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua kohdallani. Suvun yhteinen joulupöytä notkuu herkkuja, mistä on kiittäminen vuoroin äitiäni ja anoppiniani. Alemman tason jouluihmisenä kyseenalaistan kaiken "pakon" joulun alla. Kuitenkaan en voi katsoa hiljaa vierestä kiireisiä läheisiäni, vaan avustan heitä parhaani mukaan joulutunnelman luomisessa. Lopputulema on se, että joulumme ei maistu, tunnu tai näytä nuukalta.

Lahjoina suosin elämyksiä ja itse tehtyä. Mieluummin mahaan molskahtava pipari kuin vuosiksi kaapin perälle joutava koriste. Lapsi saa tarpeeksi jännitystä jo muutamasta paketista, joiden sisällöt olen tarkoin miettinyt. Pyysin lapselleni lahjaksi veljeni vanhan junaradan, hän kun ei ole vilkaissut siihen päinkään enää vuosiin. Suotta sitä uutta ostamaan. "...ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua..." Voisin vetää sanani takaisin. Nuukan joulu taitaa sittenkin alkaa jo ennen aattoiltaa.

**tun mainokset

Että ottaa päähän nuo Ostos-TV:n paskanjauhajat. He käyttävät räikeästi tapoja, joita käsiteltiin lukiossa psykologian kurssilla, kun puhuimme mainonnan vaikuttamiskeinoista. Eli kuinka jallittaa kuluttajaa. Listalta löytyi jotain tämän tyylistä:

1. Luo tarve

Kiristääkö sukka varpaitasi? Ei yleisesti ottaen, mutta nyt kun mietit asiaa, niin varmasti kiristää. Tässä aivan helkkarin turha laite sinne varpaisiin asennettavaksi, jottei kiristys enää haittaisi.

2. Käytä asiantuntijaa

Tässä julkkis tai Oxfordin yliopistossa opiskellut, hyvin maksettu, "asiantuntija" kertoo, miksi juuri tämä tuote on niin erinomainen.

3. Ole miellyttävä

Kauniilla hymyllä varusteltu myyjä saa uskomaan, että kilot sulavat pikavauhtia tällä uudella laitteella. Koska eihän kukaan hymyilevä voi olla kuluttajaa vastaan. Eihän?

4. Hoputa

Tarjous on voimassa vain hetken, ettet sinä jästipää ehtisi tajuta, että tämä tuote on ihan perseestä myös meidän mielestämme.

5. Lupaa onnea

Kun asennat tämän ruman laser-valosarjan olohuoneeseesi, ihmiset sekoavat ja haluavat bailata kanssasi. Ystävyystakuu: jos et saa bilekavereita, voit palauttaa tuotteen, mutta ethän sitä tee, koska olisit silloin epäonnistunut urvelo.

6. Käytä toistoa

Kyllä se kohta tajuaa tarvitsevansa tämän vihannesleikkurin, kun vain jaksamme tarpeeksi asiasta muistuttaa. Tuttu on turvallinen valinta.

Samaa listaa hyödynnetään huomaamattomammin jokaisella mainoskatkolla, joka bussipysäkin mainostaulussa, jokaisen radiokanavan rallatuksessa. Älä sinä ainakaan sorru mainoksen uhriksi. Osta vain todelliseen tarpeeseen.

publicdomainpictures.net

Kuinka halvalla selvisimme ekasta vauvavuodesta?

Kaikkihan sen tietää, että lapsen saaminen tarkoittaa rahanmenoa. Jonkin verran voi summaan vaikuttaa hankkimalla tavaraa käytettynä ja tehden päätöksiä perhesuunnittelusta lähtien Kelan pillin mukaan. Kahden viivan piirtyessä tikkuun (suunnittelematta) olimme molemmat vielä opiskelijoita. Äitiysraha oli pienin mahdollinen, joten halvalla oli päästävä ihan pakostakin.

Paras arpaonni on heillä, joilla lapsi ei suuremmin sairastele ja koti täyttyy ilmaiseksi saadusta tavarasta. Sukuni sikiää sellaista kyytiä, etteivät lastentarvikkeet ole kauaa ehtineet kerätä pölyä päälleen, kun ne kiertävät jo seuraavan käyttöön. Vaikka omassa suvussa oltaisiin hanakasti jalat ristissä, jää vielä oljenkorreksi sellainen taivas maan päällä kuin Torin annetaan-palsta.

Näillä hakuvaihtoehdoilla ei tarvitse ajautua konkurssiin jo vauvan odotusaikana.

Tiedän kokemuksesta ilmaisen tavaran olevan toisinaan jopa maksullistakin laadukkaampaa. Monella on vain tarve päästä nopeasti tavaroista eroon muuton tai tilanpuutteen vuoksi. Siksi annetaan-palstalle tulee päivittäin kymmeniä ilmoituksia pelkästään Pirkanmaalta. Pääpaino on juurikin lastenvaatteilla ja -tarvikkeilla, niitä kun tarvitsee ihan hemmetisti ja vain hetken.

Tai tarvitseeko sitä koko arsenaalia aina edes hankkia? Kylpytuki, kantoliina, sitteri, sterilointilaite, hoitopöytä. Naapurin Jokke-Marialla on näistä kaikista kova tarve, mutta itse en lähtisi ainakaan maksamaan tavaroista, joiden käyttämisestä en ole satavarma. Tavaraa voi hankkia myös lapsen jo synnyttyä, kun on huomannut, mikä sopii omaan tyyliin ja mahtuu ylipäänsä kotiin.

Suomalaisen lapsen ensimmäinen elinvuosi maksaa vanhemmille keskimäärin 4917 e (Sampo Pankin v. 2008 laskelma päivitettynä. Vain täältä löysin tarkan lukeman - jaa niin mikä ensikäden tieto?). Meillä rahaa kului yhdessä vuodessa

Synnytysreissuun noin 90 e
TrippTrap-syöttötuoliin ja Baby Setiin 70 e
Bumbo-istuimeen 25 e
Kenkiin, ruokalappuihin, tyynyyn ja muutamiin housuihin about 15 e
Vesimaksu nousi 16 e/kk
Menoihin, ruokaan, D-vitamiiniin ja vaippoihin arviolta 300 e
= viittä vaille 700 e

Lapsemme on toiminut meille ilon- ja tulonlähteenä – niin kamalalta kuin tuo jälkimmäinen kuulostaakin. Saimme kaiken maksettua lapsilisillä, ja viitisensataa jäi ylikin vielä. Säästetylle rahalle (jotain yli neljä tonnia?) keksimme kyllä parempaa käyttöä.

Hokkuspokkus, halpa jauhelihastus terveellistys

Moni muukin on varmasti huomannut, että jauhelihan hinta nousee aikalailla rasvaprosentin mukaan. Kilohinnassa on useamman euron heitto ihraisimman ja terveellisimmän valinnan välillä. Niin se vain menee: köyhät kyykkyyn - jos enää pääsevät.

Ostan aina edullisimman jauhelihapaketin, josta neljäsosa koostuu rasvasta (ajatelkaa!). Sillä ei ole kuitenkaan väliä, sillä rasva on helppo poistaa paistettaessa. Sain tämän idean diabeteshoitajalta hänen antaessaan elintapaohjausta painoaan tiputtavalle potilaalle.

Rasva siirtyy helposti lusikoimalla toiseen astiaan.

