Kuinka säästää ruokamenoissa

Se on meidän keittiömme ehkä rakastetuin kapistus. Pakastin. Ilman sitä ruokaostoksiin kuluisi paljon enemmän pätäkkää. Kyllä kassakone laulaa, kun jotain käyttämäämme tuotetta myydään edullisesti. Kotona tuotteet pakastetaan ja otetaan käyttöön, kun sen aika on. Pakastimeen päätyy myös jo valmistamaamme ruokaa, jos sitä ei hotkita tarpeeksi nopeaan. Uutena asiana pakastin juuri juustoraastetta, sellainen pussi kun on kerran jo päässyt homehtumaan jääkaappiin.

Kolmasosa heti käyttöön, loput pakastimeen. Eikä ehdi homehtua.

Pakastimen käyttö vaatii ennakointia: moni tuotteista täytyy ottaa sulamaan jo edellisenä päivänä. Kun pakastetta sulattaa jääkaapissa, se imee lämpöenergiaa ja vähentää jääkaapin sähkönkulutusta. Ruokalistaa suunnittelen aina pari ruokalajia kerrallaan pitäen jo ostettuja aineksia ensisijaisina. Monesti olen välttynyt koko kauppareissulta - kiitos pakastimen.

Voi sitä autuutta, kun saamme aikanaan arkkupakastimemme anoppilasta takaisin omaan käyttöön! Tosin pakkasruokamäärien kasvaessa täytyy huomioida entistä tarkemmin, ettei arkkupakastin muutu pikkuhiljaa kalmankatkuiseksi elintarvikearkuksi.

Matkustan ympäri maailmaa? Luovuttamisesta.

Olen niin hc kierrättäjä, että laitan jopa osan kudoksistani kiertoon niitä kipeästi tarvitseville.

Vuosia sitten syntynyt ajatus kantasolurekisteriin liittymisestä nousi juuri taas mieleeni. SPR aloitti sopivasti samaan aikaan uuden kampanjan Sami Hedbergin johdolla. Vaikka mainoslause onkin revitty siitä perhanan Wiskarin hitistä, täytin liittymislomakkeen. Postitin sylkinäytetikut ja nyt jään vain odottamaan, saanko koskaan kutsua itse luovutukseen. Suurimmalle osalle sitä ei tule, koska kudostyypiltään täysin yhteensopivaa (usein syöpä)sairasta ei vain ole, maailmanlaajuisestikaan. Lähisuvustani löytyy kuitenkin luovuttaja. Hän koki Helsingin reissun tervetulleeksi tauoksi lapsiperhearkeen. Kaikki matkakuluista sairaspäiviin korvattiin täysin ja hänen tapauksessaan nukutuksessa tehty kantasolupoiminta ei ollut kamala kokemus. Hän auttoi pelastamaan vakavasti sairaan tai vähintään antamaan lisää toivoa.

Verta olen luovuttanut ennen raskautta muutamia kertoja. Ajattelin siten totutella neuloihin, mutta ei se ollutkaan niin kamalaa kuin mielikuvissa. Kiitokseksi sain kolmioleipää, jäätelöä ja kahvipullat. Lisäksi kausittain on jaettu muutakin, kuten ruusuja tai heijastimia. Nyt näyttäisi olevan pulaa omasta veriryhmästäni. Täytyy hoitaa lapselle hoitaja siksi aikaa kun käväisen kaupungilla.

www.elinluovutuskortti.fi

Nuorempana ajattelin luovuttaa munasolujani, kunhan olen saanut ensimmäisen lapseni. Nyt asia on kuitenkin laitettu jäihin. Ei siihen toimenpiteeseen tee mieli lähteä ennen kuin asiaa on käännellyt ja väännellyt perinpohjin. Pelkän rahapalkkion vuoksi tähän ei kannata ryhtyä. Saattaisin tavata joskus täysi-ikäisen itseäni muistuttavan, mutta tuntemattoman lapseni. Naiselle sukusolujen luovutus on huomattavasti raskaampaa kuin miehelle, mutta äidinrakkauteen hurahtaneena tahtoisin antaa muillekin mahdollisuuden äitiyteen.

