30.4.2017

Äkkirikastumisesta

Olipa eilen Veikkauksen ilotulitus hitonmoisessa lumipyryssä. Olipa tällä viikolla ilahduttava juttu Aamulehdessä Eurojackpot-voittajista. Onnea on lukea toisen uskomattomasta munkista. Ei sellaisesta vappumunkista.

Olin pelännyt, että yksi ihminen joutuu kantamaan harteillaan historiallisen suurta lottovoittoa. Siinäpä sitä ahdistuu kaiken salailun keskellä, tulee vainoharhaiseksi ja saa vielä riesaksi pari ylimääräistä "kaveria". Tilanne helpottaa, kun lähipiiri tarjoaa vertaistukea.

Voittajien arki jatkuu puheiden mukaan kuten ennenkin, mutta ilman rahahuolia. Miksi tehdä täyskäännös elämässä, jos on muuten onnellinen? Joku oli kommentoinut Aamulehden sivulla, että lottovoittajan on itsekästä jatkaa työssä. Töitä ilmeisesti tehdään vain ja ainoastaan rahan vuoksi.

Hitaasti rahaa käyttämään järki edellä. Järki päässä ja housut jalassa, kuten Iltalehden listaamat rikkauksista ryysyihin -tarinat opettavat. Ryhtyä siinä tavallisen arjen ohessa vain toteuttamaan unelmiaan. Matkustus ja asuntosijoittaminen taisivat jo päätyä voittajien to do -listoille.

Joko alkoi soida päässä?

Kateellisessa asenneympäristössä onkin ymmärrettävää, että tahtoo salata äkkirikastumisensa. Sitä saa muuten pestä talonsa seinästä pois "vitun lottovoittaja" -graffitia. Eikös tällainen tapaus ollut joitakin vuosia sitten? Parempi olla ajelematta Hämeenkatua tuliterällä Jaguarilla.

Ajatella. Kolme tamperelaista jakoi keskenään 87 miljoonaa euroa. Aivan käsittämätön summa. Kyllä on Ikurin leijonilla jäänyt pari sydämenlyöntiä väliin voittoriviä kerratessa. Jo yksi miljoona riittäisi hyvin yhteen elämään ainakin näin nuukan näkövinkkelistä.

24.4.2017

Tarvitseeko ihan kaikenlaista syödä?

Kuvan ruoka ei liity tapaukseen, mutta sopii aiheeseen. Vuosia sitten tuli baari-illan jälkeen vain heitettyä äkkiä jotain kypsymään. Näky oksetti niin, että piti kuva ottaa. Tuo oli herkullista valmiina, kun jauho oli muuttunut juustokastikeeksi.

Otin tänään töihin evääksi lasagnepiltin, jonka hankimme lapsellemme reissun päällä. Eipä se hänelle kelvannut, totesi vain että yäk. Avattua ateriaa en tietysti voinut jätteisiinkään heittää. Siispä pakkasin sen työlaukkuuni ja vetäsin kitusiini ruokatunnilla.

Mikä ihme pilteissä niin kuvottaa? Kyllä noita hedelmäsoseita syö mielellään, mutta lihavauvanruuissa on jotain, mikä pistää välttelemään. Onko se mieto maustaminen? Rakenne? Ajatus lihasta kuukausitolkulla lasipurkissa? Pakkohan sen on kelpo ruokaa olla, kun sitä saa lapsellekin syöttää.

Olen elänyt tämän ongelmani kanssa jo pitkään. Mikähän rippikoulutapahtuma se oli kun yksi ryhmästämme söi siinä kirkkomaalla lihamakaronipiltin kylmänä. Siis kylmänä. Vieläkin puistattaa.

No, lämmitin tietysti oman annokseni, lisäsin suolaa ja peitin makua kurkulla. Selvisin ilman yökkäilyä. Silti mietin, että kaikkea sitä tuleekin syötyä.

18.4.2017

Kun muut kuluttavat

Katsoin Riisutut-sarjan viidennen jakson jälkijunassa. Arjen luovat ratkaisut ja äärimmäinen minimalismi ovat tuoneet sarjan henkilöt samaistuttaviksi, mutta nyt puhkesi kupla minun ja Kristoffer & companyn ympäriltä. Siis jumankauta miten kulutusvimmaisia nämä riisutut ovat!

Jaksossa osa riisutuista lähti shoppailemaan - tai siis hypistelemään. Ohjelman säännöt kieltävät rahan käytön muuhun kuin ruokaan. Sarjan henkilöitä vapaasti lainaten:

Endia: "Voi vitsi miten ihania meikkejä! Mä oon kyllä säästäny tähän mennessä jo monta sataa kun on tää rahankäyttökielto. En mä tätäkään meikkiä varmaan käyttäis ku kerran, mut se ois kiva ostaa."

Kristoffer: "Vau mitkä shortsit! Nää mä haluun."
Miesystävä: "Eiks sulla oo niitä jo aika monet?"
K: "Varmaan yli kolmetkymmenet. Mutta ei just tälläsiä."