Rasvaa ei saa hävittää viemäriin kaatamalla, koska se aiheuttaa tukkeutumia. Samaan tapaan se toimisi verisuonissakin. Oikea tapa on odottaa rasvan jäähtymistä, jonka jälkeen se kipataan kiinteänä biojätteisiin. Tosinuuka voisi käyttää rasvan vaikkapa leivontaan (toimivuudesta en ota vastuuta), mutta itseäni ajatus lähinnä oksettaa.

Nuukuuteni lyhyt historia

Nykyisen kuluttamisasenteeni olen saavuttanut useamman elämänvaiheen kautta. Uskoisin, että polku on monelle samaistuttava.

Vaihe 1: Vanhempien varassa

Hieman ikää saatuani aloin käydä lähikaupassa kavereiden kanssa silloin tällöin ostamassa Spice Girls -purukumitikkareita. Niitä persikan makuisia. Rahaa sain pyytämällä vanhemmiltani ja keräämällä satunnaisia panttipulloja teiden varsilta. Samat tienaamismenetelmät jatkuivat läpi lapsuuden. Ikinä en saanut viikko- tai kuukausirahaa puhumattakaan palkkiosta hyvästä koulumenestyksestä. Vaikkei raha-asioita vatvottu minun kuulteni, ymmärsin, ettei rahaa ollut käytettävissä äärettömästi. Aina ei kolikoita heltynyt, jos vanhempani kokivat suunnittelemani ostokset turhiksi.

Vaihe 2: Himoshoppaus

Rippilahjarahat olivat ensimmäinen isompi summa, jonka saatuani koin persaukisuuteni päättyneen. Kai se rahan määrä jotenkin sokaisi, en tiedä. Tänä päivänä kadun esimerkiksi musiikkilehtien ostamista 300 e edestä, mutta ne olivat silloin hyvin tärkeitä. Pyöräilemällä kirppareille ja ostamalla vaatteeni sieltä tein säästöä sen verran, että pystyin haalimaan suuren lehtivaraston. Tuolta ajalta ei jäänyt paljon kahisevaa sukan varteen - yllätys sinänsä, mutta sentään käytän monia tuolloin hankituista vaatteista edelleen.

Vaihe 3: Säästöpossu läskiksi

Tein paljon keikkatöitä asuessani vielä perheeni luona. Varakkuuteni suureni entistä enemmän ylioppilasrahojen myötä. Samaan aikaan, huomaamattani, käsittämätön ostohimoni alkoi hiipua. Ilmeisesti se puoli minusta oli tyydytetty. Enää ostin vain tarpeeseen ja sillä tiellä olen vieläkin.

Vaihe 4: Säästöillä näkkäriä

Yo-juhlien jälkeen statukseni muuttui pian avopuolisoksi ja korkeakouluopiskelijaksi. En kokenut jääväni mistään paitsi (opiskelija)elämässä, koska olin saanut tarpeeksi säästöön ja tein keikkatöitä. Nuukailuni pääsi kunnolla valloilleen vasta nyt, kun olin vastuussa taloudesta yhdessä mieheni kanssa. Nuukailumme vuoksi säästöistä riitti mm. puolivuosittaisiin ulkomaanmatkoihin. Aloin arvostaa ihan uudella tavalla kaikkea, mitä lähipiirimme tahtoi meille antaa. Lapsuudessa vieroksumani herukkamehu nousi arvoasteikolla yllättäen niin, että olin jo seuraavana kesänä poimimassa pylly pitkällä marjoja mökkimme puskista.

Vaihe 5: Pohjavisiitti

Säästöni hupenivat lähes täysin vuosi ennen valmistumistani. En ottanut silti pikavippiä, en edes opintolainaa. Tilinauha tuli juuri sopivasti ennen seuraavaa vuokranmaksua. Muussa tapauksessa olisin ollut ensimmäistä kertaa kusessa raha-asioineni. Yleensä kai pohjalla käyminen aiheuttaa elämäntapojen uudelleentarkastelua. Tässä tapauksessa ainoaksi muutokseksi jäi se, että otin vastaan palkkatyön, vaikka olin suunnitellut tekeväni vain vapaaehtoistöitä seuraavat kuukaudet.

(Paluu vaiheeseen 4)

Valmistumiseni jälkeen olen ollut vain kotiäitinä. Tuloni ovat nyt huonommat kuin opiskeluaikana, vaikka enemmän olen kuullut puhuttavan opiskelijoista köyhänä kansanosana. Ennustan alle vuoden päähän tilini tyhjentymisen, joten töihin on hivuttauduttava. Vaiheen 3 toistaminen on nyt lyhyen ajan tähtäimessä, minkä rinnalla alkaa myöhemmässä elämänvaiheessa vielä kulkea...

...vaihe 6: Ekohippeys

Tämä on elämäni suunta. Uskon, että vuosien päästä ollessani varakkaampi nuukailun pääpaino vaihtuu hiljalleen penninvenytyksestä kestävään kuluttamiseen. Alan suosia kasvisruokaa ja lähellä tuotettua. Kierrän muovituotteet ja Bangladeshilaisvalmisteiset tekstiilit kaukaa. Teen jo nyt toisinaan valintoja ekologisuus ja eettisyys etunenässä, mutta syventymisen varaa on vielä paljon. Ihanaa, että minulla on koko elämä aikaa oppia.

Missä polun vaiheessa sinä kuljet, vai kuljetko omia polkujasi?

Ilmaiseksi ilmaisista pistekaupoista

Kuinka saada tämä ilmaisten ämpärien kansa vannomaan merkkiuskollisuuttaan? Tietysti perustamalla tuotteen ympärille pistekauppa, joka palkitsee tuotteen ostamisesta. Kun päälle ynnätään vielä ilmainen rekisteröityminen ja postikuluttomuus, on virtuaalinen jono pidempi kuin Tokmannilla konsanaan.

Ensimmäinen liittymäni pistekauppa oli Liberokerho. Olen "ostanut" sieltä uimapuvun ja sukat vaippakoodeilla. Koodit kerätään vaippapussin sisäkannesta talteen ja näpytellään Liberokerhon sivuille. Pisteillä saa melko nopeasti tavaraa lapselleen, vaippoja kun nyt kuluu joitamia päivittäin. Pari kertaa vuodessa on saatavilla kampanjatuotteita, muutoin laaja tuotevalikoima vaihtelee hitaanlaisesti. Juuri nyt kampanjavaippapaketin ostaja kerryttää pisteitä Rölliasuihin.

Pilttipurkkien koodeilla keittiöön laatutavaraa.

Kerään pisteitä myös Pilttipiirissä. Yhdestä ateria- tai hedelmäpilttikoodista pääsee 17 askelta lähemmäksi tuotepalkintoja. Toisinaan Pilttipiiri tarjoaa kyselyä, josta pamahtaa tilille kerrasta parikin tuhatta pistettä. Kaikkiaan olen kerryttänyt pistetiliäni niin hitaasti meidän ruokailutottumuksilla, ettei ne vieläkään riitä ilmaisiin tuotteisiin. Pitäisi varmaan päivittäin syödä Pilttiä, jotta saisi edes kahteen vuoteen hankittua jotain. Tosin tavarakin on arvokasta: löytyy Hackmania, Arabiaa ja Brioa - mutta juuri nyt pistekaupasta voi tilata vain Muumilusikan ja senkin 7500 pojolla. (Lapsen) kieli pitkällä olen odottanut Pilttipiirin ilmaisia maistiaisia kehitteillä olevista mauista, mutta eipä ole nalli napsahtanut.