Niin ja elinluovutuskortti löytyy lompakosta. Se on  näistä luovutusvaihtoehdoista kaikkein helpoin toteuttaa. Ei tökitä neuloilla eikä tarvitse kuin kirjoittaa nimi korttiin ja kertoa asiasta läheisille. Loput hoidetaan sitten kun ei ole itse enää niin sanotusti messissä.

Pannu pelasti päivälliseni

Teinpä tuossa omena-porkkanakeittoa. Sekaan heitin kaikkia sattumia pois pilaantumasta.

Hyi hitto minkä makuista.

Nuukan kokeileva keittiö ei tästä suuremmin hämmentynyt, vaan ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaa B. Sekoitin osaan keittoa kananmunan ja jauhoja. Ajattelin, että se voisi tehdä lettumaisemman koostumuksen keittoon. (Tässä välissä todettakoon, etten tiedä ruoanlaitosta hölkäsen pöläystä). Tämän jälkeen paistinpannu esiin ja ”lettu” paistumaan.

Ai että kun tuli hyvvee, vaikkei lettumaisuudesta ollut tietoakaan!

Kuka oksensi kulhooni?

Mitä tästä opimme? Ruokaa ei kannata haaskata, jos on vielä jotain tehtävissä.

Isken rätit tiskiin

Jokasyksyinen käsityökuume on taas sairastuttanut minut. Tällä kertaa ajattelin hoidatuttaa itseäni ottamalla koukun kauniiseen kuivaan käteeni ja viedä virkkaustaitoni askeleen eskarilaistasosta eteenpäin. Opiskelin silmukkatekniikoita ja etsin aloittelijalle sopivan ohjeen. Aloittelijalle sopiva my ass.

Haaveilen useasta tiskirätistä. Sellaisista itsetehdyistä, jotka piristävät keittiön sisustusta ja joita pestään 60 asteessa. Olen haalinut vuosien varrella paljon lankakeriä, joita tykkäisin hyödyntää enemmän. Myös langanjämät saa tiskirättinä uuden elämän, kunhan ne vain kestävät pesun ja imevät kosteutta.

No, tämä ensimmäinen virkkausyritys ei mennyt ihan kuten siinä puhkikäytetyssä Strömsössä. Tällainen oli malli:

Kuva Yhteishyvän ohjeesta.

Ja tällaista jälkeä sain aikaan seottuani silmukoissa, sooloiltuani ja lopulta vaihdettuani neulepuikkoihin kesken työn:

Veljekset kuin ilvekset?

Sanoisinko, että ensimmäisestä virkkuutyöstäni vuosiin tuli... omintakeinen, mutta kyllä tämäkin rätti asiansa ajaa. Seuraavan voisin tosin tehdä alusta asti neuloen, mikä on minulle huomattavasti tutumpaa. Jos tämä kuumeilu ei ala näyttää lopun merkkejä, voisin paketoida kauneimmat luomukseni tupaantuliais- tai joululahjapaketteihin.

Voihan niksi!

Aamulehti julkaisi viime viikolla 15 hämmentävää penninvenytysniksiä. Tässä mielipiteeni niistä:

1. Ota lastenvaunut mukaan, kun lähdet tarjousten perässä shoppailemaan. Bussissa saa näet matkustaa ilmaiseksi lastenvaunujen kanssa. Myöhemmin kaupassa ostokset on kätevä ladata vaunujen sisään. Eikä kukaan huomaa, onko vaunuissa lasta vai ei.

Tulee paha mieli, kun heti kärkeen kannustetaan paskamaiseen temppuun. Tarjousten luokse kulkeminen bussilla on kyllä tuttua puuhaa - usein juurikin vaunujen (ja lapsen!) kanssa.

2. Leikkaa saksilla auki tyhjenneet litran jogurttipurkit, että saat kaavittua kaikki jogurtit talteen.

Olikohan tämä jollekin uusi asia? Näin on toimittu jo lapsuudenkodissani.

3. Älä laske hanavesiä hukkaan. Jos tahdot lasiisi kylmää vettä, anna haalean veden valua astiaan, kunnes vesi kylmenee. Astiaan valutetun veden voit käyttää kukkien kasteluun tai tiskivedeksi.

