Kahden leffalipun tähden

Toisinaan elämässä tulee vastaan mahdollisuuksia, joihin tekee heti mieli tarttua. Kuten silloin, kun näkee lehdessä elokuva-avustajailmoituksen ja ottaa yhteyttä saman tien, vaikka tietää, että oikeasti pitäisi tehdä kymmentä muuta asiaa.

Kahteen elokuvan kuvauspäivään kuului paljon odottelua, mutta maskeerattavana ja puvustettavana oleminen sekä varsinkin itse kuvaustilanne palkitsivat senkin edestä. Valtavan hienoa seurata taiteellista prosessia, jolla kohtaus hiottiin täydelliseksi. Kuinka sen kameran pitääkään liikkua. Kuka avustajista kulkee, mihin ja missä vaiheessa. Ohjaaja raapii päätään: sittenkin parempi rytmitys tuohon repliikkiin.

Siinä avustajapalkkio. Pullottavasta mahasta en nyt ottanut kuvaa.

Ei sitä näyttelijäntyötäkään ollut ennen päässyt seuraamaan näin läheltä. Mitä talentteja! Jo avustajan roolissa näytteleminen tuntui vaikealta. Eikä se heidän työnsä pelkkää herkkua ole. Samojen liikeratojen ja litanioiden toistoa jopa kymmeniä kertoja, kunnes ohjaaja hyppii riemusta. Melkein nousi niskakarvat pystyyn, kun parivaljakko sanaili kiivaasti. Ai niin, ei ne oikeasti olekaan vihaisia. Ihmettelin, miten otto toisensa jälkeen repliikit vain tulivat sanoissa sekoilematta.

Tauolla jaettiin snäksit tv:stä tuttujen naamojen kanssa. Kuvaustiimiin kuului oma catering, joka tarjosi pikkupurtavan lisäksi myös makaronilaatikkoa salaatin ja ehkä maailman parhaimman leivän kanssa. Yhtä kuvauspäivää vastaan sai yhden leffalipun (jonka varmasti lähes kaikki avustajat käyttävät kyseiseen elokuvaan - hyvä veto tuotantoyhtiöltä). Ruokapalkan ja leffaillan lisäksi sai valtavan hienon kokemuksen, eikä omaa rahaa kulunut yhtään.

Vanhassa vara parempi

Dannyn Kuusamo rätisee kasettipesässä juuri sopivasti. Ihanaa jämähtää jollekin menneistä vuosikymmenistä. Meidän kodin viihde-elektroniikka lokeroituu kategoriaan "vieläkö näitä on olemassa?". Lapsuudesta tutut Röllin satukasetit ja VHS-Prinsessa Ruususet elää ja voi hyvin.

Meillä on vinot pinot kasetteja. Miksi niistä luopua vain siksi, kun kehitys on mennyt eteenpäin? Käytetään loppuun käyttökelpoinen.

Vastauksena mielessäsi olevaan kysymykseen: ostin VHS-nauhurin kierrätyskeskuksesta 8 eurolla. Yksikään nauha ei ole vielä muuttunut palmikoksi. Kotivideot tuli pelastettua jo vuosia sitten DVD:ille. (Ainakin Hervannan kirjastossa pääsee digitoimaan ilmaiseksi, vinkki vitosena kaikille.)

Kasettisoittimia on päässyt kertymään iso pino muuton yhteydessä. Nyt melkein joka huoneeseen riittäisi omansa. Keittiössä on se hienoin, jollaista olisin lapsena kaivannut. Sillä saisi vaikka äänitettyä omia sikermiään.

Näiden lisäksi käytössä on vähän uudempaakin elektroniikkaa, mutta kuitenkin auttamatta jäljessä tästä päivästä. Pyöräillessä kuuntelen omia soittolistojani MP3-soittimelta. Voisin ostaa Walkmanin, jos kävelee vastaan. Puhelimena on toiminut jo yli 8 vuotta Nokian simpukkaluuri. Sitä tosin uhkaa nyt vaihtovaara, vaikka muuta sopersin vielä aiemmassa postauksessani.

Millä vuosikymmenellä Sinä elät?

Talovelallisten supernuukailukausi?

Tässä mä istun sotkuisen olkkarinpöydän ääressä sormet kalikkana ja toppatakki päällä. Mittari näyttää +17, mikä on kaksi astetta enemmän kuin eilen. Miehen mielestä pitäisi olla kiitollinen, että se suostui nostamaan näinkin paljon lämpöä. Hitto mä vihaan kylmyyttä. Olkoot vaikka kuolemannälkä, mutta kylmyyttä mä en siedä. Arvatkaa, ollaanko riidelty aiheesta. Menkööt vaikka kaikki säästöt, mutta lämmityksestä en halua tinkiä. Vaikka olis kuinka ympäristöystävällistä pitää alhaista lämpötilaa ja topata ittensä saatana villalla päästä varpaisiin. En mennyt edes suihkuun tänään, kun on niin kylmää siellä. Huomispäivän kakanhajuinen työkaveri tässä hei.

Vedenkulutusta tekee mieli säädöstellä enemmän nyt, kun jokainen tippa maksaa. Oon aiemmin viihtyny suihkussa liiankin pitkään. Nyt se loppuu. Vois kokeilla peseytyä mökkisaunatyyliin kuupan ja sangon kanssa, mutta ei siitä tapaa tule. Ei elämästä pidä liian vaikeaa tehdä. Vessanpöntöt täällä on ainakin toistaiseksi vanhanaikaisia nupistavedettäviä, mutta ei silti siirrytä 10/2-tekniikkaan, haha.

publicdomainpictures.net

Mies on vaivannut päätään jo ennen muuttoa sillä, että miten menoja, kuten kauppalaskut saisi vieläkin pienemmiksi. (No vaikka sillain et sekin noudattais ostoslistaa *köh köh* ja joisi vettä janoon.) Pitäis nyt varmaan pysyä enemmän vaan kotona, koska velkaa on otettu niin hel-ve-tis-ti. Mä en suostu luopumaan nykyisestä elämäntyylistä piirun vertaa. Mä käyn tismalleen yhtä paljon keikoilla ja Suomen rajojen ulkopuolella kuin huvittaa. Lapsi jatkaa jumppaharrastustaan, mä etsin vielä itselleni jotain sopivaa. Ajan kanssa näkee, kuinka plusmiinusnollalle tili jää.

Me ollaan tähänkin päivään asti onnistuttu elämään onnellisesti keskivertoa vähemmällä, joten mitä siitä vielä tiukentamaan? Ei kai porukka sen takia lompsi lakki kourassa pankkiin, että saisivat luututa lattiaa elämänlaadullaan?