Liityin Serla-klubiin, kun siirryimme halvimmasta wc-paperista suomalaiseen. Jo yhden suuren paskapaperipaketin pisteillä saa alennusta mm. Sea Life Helsingissä ja Raiskin verkkokaupassa. Jään odottamaan, josko ilmaisiin kaupanpäällisiin ilmestyisi joskus vaikkapa desinfiointipyyhkeitä vessan pesussa käytettäväksi. Serla-oravat meiltä jo löytyvät kolmessa koossa, anoppi kun on Serlisti henkeen ja vereen jo toista vuosikymmentä.

Pistekauppatavaran eteen nähtävä vaiva ei ole kovin suuri. Kaupan kylkiäiset ovat aina mukava asia, kun kyseessä on jokin tarpeeseen tuleva tuote. Kerätköön samalla asiakastietoa, onhan se kuitenkin tärkeää yrityksen jatkolle. Itse määrittelen, kuinka tarkat tiedot itsestäni annan, ja sähköpostini on kaikkea paitsi tukossa.

Hävikkihuumoria

Kuvottavaa, ihan sekopäistä, välillä jopa naurettavaa. Youtube-käyttäjä HowToBasic on kerännyt viidessä vuodessa miljoonakatsojat videoillaan. Hänen taideteoksensa on otsikoitu tapaan "kuinka tehdä Mäkkärin ranskikset" ja otsikon lupaus täyttyy omaan tyyliinsä. Kaikki vain menee kokatessa överiksi: sotkua syntyy, kun suuri määrä ruokaa valuu pitkin lattioita, pönttöä ja reisiä. Ja ne tavaramerkkikananmunat. Niitä on vuosien aikana rikottu tämän taiteen eteen jo muutaman kanalallisen verran.

Hauskoja videoista tekee taiteilijan alastomuus ja jotkin kädenliikkeistä. Leikkaus ja tempo ovat kohdillaan. Ollapa kärpäsenä katossa, kun taiteilija kuvaa maantasalla yhteenläiskiviä jalkojaan. Kaltaiseni ruokahävikin varjelija tuskin saisi monen mielestä nauraa tällaiselle huumorille, mutta toisin käy. En usko, että liian vakava suhtautuminen omaan vakaumukseen saa aikaan mitään hyvää. Karummasta päästä esimerkkinä Pariisinmuotoisen herneen imaisu nenärööriin jumalapilapiirroksen vuoksi.

Yäk. Kuvakaappaus osoitteesta youtube.com/watch?v=rgK0eYISasE

Anonyymiksi jäävä hävikkitaiteilija tekee eettisesti arveluttavaa ruokaväkivaltaviihdettä. Psykoanalyytikko sanoisi, että lapsuudessa häntä on toruttiin ruoalla leikkimisestä, mikä nyt purkautuu pahemman kerran. Taiteilija tuskin pyrkii muuhun kuin parodioimaan ohjevideoita, mutta jos oikein analysoimalla analysoi, voi videot nähdä kannanottona siihen, kuinka vähän me toisaalta arvostamme ravintoa. Saija Suomalainen heittää vuosittain 20-30 kiloa syömäkelpoista ruokaa hukkaan. Tämä mies tekee sentään samasta toiminnasta taidetta.

Miljoonat katsojat eivät voi olla väärässä. Hävikkihuumori puree meihin ja taiteilijasta on sen myötä tullut työelämästä irtaantunut Kroisos. Rikastuminen näkyy siten, että uusimmilla ja laadukkaammilla videoilla paiskotaan nyt myös tietokoneita ja poltetaan huonekaluja.

Nuukuus sisälläni huutelee: toivon, että videoilla käytetty ruoka ja muu tavara on käyttökelvotonta. Jos ei, toivon, että edes osa ruokasotkusta päätyy ravinnoksi. En silti usko, että puoletkaan hävikkihuumorin uhreista on roskiksista kaivettu. Kuitenkin palaan toisinaan katsomaan, josko jokin videonpätkä saisi minut edes hörähtämään.

Nextiili, käsityöharrastajan aarreaitta

Tampereen Nekalasta, kierrätyskeskuksen läheisyydestä, löytyy sateenkaaren pää. Nextiili-paja on yhdistelmä lanka- ja kangaskauppaa, Vintage-myymälää sekä askartelu- ja sisustusliikettä. Kaikki pajan sisällä on mattimeikäläisten kierrätykseen jättämää ja tarjolla halvoin kilohinnoin tai jopa ilmaiseksi. Pajasta saattaa tarttua mukaan myös muuta käsityötavaraa, kuten ompelukone, neulepuikot tai käsityölehtiä.

Esimerkiksi haaroistaan ratkenneet tai muuten töhryiset farkut eivät kelpaa niihin keltaisiin parkkipaikkojen vaatekeräyslaatikoihin. Nextiilissä sen sijaan nähdään tällaiset farmarivainaat edelleen arvokkaina. Pajan periaatteena on ottaa kaikki hyödynnettävissä oleva talteen, mikä näkyy mm. irtotavarahyllyjen vetoketjuina ja nappeina. Reikäiset kankaat voivat päätyä myyntiin matonkuteina hintanaan euron kilo. On todella piristävää, että oma elämäntapani toimii näin liikeideana.

Voi kun olisin löytäny tieni tänne jo kauan sitten!

Nextiilissä kaikki on lajiteltuna siististi materiaalin ja värin mukaan. Vintage-nurkkauksesta saa kodin tekstiilejä ja vaatteita, jopa kenkiä oikeasti edulliseen hintaan. Paja ei ole suurensuuri, mutta inspiraatiota se tuputtaa roppakaupalla. Uusiokäyttöideoita kaipaavan kannattaa tutustua Nextiilin facebook-sivuihin, joilta pystyy myös katsastamaan pajan tarjontaa.

Hinnat ovat niin alhaiset, ettei paja selvästikään haaveile suurista rikkauksista. Kaiken hyvän lisäksi Nextiili vielä lahjoittaa osan materiaaleistaan kouluihin ja päiväkoteihin askertelutarvikkeiksi. Lisäksi eko-ompelijat saavat työstettävää pajasta. Google-haulla en löytänyt muuta samanlaista kierrätys-edellä-menevää liikettä kuin Näprän Helsingistä. Tällainen toiminta on ilmeisesti vasta alkamaisillaan Suomessa, Nextiili kun on itsekin vasta taaperoikäinen. Onneksi suunta ei voi olla mitään muuta kuin lisääntymään päin.

"Milloin ajattelit hankkia älyluurin?"

Tuo on kysymys, jota kuulen erittäin usein, kun kaivan puhelimeni taskusta. Tahdon käyttää tätä jo seitsemän vuotta palvellutta simpukkanokialaista elämänsä loppuun saakka.

Ei mua haittaa käyttää paperikarttaa tai kysyä vastaantulijoilta reittiä. Ei mua haittaa pelata matopeliä siinä missä toinen lukisi uutiset. Maltan kyllä odottaa kotiin asti lukeakseni, montako ihmishenkeä menetettiin taas räjähdyksissä. Se satunnaisesti haittaa, kun aina ei tiedä, millä neljästä bussipysäkistä näkisi muutakin kuin vain nyssen takavalot. TKL:n kirjanen ei sentään reaaliaikasia tietoja jakele. Kaiken kaikkiaan, nautin siitä, kun saan elää vanhassa ajassa.