Voisin kuvitella tekeväni tällaista vain, jos asun joskus talossa, jossa lapsen pyllynpesuvesi lämpenee hitaasti. Kylmää vettä saa, kun laittaa vesikannun jääkaappiin (mielellään kannen kanssa niin ei tule vettä á la lihapulla).

4. Avaa käytetyt kirjekuoret varovasti saumoista ja käännä ne ympäri uusiokäyttöä varten.

Ihme pelleilyä. Lähetän kirjeitä aniharvoin ja kuoret päätyvät monesti muistiinpanopaperiksi tai kauppalapuiksi. Joskus onnittelukorttien päällä olevissa kuorissa ei ole mitään käytön jälkiä. Sellaisen annan eteenpäin.

5. Aja autolla kaikki alamäet moottorijarrutuksella kaasuun koskematta.

No eihän siellä mäessä kaasutellakaan kuin rallikisoissa!

6. Älä tilaa aterian kanssa juomaa, mutta käy hetken kuluttua täyttämässä juomalasi kahvimaidolla.

Huoh. Taas "nuukuus vaatii epärehellisyyttä" -niksi. Ulkona syödessä tilaan usein veden, joka on ilmainen tai ainakin edullisin. Mieheni ei maksa vedestäkään ja käy juomassa vessan hanasta.

Paljonko olet valmis maksamaan tästä kodin ulkopuolella?

7. Jos tilaat juoman, pyydä se ilman jäitä. Niin saat rahalle enemmän vastinetta.

Tätä en ole tullut ajatelleeksi. Harvemmin tulee vettä kalliimpia juomia tilattua, mutta jäistä kun en muutenkaan välitä, nyt olisi jo kaksi syytä tilata ilman niitä.

8. Lataa kännykkä ja muut sähkölaitteet töissä, niin säästät sähköä kotona.

Ai että pitäisi nuukailla työpaikan kustannuksella?

9. Hae vettä ämpärillä taloyhtiön saunasta talouskäyttöön, niin säästät vesilaskussa.

Ei jatkoon tämäkään. Tämä ja edellinen niksi ovat molemmat törkeää käytöstä. Sitä paitsi hyöty vs vaiva on pahasti vinksallaan molemmissa.

10. Kuivaa käytetyt teepussit ja käytä ne uudelleen.

Koko teemäärää ei ole minuutissa saatu hyödynnettyä. Hyvä niksi, mutta vieraille en tällaista teetä tarjoaisi.

11. Säilytä voipaketin folio. Voit myöhemmin pakata evääsi siihen.

Ei sovi mille tahansa eväille. Folion voi hyvällä omallatunnolla lajitella metallijätteisiin, kun voi on kaavittu pois. Sitä kautta se saa uuden elämän. Näin pienelle folionpalalle en löydä käyttöä kotona.

12. Kerää sadevesi talteen ja käytä sitä pyykinpesukoneessa. Viimeisen huuhteluveden voit säilyttää seuraavien pyykkien liotukseen.

Meneekö pyykkääminen sitten pesuohjelman kellottamiseen ja pesuhuoneessa odotteluun? En kovin rohkeasti lähtisi tällaista kokeilemaan. En oikein ymmärrä näiden kodinkoneiden päälle. Voiko tällainen edes onnistua?

13. Kun keität kahvin, lisää uusia puruja entisten päälle. Vaihda suodatinpussi vasta silloin, kun pannuun ei enää mahdu enempää.

Riippuu kahvinkeittämisen määrästä, onko tässä järkeä. Epäilen, että alimmat purut alkaa pilaantua melko nopeasti ja tarjoaa uudenlaisen kahvimaun. Itse en juo kahvia. Luulen, että muussa tapauksessa tämä niksi tulisi jonkinlaisena käyttöön.

14. Käy isolla hädällä vain työmaan vessassa, niin säästät wc-paperia.

...jos paskahätä tulee kello kaulassa. Voihan sitä paperia säästää vaikka käsisuihkua käyttämällä. Tai esi-isätyyliin repimällä sammalta tai ampumalla oravan. Itse olen kyllä wc-paperinaisia.

15. Kun muutat, ota mukaan myös pihaan istuttamasi kasvit. Olethan luultavasti maksanut niistä selvää rahaa.

Vähän röyhkeältä toiminnalta kuulostaa, vaikka omiahan ne kasvit on. Luulen, että muuttaessani voisin toimia näin, jos kasvi on erityisen rakas tai tuleva asukas haaveilee pihan täydellisestä remontista.

