29.1.2017

Saisiko olla äidinmaitohömpsyt?

Näin ihmislehmänä olen alkanut kiinnostua lähiluomumaitoni käyttötavoista. Joskus nimittäin meinaa nuo jakelukeskukset räjähtää käsiin, kun lapsi onkin pitkään eri osoitteessa. Pumpattu maito on toistaiseksi kelvannut joillekin seurassani olleille, jotka tahtovat maistaa varhaislapsuuden herkkuaan. Loppu ylimäärämaidosta on päätynyt viemäriin. Kekseliäisyyden puutetta, sanon minä!

Joku siinä oman maidon nauttimisessa mättää. Kyllähän sitä jotkut harrastavat, vääntävät munakokkelit a´la tissierite. Veikkaan, että äidinmaidon käyttö omaksi ravinnokseen on ensisijaisesti tottumiskysymys. Jos sitä ei tee mieli litkiä, voi ulkoinen käyttö tulla kyseeseen. Ainakin Yhdysvalloissa litkua on kokeiltu kauneudenhoidossa.

Eli munakokkeli olisi yksi tapa hyödyntää maito. Kahvin seassa valkoinen kulta muuttuu kuulemma ryyneiksi samantien. Mitähän tähän sanoo Arttu Wiskari? Urbaani legenda kertoo, että tätini olisi leiponut äidinmaidostaan pannukakkua työmiehille, jotka kovasti kehuivat makua kunnes kuulivat erityisainesosasta.

Miksi tämä etoo lehmänmaitoa enemmän?

Etovuudesta huolimatta kiinnostus ihmismaitoa kohtaan tuntuu olevan suurta. Lontoolaisessa ravintolassa äidinmaitojäätelö myytiin loppuun päivässä. Harvemmin se pippaloissa pumppaamani maito on viemäriin pulahtanut. Makua pohtiville voin kertoa, että tissimaito on vetisempää ja mauttomampaa kuin mitä luulisi kaikesta sokerilitkukohkaamisesta.

Muutama vuosi sitten jenkkibodaajat keksivät juoda äidinmaitoa vastustuskykyä parantaakseen ja lihaksia kasvattaakseen. Tästäpä tuli helppo rikastumiskanava suihkutissisille kotiäideille. Juurikin siellä tois pual jokke valtamerta toimii maidon osta-myy-sivusto. Myyminen ei tule itselleni kyseeseen mm. koska tavaraa ei heru tarpeeksi. Varmaan löytyisi kysyntää tältäkin suunnalta.

Ne litkut, jotka harvakseltaan vieläkin pumppailen pois, koitan ottaa jatkossa paremmin käyttöön. Kasvojen pesu maidollani voisi tulla kokeiluun, siinä kun ei tarvitse puhtaudesta niin välittää. Lisäideat ovat tervetulleita!

24.1.2017

Häät halvalla 1/3

Rykästiin tuossa reilu vuosi sitten naimisiin. Kerran kun nuuka pariskunta ollaan, emme tahtoneet suuren budjetin juhlia. Itse asiassa budjettia ei edes ollut, sen kun säästimme vain joka suunnalla. 100 vieraan häihin upposi kaikkinensa 4000 euroa. Tällä summalla saimme yltäkylläät häät, joita on mukava muistella. Jäimme häistä jopa voitolle, koska saimme isoimmat menoerät vanhemmiltamme häälahjoina ja toivoimme muistamiset suoraan tilille.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen itse häitä ja ohjelmaa. Muut osat ovat asukokonaisuus sekä koristelut ja askartelut.

JUHLAMILJÖÖ: Tahdoimme viettää häitä maalaismaisemissa siellä mistä sukuni on lähtöisin. Juhlapaikkavaihtoehdoista päädyimme edullisimpaan, joka pystyi ahtamaan kaikki vieraamme juhlasaliin. 400 e vuokran torstaista sunnuntaihin saimme vanhemmiltamme häälahjaksi.

Kirkko oli meille se ainoa oikea vihkimispaikka juhlavuuden ja perinteen vuoksi. Kotikirkossa vihkiminen olisi ollut ilmaista, mutta taas juhlapaikan vuokraaminen olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi Tampereelta. Vihkiminen reilun tunnin ajomatkan päässä kotoamme maksoi meille 100 e.

Hääyötä vietimme lyhyen kävelymatkan päässä olevassa aitassa hintaan 40e/yö. Olivat laittaneet ihanan hempeän sisustuksen aittaan ihan meitä varten. Useimmat juhlista väsyneet vieraamme menivät yöllä koteihinsa, jotkut vanhempieni luokse ja nopeimmat pääsivät yöpymään läheiselle mökillemme.

Pitopalvelu saa arvosanaksi täyden kympin!

KUVAAMINEN: Kälyni kihlattu on taitava harrastelijavalokuvaaja ja ottanut ennenkin hääkuvia. Poseerasimme virallisia kuvia varten juhlapaikan läheisyydessä keskellä peltoa. Kuvat saimme häälahjaksi. Mieheni ystävä, myöskin taitava kuvaaja, otti häälahjaksi valokuvia juhlien aikana. Pyysimme häntä räpsimään vain kun siltä tuntuu. Hän oli kuitenkin ensisijaisesti vieraana, ei kuvaajana.