Älyaikaan siirtyminen tietäisi rahanmenoa. Onhan niitä halpoja älyluureja ja nettiliittymiä, mutta hermot vain menisi hitaan netin kanssa ja puhelimen käyttöiän uskon lyhenevän sitä mukaa kun toiminnot lisääntyvät. Perushalko perustoiminnoilla riittää, vaikken ole osannut lörpötellä puhelimessa enää vuosikausiin ja tekstareita lähettelen vain jos facebook ei ole paras valinta siinä tilanteessa. Lisäksi miehen älyluurilla voin whatsuppailla fb-ulkopuolisten kanssa. Näin toimiessani puhelinlaskut ovat pysyneet jo pitkään 7 e/kk kieppeillä.

Tämä muinaismuisto mahdollistaa pienet laskut ja lähes puhelinvapaan elämän.

Jos omistaisin älyluurin, kasvattaisi laite rihmaston kouraani. Nykyään vilkaisen puhelintani lähinnä vain katsoakseni kelloa. Älyluuri tekisi itsestäni vähä-älyisemmän: pitäisin enemmän yhteyttä muihin myös irvistyskuvin ja kertomalla mitä löysin navastani. Jään nyt auttamatta WhatsApp-ryhmien ulkopuolelle, mutta tiedän stressaantuvani viestitulvista. Toivon, että seuraavassa työporukassani en jää paitsioon vain koska taistelen tuulimyllyjä vastaan. Kollegan napanöyhtästä en sen sijaan ole kiinnostunut.

Mutta niin, vastaus otsikon kysymykseen: en vielä aikoihin. Seuraava puhelimeni tulee todennäköisesti olemaan se, josta vaihdoin nykyiseen puolipakosta. Siinä on jopa värinäyttö ja kamera. Himoitsen todella suuresti siirtyä takaisin legendaariseen 3310:een. Jos toiveeni toteutuu, olisi tämä puhelinhistoriani kertausta päinvastaisessa järjestyksessä. Seitsemäs (ja myös ensimmäinen) luurini olisi siten jo painava antennikauhistus. Mitäs siihen sanoisitte, utelijat?

Kokemuksia kimppakyydeistä

Asuin männävuosina Kuopiossa hetkisen, mutten unohtanut Tamperetta sinä aikana. Säästin useita kymppejä kulkemalla kaupunkien väliä ennestään tuntemattomien kanssa. Olin välillä kyydin tarjoaja, toisinaan tarvitsija. Kuopioelämä jäi lopulta taakse ja niin myös kimppakyyteilyt.

Facebookin kimppakyytiryhmät eivät ole täysin hiljentyneet, vaikkei loma-aika nyt olekaan. Helpoiten ilmoitukset huomaa kaupunkikohtaisista ryhmistä. Tosin nykyään ryhmien hakuominaisuuden vuoksi voi onnistua löytämään kyydin myös koko Suomen kattavasta kimppakyytiryhmästä. Erillisistä kimppakyytisivustoista ei minulla ole kokemusta. Itse kyydeistä kokemusta kuitenkin löytyy sekä hyvässä että pahassa.

Nelituntisen ajomatkan aikana ehti jutella ummet ja lammet. Olen saanut uutta näkemystä ihmisiltä, jotka ovat eri elämäntilanteessa tai alalla kuin kukaan tuntemani. Olen saanut ylikuohuvan stressitasoni laskeutumaan rupatellessani joko aiheesta tai sen ohi. Kimppakyydeissä kytee mahdollisuus elinikäiseen ystävyyteen tai parisuhteeseen, mutta itse en ole jäänyt tekemisiin kanssamatkustajien kanssa.

Matkaseura, rahallinen hyöty ja ekoteko. Kimppakyydin pyhä kolminaisuus.

Itse kuskina ollessaan ei tarvitse tutisuttaa housunlahkeita, toisin kuin kerran kirjaimellisesti pelkääjän paikalla istuessani. Kuski ajeli kaatosateesta huolimatta ylinopeutta, räpläsi siinä sivussa puhelintaan ja poltti ketjussa. Sai vielä kenkää mieheltään matkan aikana. Kyllähän sen elämäm koulun haistoi jo fb-profiilista, mutta ajattelin tutustua ennen tuomitsemista. Virhe. Kannattaa siis kyylätä matkaseuraansa etukäteen, jos mahdollista.

Toisen kerran jäi paskan maku suuhun, kun en saanut kyyditsemältäni pennin latia. Käteistä ei ollut, pankkikortti katosi viime illan ryyppyreissulla, lopulta rahat lähti muka väärälle henkilölle, mun tiedot hukkui, lässyn läpäti lää. Yli vuoden jaksoin asiasta huudella, kunnes en enää jostain kumman syystä saanut häneen yhteyttä. Sinne jäi yli 40 e saamisia.

Tältä henkilöltä, kuten muiltakaan, en pyytänyt bensakuluiksi enempää kuin mitä matkaan oikeasti kuluu. Olen turvautunut laskukaavaan, jossa auton keskikulutus, matkan pituus ja bensan hinta kerrotaan keskenään ja jaetaan sadalla. Esim. Toyotan 7 litran keskikulutuksella, tankattuani 1,4 e/l löpöä, täältä ajaa kalakukkojen luvattuun maahan (300 km) 29,4 eurolla. Eli 7 x 1,4 x 300 = 2940. Pilkkua siirretään kaksi numeroa vasemmalle. Hinta tottakai jaetaan vielä tasan kaikkien matkustajien kesken.

Millaisia kimppakyytikokemuksia Sinulla on?

Tee-se-itse biojätepussi

Joitakin vuosia sitten Aamulehti neuvoi, kuinka taitella sivuistaan biojätepussi. Sitten lehti muuttui tabloid-kokoiseksi ja kaikki meni perseelleen. Nyt enää suurilla mainosaukeamilla pääsee kokemaan tämän entisajan hekuman.

Vaikka heviosastojen bio- (ja käsiin)hajoavat pussit olisivat päässeet keittiöstäni loppumaan, en silti ole koskaan ostanut biopusseja. Jauho- ynnä muut paperipussit kelpaavat aivan yhtä hyvin banaaninkuorille ja kumppaneille. Niiden loputtua olen askarrellut siitä pirun tabloidista pusseja näin:

(0. Hae Aamulehti anoppilasta.)

1. Aseta neljä aukeamaa limittäin.

2. Taita alareuna n. 10 cm päästä.

3. Käännä taitepuoli maata vasten ja taita yksi kolmasosa lehdestä keskelle. (Pyri pitämään paperit paikoillaan. Tabloidin kirous.)

4. Taita myös toinen puoli siten, että taitekohta osuu toisen puolen reunan kohdalle.

5. Piilota juuri taittamasi puoli 10 cm taitoksen sisälle.

6. Työnnä taittamaton puoli 10 cm taitoksen sisälle, perille saakka.

7. Taita kulmista ja levitä sisältä. Ja ei kun vain banaanin kuoria lajittelemaan!

Nuukan äidin painonhallinta

Nuukailuperiaatteisiini kuuluu, että turhasta ei makseta ja ruokaa ei haaskata. Painonhallinnan kannalta tilanne on aikalailla plus miinus nolla, kun pää on ohjelmoitu näin.

Kuten jo mainittu, olen aina päässyt mieluiten polkemalla paikasta toiseen. Siinä olen saanut samalla liikuntaa ja säästänyt bussilipun verran. Nyt lapsen kanssa pääsen bussilla ilmaiseksi ja muutenkaan ei tee mieli polkea niitä pisimpiä matkoja toisen nuokkuessa ritsillä. Lipsuu, lipsuu...