Tuntuu vähän surulliselta, kun Aamulehden jutun mukaan "jokainen niksi perustuu tiettävästi tositapaukseen". Toivottavasti kenenkään talous ei pysy kurissa epärehellisin nuukailukeinoin.

Jogurttia maidon hinnalla Valion myymälästä

Rohkenin astella läheiseen Valion tehtaanmyymälään vasta vähän aikaa sitten kuultuani, että paikka on kaikille avoin. Epäilin tätä sijainnin ja aukioloaikojen vuoksi. Onneksi rohkenin. Nyt meidän jääkaappi notkuu II-laatuisista jogurttipurkeista.

Jogurtit ovat ns. vaihtojogurtteja eli sisältö saattaa olla eri kuin mitä purkki antaa ymmärtää. Koska emme ole laktoosiongelmaisia ja kaikki maut uppoavat kuin Joukahainen suohon, ei tämä haittaa. Jogurtteja olen saanut ostettua joka vierailukerta, vaikka niitä tuntuu olevan kaikkien asiakkaiden kärryissä - kiitos ostorajoituksen.

Moro! Mää oon nääs II-laatuinen ja siks vaan 70 senttiä.

Jogurttien lisäksi myymälän kylmäosastolta kannattaa täsmäostaa päiväys- ja kuukauden tarjoustuotteita. Pakastealtaasta löytyy lähempänä kauppojen hintoja mm. juhliin suolaista ja makeaa sekä laitoskeittiömäisiä vihannespakkauksia. Kaupan on myös kaikenlaista navettaessuista mausteisiin ja pesuaineisiin likimain normaalihintaan.

Huono puoli koko tässä hommassa on se, että maustetut jogurtit sisältävät liikaa ylimääräistä energiaa sokerinvähentämistalkoista huolimatta. Litran pönikässä on desin verran pelkkää imelää. Tästä huolimatta olen vieraillut myymälässä lähes viikottain, kun sinne kerran tieni löysin.

Valion meijeri Tampereen Nekalassa on juuri lopettanut toimintansa. Sen yhteydessä oleva tehtaanmyymälä jatkaa kuitenkin normaalisti myyden edelleen mm. II-laatuisia jogurttejaan ma-ke klo 9-16 ja to-pe klo 9-17. Valion myymälöitä löytyy myös paikkakunnilta:

Seinäjoki Jyväskylä Voltti Evijärvi Oulu Haapavesi Toholampi Reisjärvi Kouvola Lappeenranta
Mikkeli Riihimäki Sysmä Särkisalmi Ilomantsi Joensuu Juva Kajaani Kestilä Kitee Kiuruvesi
Kuhmo Lapinlahti Lieksa Liperi Nilsiä Nurmes Polvijärvi Pyhäjärvi Rantasalmi Sotkamo
Suomussalmi Säviä Varkaus Vieremä

Ilmainen passikuva

Kävin juuri noutamassa lapseni passin lähi-Ärrältä. Hintaa asiakirjalle tuli kaikkinensa 44 e. Passikuvasta en maksanut pennin latia.

Viime keväänä hain itselleni uutta passia ja tajusin, että voin ottaa kuvan omalla kamerallani. Se on asia, josta ei ainakaan liikaa puhuta, vaikka usea omistaa tarpeeksi tarkan kameran ja ohjeet kuvanottoon ovat selkeät. Valmiin kuvan voi ladata poliisin kuvapalveluun, josta se liitetään sähköiseen passihakemukseen. Näin säästää 4 e sähköisellä hakemuksella ja 10-15 e valokuvaamokäynniltä.

Kuvan päähenkilö on mielestään piilossa tässä.

1,5-vuotiaan passikuvaus onnistui ihmeen helposti ja muokkauskin sujui vanhasta muistista. Onhan siinä toki oma vaivansa saada kelpaava kuva ja varsinkin muokata se juuri oikean kokoiseksi. Suosittelen edes kokeilemaan. Kyllä kuvapalvelu ilmoittaa, jos on menty aivan metsään. (Myönnettäköön, että silti pieni passikuvan hylkäämisen pelko säilyi molemmilla kerroilla, kunnes passi löytyi omasta kourasta.)