Mitä mä just näin? Miksi ne toimii tuollain? Ja suurin ihmetyksen aiheeni: miksen itse koe mitään tällaista? Olenko ylittänyt jonkun maagisen rajan, joka sarjan henkilöillä on vielä edessä? Vai olenko tukahduttanut itsestäni jonkin puolen, joka normaalisti löytyy meistä vakioasetuksena?

Herra K ja hänen 78 (!) vyötään. Kuvakaappaus osoitteesta katsomo.fi/riisutut.

Eiköhän kulutuskäyttäytymiseen vaikuta eniten se, onko käskynhaltijana järki vai tunteet. Kuluttamista ohjaa riisutuilla jokin muu kuin järki. Toisessa ääripäässä juurikin se sanelee liikaa. Varmaan tämäkin jakauma noudattaa Gaussin käyrää pienen prosentin kansasta heilutellessa lippuja ääripäissä. Itse en ole ääri-ihminen, mutta järkisellainen kyllä. Olen vuosien varrella liukunut käyrällä vain nuukempaan suuntaan, mutta en myöskään istuta leveää ahteriani raha-arkun päällä.

Teini-iässä annoin vielä palaa hetken mielijohteesta. Shoppailin vähintään kerran viikossa kirppareilla ja aina löytyi kotiinviemisiä. Tarpeellisuudella ei ollut niin väliä - ajan kanssa näki kuinka mikäkin tuli käyttöön. Luovuin tavasta, mutta pieniä retkahduksia sattuu joskus edelleen. Viimeksi syksyllä heräteostin Anttilan konkurssimyynnistä Stam1nan cd:n ja kirpparilta kahden euron villatunikan. Sen sijaan jaksossa näkemääni kulutusvimma on jotain käsittämätöntä.

Eiköhän elämän tarkoitus ole onnen saavuttaminen. Sitä kohti jokainen tarpokoon miten parhaaksi näkee. Toki riisuttujen tapauksessa elämäntavan täyskäännös on tarpeen, koska äärimmäinen toiminta, liittyi se sitten mihin tahansa, ei tee ketään onnelliseksi (nimim. keittiöpsykologi). Kitukuukauden aikana he ehkä tajuavat vääristyneet ajatusmallinsa tai mitä nyt onkaan sairaalloisen kuluttamisen taustalla.

Olen onnellinen kulut(tamattomu)ustottumusteni kanssa. Saan enemmän mielihyvää säästetystä viiskymppisestä kuin ei-niin-tarpeellisista lenkkareista, joihin tuhlaisin samaisen setelin. Pelkkä hypistely riittää hyvin, kun olen toisten mukana universumin tylsimpänä shoppailuseurana. Tosin hypistelyynkään en ole kokenut tarvetta sitten syksyn.

Onko kukaan nähnyt puuttuvaa shoppailupalastani? En kaipaa takaisin, jos löytyy. Löytäjä saa pitää omalla vastuulla.

13.4.2017

Valmistautumista nuukuusviikkon

Kyllä nyt pelastetaan maailmaa. On lihatonta lokakuuta, vihreää viikkoa, kestovaippaviikkoa ja nuukuusviikkoa. Hetkinen. Kirjoitinko nuukuusviikko?

Tapahtumaa on järjestetty turhan pienellä volyymillä, mutta onneksi aihe nousee pinnalle muutenkin. Suurin järkevään kuluttamiseen innostava tapahtuma taitaa olla Älä osta mitään -päivä (samaan aikaan Black Fridayn kanssa - hitto vie). Siitä huolimatta meikämanne lähtee ensi maanantaina nuukuusviikon viettoon.

Mitä nuukuuselämää viettävä sitten tekee nuukuusviikolla?

publicdomainpictures.net

En minäkään täydellisesti elä. Suurimpana syntinäni ovat keskipitkät suihkut. Lisäksi olen alkanut valita aiempaa herkemmin auton kulkemiseen, jos ei huvitakaan pyöräillä tai loikata bussin kyytiin. Voin myös ostaa espanjalaista kurkkua, jos suomalainen on huomattavasti kalliimpaa. Ylipäänsä voisin syödä enemmän kasvisruokaa.

Pyrin tekemään näihin puutteisiini kohennusliikkeen nuukuusviikolla. Ehkä saan samalla tsempillä tämänkin to-do-listan nollattua:
  • siivoan edes yhden kaapin ja annan turhat tavarat eteenpäin
  • käytän kymmenet käsirasvajämät loppuun leikkaamalla tuubit kahtia
  • otan kestovaippoja ahkerammin käyttöön (lapselle siis. Öhö-öhö.)
  • korjaan vihdoinkin repun ja muutaman vaatteen

Vinkkejä omaan nuukuusviikon viettoon voi hakea vaikkapa Marttojen tai TalousSuomen sivuilta. Tuskin pahaa tekisi myöskään elää viiden säännön mukaan aiemmin mainitsemani ihmiskoe-generaattorin avulla.

8.4.2017

Extreme Cheapskates - sarja sniiduilusta

Mikäpä sen parempaa tv-viihdettä kuin katsella superpihien erikoisia, jopa sairaalloisia, kituutustapoja. Extreme Cheapskates tarjoaa juurikin tätä. Realitysarjaa on kuvattu jenkkilässä 26 jaksoa, joista jokaisessa tutustutaan eri penninvenyttäjiin.