Lapsen saaminen on yhtäältä vähentänyt hikisempää liikuntaa, mutta toisaalta se auttaa painonhallintaa. Arkiliikuntaa tulee enemmän, kun päivin öin vastaan lapsen tarpeisiin. Kiitos imetyksen, liikunnasta lipsumiseni ei näy minnekään. Imetyksen vuoksi olen jopa silminnähden kevyempi kuin raskautta edeltäneenä vuonna.

Kai lapsen kanssa voisi jotain ilmaista liikuntaa kyhätä. Kuntopiiriä olohuoneessa. Vaunulenkkejä. Juoksu- tai pomppukisat pihalla. Talvella pulkkamäki ja luistelu. Ylipäänsä huomion siirtäminen enemmän tv-ruudusta sinne ulkoilmaan. Kunnolla hikoilun makuun en pääse, ellen saa lapselle hoitajaa ja käytä siihen rahaa. Juoksulenkit eivät ole minua varten.

Oli liikuntaa eli ei, olen kävelevä jätesanko. Lounailla syön lapsen ylijäämät ja oman lautaselliseni pyrin suhteuttamaan tähän. Silti usein menee ähkyn puolelle. Tilanne ryöstäytyy käsistä täysin ennen yhdenkin yön mittaista reissua. Silloin kaapeista on syötävä kaikki, mikä voi olla pilalla takaisin tullessa. Kukapa muukaan tähän hommaan uhrautuisi kuin minä.

Iso merkitys painonhallinnassa on sillä, mitä keittiönpöytään edes kantaa. Edullisin ruoka on usein epäterveellisempää, mutta tasapainottelen kauppareissuilla hinta-terveellisyys-kotimaisuus-akselilla. Nuuka rahankäyttäjä kun olen, alkoholia kuluu vain juhlissa ja herkut eli turhat ostokset jäävät hyllyille muiden kuolattaviksi. Edes vieraskeksejä en hanki enää varastoon nyt kun mies jäi kiinni niiden napostelusta.

Imetyksen päätyttyä uskon kiertäväni kirppareita jälleen kerran isompien vaatteiden toivossa, ellen saa aloitettua jotain mieleistä harrastusta. En silti lähde törsäämään vaakaan. Aiemmin suuremmassa koossani haittasi vain se, kun tunsin toisten mittailevan katseellaan, kölliikö masussa vauva vai rullakebab.

Kuinka säästää ruokamenoissa

Se on meidän keittiömme ehkä rakastetuin kapistus. Pakastin. Ilman sitä ruokaostoksiin kuluisi paljon enemmän pätäkkää. Kyllä kassakone laulaa, kun jotain käyttämäämme tuotetta myydään edullisesti. Kotona tuotteet pakastetaan ja otetaan käyttöön, kun sen aika on. Pakastimeen päätyy myös jo valmistamaamme ruokaa, jos sitä ei hotkita tarpeeksi nopeaan. Uutena asiana pakastin juuri juustoraastetta, sellainen pussi kun on kerran jo päässyt homehtumaan jääkaappiin.

Kolmasosa heti käyttöön, loput pakastimeen. Eikä ehdi homehtua.

Pakastimen käyttö vaatii ennakointia: moni tuotteista täytyy ottaa sulamaan jo edellisenä päivänä. Kun pakastetta sulattaa jääkaapissa, se imee lämpöenergiaa ja vähentää jääkaapin sähkönkulutusta. Ruokalistaa suunnittelen aina pari ruokalajia kerrallaan pitäen jo ostettuja aineksia ensisijaisina. Monesti olen välttynyt koko kauppareissulta - kiitos pakastimen.

Voi sitä autuutta, kun saamme aikanaan arkkupakastimemme anoppilasta takaisin omaan käyttöön! Tosin pakkasruokamäärien kasvaessa täytyy huomioida entistä tarkemmin, ettei arkkupakastin muutu pikkuhiljaa kalmankatkuiseksi elintarvikearkuksi.

Matkustan ympäri maailmaa? Luovuttamisesta.

Olen niin hc kierrättäjä, että laitan jopa osan kudoksistani kiertoon niitä kipeästi tarvitseville.

Vuosia sitten syntynyt ajatus kantasolurekisteriin liittymisestä nousi juuri taas mieleeni. SPR aloitti sopivasti samaan aikaan uuden kampanjan Sami Hedbergin johdolla. Vaikka mainoslause onkin revitty siitä perhanan Wiskarin hitistä, täytin liittymislomakkeen. Postitin sylkinäytetikut ja nyt jään vain odottamaan, saanko koskaan kutsua itse luovutukseen. Suurimmalle osalle sitä ei tule, koska kudostyypiltään täysin yhteensopivaa (usein syöpä)sairasta ei vain ole, maailmanlaajuisestikaan. Lähisuvustani löytyy kuitenkin luovuttaja. Hän koki Helsingin reissun tervetulleeksi tauoksi lapsiperhearkeen. Kaikki matkakuluista sairaspäiviin korvattiin täysin ja hänen tapauksessaan nukutuksessa tehty kantasolupoiminta ei ollut kamala kokemus. Hän auttoi pelastamaan vakavasti sairaan tai vähintään antamaan lisää toivoa.

Verta olen luovuttanut ennen raskautta muutamia kertoja. Ajattelin siten totutella neuloihin, mutta ei se ollutkaan niin kamalaa kuin mielikuvissa. Kiitokseksi sain kolmioleipää, jäätelöä ja kahvipullat. Lisäksi kausittain on jaettu muutakin, kuten ruusuja tai heijastimia. Nyt näyttäisi olevan pulaa omasta veriryhmästäni. Täytyy hoitaa lapselle hoitaja siksi aikaa kun käväisen kaupungilla.

www.elinluovutuskortti.fi

Nuorempana ajattelin luovuttaa munasolujani, kunhan olen saanut ensimmäisen lapseni. Nyt asia on kuitenkin laitettu jäihin. Ei siihen toimenpiteeseen tee mieli lähteä ennen kuin asiaa on käännellyt ja väännellyt perinpohjin. Pelkän rahapalkkion vuoksi tähän ei kannata ryhtyä. Saattaisin tavata joskus täysi-ikäisen itseäni muistuttavan, mutta tuntemattoman lapseni. Naiselle sukusolujen luovutus on huomattavasti raskaampaa kuin miehelle, mutta äidinrakkauteen hurahtaneena tahtoisin antaa muillekin mahdollisuuden äitiyteen.

Niin ja elinluovutuskortti löytyy lompakosta. Se on  näistä luovutusvaihtoehdoista kaikkein helpoin toteuttaa. Ei tökitä neuloilla eikä tarvitse kuin kirjoittaa nimi korttiin ja kertoa asiasta läheisille. Loput hoidetaan sitten kun ei ole itse enää niin sanotusti messissä.

Pannu pelasti päivälliseni

Teinpä tuossa omena-porkkanakeittoa. Sekaan heitin kaikkia sattumia pois pilaantumasta.

Hyi hitto minkä makuista.

Nuukan kokeileva keittiö ei tästä suuremmin hämmentynyt, vaan ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaa B. Sekoitin osaan keittoa kananmunan ja jauhoja. Ajattelin, että se voisi tehdä lettumaisemman koostumuksen keittoon. (Tässä välissä todettakoon, etten tiedä ruoanlaitosta hölkäsen pöläystä). Tämän jälkeen paistinpannu esiin ja ”lettu” paistumaan.