Photobooth-pisteellä oli oma digikameramme jalustalla ja sen edessä vieraat ottivat kuvia mummoni ylimääräisen taulunkehyksen kera. Somisteina oli kaapeista löytyneitä isoisoisäni pullonpohjalaseja, erikoisia hattuja ja huiveja.

Pari sukulaista kuvasi tuntitolkulla videota juhlista ja kavereiden puhelimista löytyy pikkutunneilta astetta sekavampaa materiaalia. Tulen vielä koostamaan niistä yhden kokonaisen häävideon.

MUSIIKKI: Mieheni suku on musikaalista. Muutenkin keikkailevat kälyni ja kihlattunsa tahtoivat esittää häävalssikappaleen. He soittivat myös kirkossa. Perinteistä tanssimusiikkia taas säesti mieheni tädeistä ja serkuista koostuva kokoonpano. Toivoimme tätä heiltä häälahjaksi, ja koska kyseessä oli kuitenkin omat vieraamme, emme tahtoneet vaatia heiltä puolta tuntia enempää soittoa.

Muuna aikana taustamusiikkina toimi kokoamani Spotify-lista 90-luvun pop-kappaleista. Myöhemmin illalla vaihtui tilalle ysärihittilista, kun painuimme kunnolla tanssilattialle.

HÄÄOHJELMA: Heti ruokailun jälkeen oli tietovisa hääparista pöytäryhmittäin ja laatikkoleikki. Ensimmäisestä palkinnoksi tuli paketillinen suukkoja, toisesta leffaliput sille, joka viimeiseksi laatikon sai. Pahvilaatikot sain marketista lukuunottamatta viimeistä, lahjan sisältävää silkein koristeltua laatikkoa, joka löytyi kaason varastosta. Runot löysimme osin netistä, osin kehittelimme niitä kaason kanssa.

Myöhemmin oli vuorossa kenkäleikki 2.0 niin, että mukana olivat kisaamassa lisäksemme tuoreet appivanhemmat. Omat vanhempani voittivat kisan ja saivat leffaliput. Morsiamen ryöstössä mieheni piti kirjoittaa rakkausruno ja lisäksi arvata isolta paperilta, mikä sormiväreillä leimattu ahteri on tuoreen vaimonsa oma.

Yks, kaks ja pim pam pom - kenen tämä ahteri on?

TARJOTTAVAT: Pitopalvelu oli ehdottomasti suurin menoerä, yli puolet koko häiden hinnasta. Appivanhempani hoitivat kilpailutuksen ruoasta ja tarjoilijoista. Appiukkoni päähänpinttymä, sahti, tuli ruokajuomaksi hyvin tingittyyn hintaan. Näistä emme itse maksaneet mitään. Alun perin olin ajatellut hyödyntää mökkimme perunat ja muut vihannekset sekä marjat tarjoiluissa. Tutut tarjoilijat olisivat tulleet töihin häihimme. Siitä olisi tullut ihan liian paljon työtä, joten onneksi meni nyt näin. Illemmalla tarjoiltiin grillimakkaraa ja hääruokailun jämiä iltapalaksi.

Karkkibuffettia varten ostin aina namusia hyvän tarjouksen kohdattuani. Kummitätini ja mummoni leipoivat pitopalvelun kahvitarjoilua monipuolistaakseen pitkopullaa ja toscakakkua – jälleen häälahjaksi.

Mieheni kävi törsäämässä alkoholeihin parisen sataa Tallinnan reissulla. Sieltä löytyi mm. toisissa kesän häissä hyväksi todettua venäläistä kuohuvaa alkumaljoiksi 2e/plo. Alkoholittomina virvokevaihtoehtoina oli erimakuisia tarjous-Jaffoja, joita ostimme pullotolkulla kesän aikana.

Tarjottaviin voisi kai lukea vieraslahjan, joka oli euron arpa. Ainakin parista arvasta tuli pieni voitto!

...

Vähän aiheen ulkopuolelle mennään, mutta mainitsenpa kuitenkin, että päätimme ottaa avioehdon, joka pätee vain erotilanteessa. Saimme paperilappusen pelkällä rekisteröintihinnalla 55 e. Paikallinen lakitoimisto tarjosi avioehtosopimuksia häälahjaksi sopivasti häiden alla. Toimistolta lähtiessämme totesimme, että olisimme ihan hyvin osanneet ilman heitäkin kirjoittaa pari lausetta paperille. Avioehdon voi tehdä itse näillä ohjeilla: http://www.avioehto.info/ohjeita/ 

19.1.2017

Tee-se-itse canvastaulu styroxista

"Maalaa itse taulusi - säästät tuhansia markkoja", seisoi kuulemma entisaikojen maalitarvikemainoksessa. Ei kummempi idea! En tosin pidä itseäni kaksisena maalarina. Siitä huolimatta sain seinällemme uniikin ja kauniin taulun parilla lantilla. Taulua varten hankin kankaan (0 e), styrox-levyn (2 e) ja tasapäisiä nastoja (parisen euroa).

