"Milloin ajattelit hankkia älyluurin?"

Tuo on kysymys, jota kuulen erittäin usein, kun kaivan puhelimeni taskusta. Tahdon käyttää tätä jo seitsemän vuotta palvellutta simpukkanokialaista elämänsä loppuun saakka.

Ei mua haittaa käyttää paperikarttaa tai kysyä vastaantulijoilta reittiä. Ei mua haittaa pelata matopeliä siinä missä toinen lukisi uutiset. Maltan kyllä odottaa kotiin asti lukeakseni, montako ihmishenkeä menetettiin taas räjähdyksissä. Se satunnaisesti haittaa, kun aina ei tiedä, millä neljästä bussipysäkistä näkisi muutakin kuin vain nyssen takavalot. TKL:n kirjanen ei sentään reaaliaikasia tietoja jakele. Kaiken kaikkiaan, nautin siitä, kun saan elää vanhassa ajassa.

Älyaikaan siirtyminen tietäisi rahanmenoa. Onhan niitä halpoja älyluureja ja nettiliittymiä, mutta hermot vain menisi hitaan netin kanssa ja puhelimen käyttöiän uskon lyhenevän sitä mukaa kun toiminnot lisääntyvät. Perushalko perustoiminnoilla riittää, vaikken ole osannut lörpötellä puhelimessa enää vuosikausiin ja tekstareita lähettelen vain jos facebook ei ole paras valinta siinä tilanteessa. Lisäksi miehen älyluurilla voin whatsuppailla fb-ulkopuolisten kanssa. Näin toimiessani puhelinlaskut ovat pysyneet jo pitkään 7 e/kk kieppeillä.

Tämä muinaismuisto mahdollistaa pienet laskut ja lähes puhelinvapaan elämän.

Jos omistaisin älyluurin, kasvattaisi laite rihmaston kouraani. Nykyään vilkaisen puhelintani lähinnä vain katsoakseni kelloa. Älyluuri tekisi itsestäni vähä-älyisemmän: pitäisin enemmän yhteyttä muihin myös irvistyskuvin ja kertomalla mitä löysin navastani. Jään nyt auttamatta WhatsApp-ryhmien ulkopuolelle, mutta tiedän stressaantuvani viestitulvista. Toivon, että seuraavassa työporukassani en jää paitsioon vain koska taistelen tuulimyllyjä vastaan. Kollegan napanöyhtästä en sen sijaan ole kiinnostunut.

Mutta niin, vastaus otsikon kysymykseen: en vielä aikoihin. Seuraava puhelimeni tulee todennäköisesti olemaan se, josta vaihdoin nykyiseen puolipakosta. Siinä on jopa värinäyttö ja kamera. Himoitsen todella suuresti siirtyä takaisin legendaariseen 3310:een. Jos toiveeni toteutuu, olisi tämä puhelinhistoriani kertausta päinvastaisessa järjestyksessä. Seitsemäs (ja myös ensimmäinen) luurini olisi siten jo painava antennikauhistus. Mitäs siihen sanoisitte, utelijat?