Ai että kun tuli hyvvee, vaikkei lettumaisuudesta ollut tietoakaan!

Kuka oksensi kulhooni?

Mitä tästä opimme? Ruokaa ei kannata haaskata, jos on vielä jotain tehtävissä.

Isken rätit tiskiin

Jokasyksyinen käsityökuume on taas sairastuttanut minut. Tällä kertaa ajattelin hoidatuttaa itseäni ottamalla koukun kauniiseen kuivaan käteeni ja viedä virkkaustaitoni askeleen eskarilaistasosta eteenpäin. Opiskelin silmukkatekniikoita ja etsin aloittelijalle sopivan ohjeen. Aloittelijalle sopiva my ass.

Haaveilen useasta tiskirätistä. Sellaisista itsetehdyistä, jotka piristävät keittiön sisustusta ja joita pestään 60 asteessa. Olen haalinut vuosien varrella paljon lankakeriä, joita tykkäisin hyödyntää enemmän. Myös langanjämät saa tiskirättinä uuden elämän, kunhan ne vain kestävät pesun ja imevät kosteutta.

No, tämä ensimmäinen virkkausyritys ei mennyt ihan kuten siinä puhkikäytetyssä Strömsössä. Tällainen oli malli:

Kuva Yhteishyvän ohjeesta.

Ja tällaista jälkeä sain aikaan seottuani silmukoissa, sooloiltuani ja lopulta vaihdettuani neulepuikkoihin kesken työn:

Veljekset kuin ilvekset?

Sanoisinko, että ensimmäisestä virkkuutyöstäni vuosiin tuli... omintakeinen, mutta kyllä tämäkin rätti asiansa ajaa. Seuraavan voisin tosin tehdä alusta asti neuloen, mikä on minulle huomattavasti tutumpaa. Jos tämä kuumeilu ei ala näyttää lopun merkkejä, voisin paketoida kauneimmat luomukseni tupaantuliais- tai joululahjapaketteihin.

Voihan niksi!

Aamulehti julkaisi viime viikolla 15 hämmentävää penninvenytysniksiä. Tässä mielipiteeni niistä:

1. Ota lastenvaunut mukaan, kun lähdet tarjousten perässä shoppailemaan. Bussissa saa näet matkustaa ilmaiseksi lastenvaunujen kanssa. Myöhemmin kaupassa ostokset on kätevä ladata vaunujen sisään. Eikä kukaan huomaa, onko vaunuissa lasta vai ei.

Tulee paha mieli, kun heti kärkeen kannustetaan paskamaiseen temppuun. Tarjousten luokse kulkeminen bussilla on kyllä tuttua puuhaa - usein juurikin vaunujen (ja lapsen!) kanssa.

2. Leikkaa saksilla auki tyhjenneet litran jogurttipurkit, että saat kaavittua kaikki jogurtit talteen.

Olikohan tämä jollekin uusi asia? Näin on toimittu jo lapsuudenkodissani.

3. Älä laske hanavesiä hukkaan. Jos tahdot lasiisi kylmää vettä, anna haalean veden valua astiaan, kunnes vesi kylmenee. Astiaan valutetun veden voit käyttää kukkien kasteluun tai tiskivedeksi.

Voisin kuvitella tekeväni tällaista vain, jos asun joskus talossa, jossa lapsen pyllynpesuvesi lämpenee hitaasti. Kylmää vettä saa, kun laittaa vesikannun jääkaappiin (mielellään kannen kanssa niin ei tule vettä á la lihapulla).

4. Avaa käytetyt kirjekuoret varovasti saumoista ja käännä ne ympäri uusiokäyttöä varten.

Ihme pelleilyä. Lähetän kirjeitä aniharvoin ja kuoret päätyvät monesti muistiinpanopaperiksi tai kauppalapuiksi. Joskus onnittelukorttien päällä olevissa kuorissa ei ole mitään käytön jälkiä. Sellaisen annan eteenpäin.

5. Aja autolla kaikki alamäet moottorijarrutuksella kaasuun koskematta.

No eihän siellä mäessä kaasutellakaan kuin rallikisoissa!

6. Älä tilaa aterian kanssa juomaa, mutta käy hetken kuluttua täyttämässä juomalasi kahvimaidolla.

Huoh. Taas "nuukuus vaatii epärehellisyyttä" -niksi. Ulkona syödessä tilaan usein veden, joka on ilmainen tai ainakin edullisin. Mieheni ei maksa vedestäkään ja käy juomassa vessan hanasta.

Paljonko olet valmis maksamaan tästä kodin ulkopuolella?

7. Jos tilaat juoman, pyydä se ilman jäitä. Niin saat rahalle enemmän vastinetta.

Tätä en ole tullut ajatelleeksi. Harvemmin tulee vettä kalliimpia juomia tilattua, mutta jäistä kun en muutenkaan välitä, nyt olisi jo kaksi syytä tilata ilman niitä.

8. Lataa kännykkä ja muut sähkölaitteet töissä, niin säästät sähköä kotona.

Ai että pitäisi nuukailla työpaikan kustannuksella?

9. Hae vettä ämpärillä taloyhtiön saunasta talouskäyttöön, niin säästät vesilaskussa.

Ei jatkoon tämäkään. Tämä ja edellinen niksi ovat molemmat törkeää käytöstä. Sitä paitsi hyöty vs vaiva on pahasti vinksallaan molemmissa.

10. Kuivaa käytetyt teepussit ja käytä ne uudelleen.

Koko teemäärää ei ole minuutissa saatu hyödynnettyä. Hyvä niksi, mutta vieraille en tällaista teetä tarjoaisi.

11. Säilytä voipaketin folio. Voit myöhemmin pakata evääsi siihen.

Ei sovi mille tahansa eväille. Folion voi hyvällä omallatunnolla lajitella metallijätteisiin, kun voi on kaavittu pois. Sitä kautta se saa uuden elämän. Näin pienelle folionpalalle en löydä käyttöä kotona.

12. Kerää sadevesi talteen ja käytä sitä pyykinpesukoneessa. Viimeisen huuhteluveden voit säilyttää seuraavien pyykkien liotukseen.

Meneekö pyykkääminen sitten pesuohjelman kellottamiseen ja pesuhuoneessa odotteluun? En kovin rohkeasti lähtisi tällaista kokeilemaan. En oikein ymmärrä näiden kodinkoneiden päälle. Voiko tällainen edes onnistua?

13. Kun keität kahvin, lisää uusia puruja entisten päälle. Vaihda suodatinpussi vasta silloin, kun pannuun ei enää mahdu enempää.

Riippuu kahvinkeittämisen määrästä, onko tässä järkeä. Epäilen, että alimmat purut alkaa pilaantua melko nopeasti ja tarjoaa uudenlaisen kahvimaun. Itse en juo kahvia. Luulen, että muussa tapauksessa tämä niksi tulisi jonkinlaisena käyttöön.

14. Käy isolla hädällä vain työmaan vessassa, niin säästät wc-paperia.

...jos paskahätä tulee kello kaulassa. Voihan sitä paperia säästää vaikka käsisuihkua käyttämällä. Tai esi-isätyyliin repimällä sammalta tai ampumalla oravan. Itse olen kyllä wc-paperinaisia.

15. Kun muutat, ota mukaan myös pihaan istuttamasi kasvit. Olethan luultavasti maksanut niistä selvää rahaa.

Vähän röyhkeältä toiminnalta kuulostaa, vaikka omiahan ne kasvit on. Luulen, että muuttaessani voisin toimia näin, jos kasvi on erityisen rakas tai tuleva asukas haaveilee pihan täydellisestä remontista.