Sarjan henkilöiden mielenmaisemaan on helppo samaistua: miksi maksaisin turhasta? Miksi en hyödyntäisi tätä tavaraa vielä uudestaan? Säästämisen tuottamaan onnentunne - bingo täälllä! Huomaan irvistäväni viimeistään siinä vaiheessa, kun kituuttajat alkavat pelleillä omalla tai muiden terveydellä.

Extreme Cheapskates on makuuni liian mustavalkoinen. Kaikissa katsomissani jaksoissa pihistelijä on erittäin itsevarma, jopa koppavuuteen asti. Puoliso on hätää kärsimässä, koska "hän pakottaa minutkin kusemaan purkkiin". Oikein ruokitaan kuvaa siitä, että säästäväinen ei voi olla muuta kuin empatiakyvytön, itsekeskeinen paska.

Ehkä silmäni ovat siniset, mutten usko, että järjestäen jokainen sarjan henkilö kärsii rahankäyttöfobiasta. Kyllä heillä varmasti on jokin suurempi syy säästää. Sitä ei tietenkään sarjassa kerrota - sehän antaisi inhimillisen kuvan näistä sairaista saitureista. Syljetään päälle mieluummin.

Uimarannan suihkussa saa pestyä sekä itsensä että vaatteensa yhdellä kertaa - ja vain saippuan hinnalla. Kuvakaappaus osoitteesta youtube.com/watch?v=0JU0GiMws_Q

Extreme Cheapskatesta voisi tehdä monivärisemmän ja vähemmän lokeroivan version suomalaisessa tuotannossa. Nimeksi kelpaisi Kituuttajat, jatkaen mm. Sohvaperunoiden ja Erilaisten äitien pettämätöntä nimeämislinjaa. Suomalaisversiossa voisi astua askelta syvemmälle: kuinka tähän on tultu, mitä sniiduilu antaa ja mistä sen vuoksi on jäänyt paitsi.

Suomalainen sarja ei olisi varmasti yhtä räikeästi käsikirjoitettu. Extreme Cheapskatessa parasta onkin se osa jaksosta, jossa kituuttaja kertoo parhaimmat säästövinkkinsä. Siinä vaiheessa menee yli, kun marssitaan kuvausryhmän kanssa hautaustoimistoon kyselemään, voisiko vaimon haudata samaan arkkuun, johon mies on laitettu lepoon vuosia aiemmin.

Niin paljon kuin löydänkin sarjasta parjattavaa, olen saanut siitä kaksi toteutuskelpoista säästövinkkiä. Ensinnäkin: kyykkyviinin laatu paranee käyttämällä sitä puolisen minuuttia tehosekoittimessa. Toiseksi: voikukan lehdet sun muut ilmaiset pihamaan antimet kelpaavat hyvin ruoaksi (kunhan huolehtii puhtaudesta). Luulisi 26 jaksosta löytyvän vielä enemmänkin hyödyllisiä vinkkejä - ei kuin jatkamaan maratonia siis.

3.4.2017

Tonni säästöön kuussa

Nyt on päässyt käymään niin, että tuloni pomppasivat kertalaakista 578 %! On aika uskomaton fiilis puristaa handussa ensimmäistä palkkakuittia vuosikausiin. Tulot on kohdillaan, koska aloitin ensi kertaa koulutustani vastaavassa työssä.

Samalla siirryin seuraavaan vaiheeseen elämässäni eli säästöjen kerryttämiseen. Tavoite on saada tonni kuukaudessa ASP-tilille, jotta muutaman vuoden päästä voisimme muuttaa puoliksi omistamaani omakotitaloon. ASP-tilillä on pohjana mukava summa, jota en ole opiskeluvuosien jälkeen kasvattanut lähes ollenkaan.

publicdomainpictures.net

Saas nähdä, millaisiin lukemiin menot nousevat nyt lapsen päivähoitomaksujen myötä ja myös mieheni hoitaessa kauppakäynnit (lue: törsätessä 8 euroa kurpitsansiemenöljyyn). Ympäripyöreästi laskisin, että pakollisiin menoihin uppoa kuutisensataa. Kun kuukauden palkasta lähtee tonni sivuun, jää vielä useampi satanen hussattavaksi. Siitä jää helposti paljon käyttämättä ilman, että tarvitsisi alkaa kituuttamaan elämänlaadun kustannuksella.

Olen pohtinut, paljonko pitäisi olla valuuttaa pahan päivän varalle. Jossain on sanottu, että parin kuukauden palkan verran. Ehkäpä tähtään siihen. Kun puskuria on tarpeeksi ja ASP-tilille menee jo maksimisumma, alan latoa ylimääräisiä hiluja rahastoihin. Niihin ajattelin paneutua paremmin, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Tarkoituksena tietysti on, että asuntolainaa tarvitsisi anoa mahdollisimman vähän.

Työsopimukseni jatkuu syksyyn asti. Sopii toivoa, ettei tämä säästöpossun lihotus lopu kuin seinään.