Jotta muiden ei tarvitsisi repiä pelihousujaan kuvaa muokatessa, tässä karkeat ohjeeni ilmaiselle paint.net –ohjelmalle:

• Kuvakoon pienentäminen (ei kuitenkaan lopulliseen passikuvakokoon) ja omassa tapauksessa yhden asteen kiertäminen
• Apuviivakuvan lataus ja suurentaminen (pienemmäksi kuin oma kuva)
• Apuviivakuva tasoksi ja peittävyyttä pienemmäksi
• Apuviivakuvan mallaus kasvojen päälle (nenä keskiviivalla, päälaki ja leuka ylä- ja alaviivoilla)
• Tason poisto ja alkuperäisen kuvan pienentäminen edelleen (tämän ja edellisen kohdan toisto liian monta kertaa)
• Lopulta rajaus valintaan eli apuviivakuvan kokoiseen alueeseen, kun apuviivat oikeilla kohdilla
• Taso pois ja kuvakoon muuttaminen 3,6 x 4,7 cm
• Taustan epätasaisuuksien muokkaaminen lasso- ja sumentamistyökaluilla
• Kuvan lataaminen kuvapalveluun (itselläni kuva oli vielä liian sumea)
• Terävyyden lisääminen
• Uusi lataus palveluun ja koodi talteen sähköistä hakemusta varten

EDIT: Täällä voi rajata kuvan suoraan passikuvakokoon, jos ja kun nuo ohjeet menivät yli ymmärryksen!

Särö nuukailussa: kestovaippailu

Hyvää kestovaippaviikkoa!

Kestovaippailu on mitä parhain tapa nuukailla. Kätevä uusiokäyttää vanhan froteepyyhkeen kestovaippana, mutta löytääpä niitä halvalla muutenkin. Samat vaipat kestävät isommankin sisarusparven käytössä ja kertakäyttövaipparaha säästyy. Vaippavertailussa kestovaippojen käyttö vähensi ympäristökuormitusta yli kolmanneksella vuodessa.

MUTTA. Niin nuukailija kuin olenkin, täyskestovaippailu ei vain istu arkeeni. Vaippoja olen saanut sukulaisiltani, mutta niitä tulee käytettyä vain vaippa silloin, toinen tällöin. Toimin tässä asiassa periaatteitani vastaan (teko)syistä että:

• Kertakäyttövaippa on helppo hävittää. Tämä on tärkeää liikkuessa kodin ulkopuolella. Eikä paljon naurata, kun hinkkaan kakkaa pois kankaasta.
• Kertakäyttövaipoista on tarjouksia vähän väliä.
• Pyykkiä tulee muutenkin niin vähän. Likaiset vaipat pitäisi pestä muutaman päivän sisään ja kanssapestävien kestää 60 asteen pesua. Vajaita koneellisia en pese.
• Kestovaippa alkaa vuotaa herkemmin ja parhaassa tapauksessa vaihdetaan koko vaatetus.
• Koko lapsi haisee ensimmäisestä lirauksesta.
• Bodyt on vaikea saada napitettua kun vaippa pullistaa niin paljon.
• Elinympäristöni ei varsinaisesti tue kestovaippailuun: "Hyi &#&% etkö sä vois käyttää niitä oikeita vaippoja?! Oksettaa!"

Onkohan tällä paukuttelijalla Täydellinen PullantuoksuKestovaippaÄiti vai Itsekäs SaastuttajaKerttisMutsi?

Mieluummin menen sieltä missä aita on matalampi ja kerrytän kaatopaikkakuormaa arviolta 1500 vaipalla vuodessa. Vastapainoksi kierrätän jätteet niin, että sekajätteisiin ei paljon muuta päädykään ja kiinteän kakan kippaan pönttöön. Tämä ajatus auttaa orastavaan huonoon omaantuntooni. Kuitenkin nyt kestovaippaviikolla puen lapselleni kankaiset vaipat päivittäin. Jos kokeilusta jää positiivinen fiilis, voikin olla, että kuulen mieheni eilistä kommenttia nykyistä useammin.