Tuntuu vähän surulliselta, kun Aamulehden jutun mukaan "jokainen niksi perustuu tiettävästi tositapaukseen". Toivottavasti kenenkään talous ei pysy kurissa epärehellisin nuukailukeinoin.

Jogurttia maidon hinnalla Valion myymälästä

Rohkenin astella läheiseen Valion tehtaanmyymälään vasta vähän aikaa sitten kuultuani, että paikka on kaikille avoin. Epäilin tätä sijainnin ja aukioloaikojen vuoksi. Onneksi rohkenin. Nyt meidän jääkaappi notkuu II-laatuisista jogurttipurkeista.

Jogurtit ovat ns. vaihtojogurtteja eli sisältö saattaa olla eri kuin mitä purkki antaa ymmärtää. Koska emme ole laktoosiongelmaisia ja kaikki maut uppoavat kuin Joukahainen suohon, ei tämä haittaa. Jogurtteja olen saanut ostettua joka vierailukerta, vaikka niitä tuntuu olevan kaikkien asiakkaiden kärryissä - kiitos ostorajoituksen.

Moro! Mää oon nääs II-laatuinen ja siks vaan 70 senttiä.

Jogurttien lisäksi myymälän kylmäosastolta kannattaa täsmäostaa päiväys- ja kuukauden tarjoustuotteita. Pakastealtaasta löytyy lähempänä kauppojen hintoja mm. juhliin suolaista ja makeaa sekä laitoskeittiömäisiä vihannespakkauksia. Kaupan on myös kaikenlaista navettaessuista mausteisiin ja pesuaineisiin likimain normaalihintaan.

Huono puoli koko tässä hommassa on se, että maustetut jogurtit sisältävät liikaa ylimääräistä energiaa sokerinvähentämistalkoista huolimatta. Litran pönikässä on desin verran pelkkää imelää. Tästä huolimatta olen vieraillut myymälässä lähes viikottain, kun sinne kerran tieni löysin.

Valion meijeri Tampereen Nekalassa on juuri lopettanut toimintansa. Sen yhteydessä oleva tehtaanmyymälä jatkaa kuitenkin normaalisti myyden edelleen mm. II-laatuisia jogurttejaan ma-ke klo 9-16 ja to-pe klo 9-17. Valion myymälöitä löytyy myös paikkakunnilta:

Seinäjoki Jyväskylä Voltti Evijärvi Oulu Haapavesi Toholampi Reisjärvi Kouvola Lappeenranta
Mikkeli Riihimäki Sysmä Särkisalmi Ilomantsi Joensuu Juva Kajaani Kestilä Kitee Kiuruvesi
Kuhmo Lapinlahti Lieksa Liperi Nilsiä Nurmes Polvijärvi Pyhäjärvi Rantasalmi Sotkamo
Suomussalmi Säviä Varkaus Vieremä

Ilmainen passikuva

Kävin juuri noutamassa lapseni passin lähi-Ärrältä. Hintaa asiakirjalle tuli kaikkinensa 44 e. Passikuvasta en maksanut pennin latia.

Viime keväänä hain itselleni uutta passia ja tajusin, että voin ottaa kuvan omalla kamerallani. Se on asia, josta ei ainakaan liikaa puhuta, vaikka usea omistaa tarpeeksi tarkan kameran ja ohjeet kuvanottoon ovat selkeät. Valmiin kuvan voi ladata poliisin kuvapalveluun, josta se liitetään sähköiseen passihakemukseen. Näin säästää 4 e sähköisellä hakemuksella ja 10-15 e valokuvaamokäynniltä.

Kuvan päähenkilö on mielestään piilossa tässä.

1,5-vuotiaan passikuvaus onnistui ihmeen helposti ja muokkauskin sujui vanhasta muistista. Onhan siinä toki oma vaivansa saada kelpaava kuva ja varsinkin muokata se juuri oikean kokoiseksi. Suosittelen edes kokeilemaan. Kyllä kuvapalvelu ilmoittaa, jos on menty aivan metsään. (Myönnettäköön, että silti pieni passikuvan hylkäämisen pelko säilyi molemmilla kerroilla, kunnes passi löytyi omasta kourasta.)

Jotta muiden ei tarvitsisi repiä pelihousujaan kuvaa muokatessa, tässä karkeat ohjeeni ilmaiselle paint.net –ohjelmalle:

• Kuvakoon pienentäminen (ei kuitenkaan lopulliseen passikuvakokoon) ja omassa tapauksessa yhden asteen kiertäminen
• Apuviivakuvan lataus ja suurentaminen (pienemmäksi kuin oma kuva)
• Apuviivakuva tasoksi ja peittävyyttä pienemmäksi
• Apuviivakuvan mallaus kasvojen päälle (nenä keskiviivalla, päälaki ja leuka ylä- ja alaviivoilla)
• Tason poisto ja alkuperäisen kuvan pienentäminen edelleen (tämän ja edellisen kohdan toisto liian monta kertaa)
• Lopulta rajaus valintaan eli apuviivakuvan kokoiseen alueeseen, kun apuviivat oikeilla kohdilla
• Taso pois ja kuvakoon muuttaminen 3,6 x 4,7 cm
• Taustan epätasaisuuksien muokkaaminen lasso- ja sumentamistyökaluilla
• Kuvan lataaminen kuvapalveluun (itselläni kuva oli vielä liian sumea)
• Terävyyden lisääminen
• Uusi lataus palveluun ja koodi talteen sähköistä hakemusta varten

EDIT: Täällä voi rajata kuvan suoraan passikuvakokoon, jos ja kun nuo ohjeet menivät yli ymmärryksen!

Särö nuukailussa: kestovaippailu

Hyvää kestovaippaviikkoa!

Kestovaippailu on mitä parhain tapa nuukailla. Kätevä uusiokäyttää vanhan froteepyyhkeen kestovaippana, mutta löytääpä niitä halvalla muutenkin. Samat vaipat kestävät isommankin sisarusparven käytössä ja kertakäyttövaipparaha säästyy. Vaippavertailussa kestovaippojen käyttö vähensi ympäristökuormitusta yli kolmanneksella vuodessa.

MUTTA. Niin nuukailija kuin olenkin, täyskestovaippailu ei vain istu arkeeni. Vaippoja olen saanut sukulaisiltani, mutta niitä tulee käytettyä vain vaippa silloin, toinen tällöin. Toimin tässä asiassa periaatteitani vastaan (teko)syistä että:

• Kertakäyttövaippa on helppo hävittää. Tämä on tärkeää liikkuessa kodin ulkopuolella. Eikä paljon naurata, kun hinkkaan kakkaa pois kankaasta.
• Kertakäyttövaipoista on tarjouksia vähän väliä.
• Pyykkiä tulee muutenkin niin vähän. Likaiset vaipat pitäisi pestä muutaman päivän sisään ja kanssapestävien kestää 60 asteen pesua. Vajaita koneellisia en pese.
• Kestovaippa alkaa vuotaa herkemmin ja parhaassa tapauksessa vaihdetaan koko vaatetus.
• Koko lapsi haisee ensimmäisestä lirauksesta.
• Bodyt on vaikea saada napitettua kun vaippa pullistaa niin paljon.
• Elinympäristöni ei varsinaisesti tue kestovaippailuun: "Hyi &#&% etkö sä vois käyttää niitä oikeita vaippoja?! Oksettaa!"

Onkohan tällä paukuttelijalla Täydellinen PullantuoksuKestovaippaÄiti vai Itsekäs SaastuttajaKerttisMutsi?

Mieluummin menen sieltä missä aita on matalampi ja kerrytän kaatopaikkakuormaa arviolta 1500 vaipalla vuodessa. Vastapainoksi kierrätän jätteet niin, että sekajätteisiin ei paljon muuta päädykään ja kiinteän kakan kippaan pönttöön. Tämä ajatus auttaa orastavaan huonoon omaantuntooni. Kuitenkin nyt kestovaippaviikolla puen lapselleni kankaiset vaipat päivittäin. Jos kokeilusta jää positiivinen fiilis, voikin olla, että kuulen mieheni eilistä kommenttia nykyistä useammin.

Kiristänkö kukkaron nyörejä pakosta?

En ole koskaan ollut täysin perillä rahanmenostani ja -tulostani, mutta nyt ajattelin vaivautua kokoamaan taulukon syyskuun osalta ihan vain tämän blogin vuoksi. Onhan se tärkeää myös itselle tietää, kuinka paljon säästöjä kuluu näin pienillä tuloilla nuukailusta huolimatta. Tässä kuussa tulin hetkittäin ulos nuukakopistani syömään kaupungille ja seikkailemaan HopLopiin. Niin ja olihan tuo kylpyläreissukin pari viikkoa sitten, onneksi sattumalta puoleen hintaan.

Meillä on mieheni kanssa yhteinen tili, jonne päätyy sekä lapsilisä että 50 e molemmilta kuukausittain. Tältä tililtä maksetaan syömiset, auton kulut ja lapsen sekä yhteiset tarpeet. Vapaa-ajan menomme kumpikin maksamme omilta tileiltämme.

publicdomainpictures.net

Omat tulot:

255,95 Lastenhoidontuki

Omat menot:

197,2   Asuminen (mies omistaa asunnon. Maksan puolet hoitovastikkeesta, käyttökuluista ja lainan korosta)

7,15     Puhelinlasku

49,5     Ylimääräiset menot

Yhteensä 253,85

Yhteiset tulot:

95,75   Lapsilisä

80,0     Maksu lapsiporteista

13,0     Pullopanteista (paardien jäljiltä)

Yhteensä 188,75

Yhteiset menot:

157,03 Kauppaostokset (sis. mm. vaipat pariksi kuukaudeksi)

26,2     Miehen työpaikkaruokailu

53,96   Bensa

240,6   Ylimääräiset menot

Yhteensä 451,59

Syyskuu oli mielestäni melko tavanomainen kuukausi lukuun ottamatta lentolippuja ja lapsen passia (yht. 228,6 e) yhteisissä menoissa. Pelkät pakolliset menot kun laskee, omat menoni + puolet yhteisistä tekee 428,44 e eli säästöjen puolelle mennään reilusti toistasataa euroa. En kuitenkaan koe tarvetta vähentää ylimääräisiä menojani - pitäähän nuukankin nauttia elämästä! Työelämään päästyäni palkan ei tarvitsisi olla edes keskitasoa, kun pääsisin jo hyvinkin voiton puolelle jatkamalla samaan totuttuun malliin.

Uskon, että mieheni hyväpalkkainen vakituinen työ lisää luottamustani taloudelliseen pärjäämiseen, vaikka elätän itse itseni täysin (jos katsoo Kelan palkanmaksajaksi). Luonne ei anna periksi olla miehen elätettävänä ennen kuin on oikeasti talouspaskat housuissa. Varmaa on, että ilman säästöjä en voisi elää näin huolettomasti. Onneksi olen omaksunut nuukan elämäntavan jo vuosia sitten ja säästössä on mitä käyttää nyt "pahana päivänä". En koe olevani pakotettu nuukailuun, vaikka olosuhteet sitä tällä hetkellä vaativatkin. En tunne olevani köyhä.

Säästöjäni tulee kulumaan paljon lokakuussa koittavan reissun vuoksi. Olen jo jonkin aikaa valmistautunut henkisesti töiden aloittamiseen ensi vuoden puolella edes osa-aikaisesti. Niin rahatilanteen vuoksi kuin siksikin, että opiskelun päättymisen ja työn aloittamisen välille on nyt jo muodostunut liian suuri tauko, niin paljon kuin kotiäitiyttä rakastankin.

Tähteistä ateria: RAVIOLI

Ensikosketukseni ravioliin (tai dumplingsiin) tuli erään kiinalaisen hostellin iltaohjelmassa, jossa pastataikinan sisään sullottiin ties mitä kaalista lähtien. Ravioli muovailtiin taideteokseksi ja kaunein palkittiin. Tämänpäiväisillä taideteoksillani en olisi kehdannut edes osallistua tähän raviolimissikilpailuun.

Päädyin käyttämään sisältönä jääkaappiin pyörimään jääneen verimakkaran, koska ainekset löytyivät kaapeista jo valmiiksi. Tästä ohjeesta tulee ateria kolmelle. Taikinaan tarvitaan:

2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
4 kananmunankeltuaista
2 rkl vettä (tai kunnes näyttää kaulittavalta)

Ei se ulkoinen, vaan sisäinen kauneus!

Taikina suljetaan folioon ja laitetaan tunniksi jääkaappiin. Viileä taikina kaulitaan ohueksi ja päälle asetellaan kasoja mistä tahansa mikä uhkaa morjestaa biojäteastiasta. Kasat peitellään samaisella taikinalla ja jokainen pieni paketti tehdään ilmatiiviiksi. Silmillään syövä voi leikata raviolit irti taikinalevystä piparkakkumuotilla tai painella haarukalla reunat kauniiksi.

Valmiit raviolit laitetaan 3 minuutiksi keittymään suolaveteen ja nautitaan lämpiminä esimerkiksi omavalintaisen kastikkeen kanssa.

Nuuka ihminen

Nuuka
1) (arkikieltä) (liian) säästäväinen, kitsas, saita, pihi, itara
2) tarkka, täsmällinen
adjektiivi: erittäin säästeliäs

(lähde: http://www.suomisanakirja.fi/nuuka)

Maalaisjärjellä päätellen nuuka ihminen on myös luova, vähään tyytyvä ja suunnitelmallinen. Jokapäiväisenä tavoitteena on ratkaista vastaantulevat ”ongelmat” säästäen rahaa ja käyttökelpoista materiaa.

Nuuka persoonallisuus, jos näin voi sanoa, vaikuttaa minuun joka hetkessä. Millä kuljen, mitä teen, mitä syön, mistä tavarasta luovun. Monesti se vaatii ylimääräistä energiaa ja ajankäyttöä. Nuukuuteni vuoksi olen pyöräillyt varmasti jo kymmeniätuhansia kilometrejä elämäni aikana, eikä se ole huono asia kuin joidenkin puhkikuluneiden housujen puolesta.

publicdomainpictures.net

Olen tutustunut nuukailublogeihin vain hyvin pintapuolisesti. En ole lukenut ainuttakaan asiaa käsittelevää kirjaa, vaikka tiedän niitä olevan. Tältä pohjalta lähden kirjoittamaan blogia. Toivon, että jakamani ideat auttavat toisiakin säästämään ja kierrättämään. Toivon, että muutkin voivat saavuttaa tämän onnen tilan, jossa rahaa tavallaan tulee ajatelleeksi kokoajan, mutta ei oikeastaan ollenkaan.