Ostin styrox-levyn Starkilta. Ilmeisesti niitä saa myös K-Raudasta kappaleittain. Joskus aiemmin käytimme rakennustyömaalta ylijääneen palan erääseen toiseen tauluun. Vaikkei levy uutenakaan paljon maksa, tuntuu oikeammalta hyödyntää ensin se käyttämättä jäänyt palanen. Kävin ennen Starkille marssimistani kyselemässä lasiliikkeestä pakkaamiseen käytetyn styroxin perään, mutta ainakin siellä käytettiin pieniä styrox-paloja (jotka jatkavat matkaansa päiväkotilapsille askarteluun - iso peukku).

Tarvitsin kookasta kangasta varten suurimman mahdollisen styrox-palan eli 120x100 cm. Paksuutta löytyy ainakin kahta erilaista. En osaa sanoa, kuinka levyn leikkaaminen onnistuu kotioloissa. Ehkä rautakaupoissa suostutaan leikkaamaan sopivaan kokoon, jos kauniisti pyytää.

Silitetty kangas pingotetaan styrox-levyn päälle ja kiinnitetään usealla nastalla. Ripustusta varten ei tarvitse nähdä vaivaa, sillä styrox uppoaa hyvin seinästä törröttävään naulaan.

Tämä mieheni mielestä turhan neuvostoliittohenkinen kangas oli löytö kaverini isän varastosta, jonne oli siirretty hamstraajan kuolinpesä tekstiileineen kaikkineen. Tampereen seudun tauluaskartelijoita suosittelen etsimään naurettavan halpoja kankaita Nextiilistä.

14.1.2017

Leivon Leipomosta tuoretta II-laatua

Kun kaveri pyysi kahville, oli minulla jo tapaamispaikka mielessä. Leivon Leipomossa voi kaataa tsufet kurkkuun miellyttävässä leipomontuoksussa, ja kotiinviemisiksi tarttuu samasta puljusta puoli-ilmaisia leipiä. Ruokaostosten yhteydessä ei tarvitse kierrellä enää yli kuukauteen leipähyllyjen välissä, kun pakkasesta löytyy aina uutta sulatettavaa.

Tuolla treffikerralla ostin muovipussillisen leipää 12 eurolla. Sitä aiemmin olin täsmäostanut muutaman leivän 1,5 ja 2,5 e/kg. Minua ei kiinnosta tehdä tarkkoja säästölaskelmia. Sen verran näin kuitenkin vaivaa, että ohimennen vilkaisin joidenkin leipien hintoja tuossa lähi-Prismassa. Ja säästöähän näillä leipomokäynneillä tein, ihan selkeästi.

Eipä tulisi tätäkään herkkua ostettua normihintaisena.

Ymmärtääkseni leipomoiden tuotteita myydään II-laatuisina kahdesta syystä. Joko taikinaa on tullut valmistettua enemmän kuin sille on tilausta ja se leivotaan valmiiksi siitä huolimatta. Joskus taas tuotantohihnalla on ongelma, jonka seurauksena leivässä on jakouurre persiillään tai vaikkapa pussin aineluettelo ei pidä täysin paikkaansa. Oli miten oli, maku ei näistä syistä kärsi.

Leivon Leipomon myymälässä tuotevalikoima on valtava. Luulen hintojen olevan näitä peräseinältä löytyviä leipiä lukuunottamatta samaa luokkaa kuin kaupoissa. Herkuttelijoiden kannattaa tehdä myymälävisiitti viikon viimeisen aukiolotunnin aikana, sillä silloin leivonnaisia myydään alennettuun hintaan.

Käy kokemassa Leivon Leipomo osoitteessa Keihäskatu 4. Kahvila-myymälä on avoinna ma-pe 7-17, la 9-14.

9.1.2017

Vauvapalstalta kajahtaa!

Katselin tuossa pari päivää sitten ihmeissäni, kun blogini kävijämäärät olivat pompanneet yhtäkkiä pilviin. Tilastoista näin, että tänne oltiin klikkailtu pahamaineisen vauvapalstan kautta. Mit-... Ei kai... Kyllä vain, edellinen tekstini oli linkitetty "Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?" -keskusteluun. Kiitos vain linkittäjälle, kuka ikinä oletkin. Ihan kiva, etten kirjoittele tänne vain omaksi ilokseni.

Ei tuo minun överini mitään reaktioita aikaan saanut. Varmaankin olen liian laimea tapaus. Jonkun kerrottiin jopa myyneen ventovieraiden jämätuoppeja, mikä menee aika paljon pihimmäksi touhuksi verrattuna mun pikku roskatynnyröintiini. Keskustelussa ilmiannettiin monia tapauksia, joista olisin jo tilaamassa piipaa-autoa, jos kyseessä olisi läheiseni. Muun muassa tällainen toiminta lähinnä itkettää (suorat lainaukset keskustelusta):

Viisikymppinen naapurin äiti vuosia sitten säästi pissalla käydessään käyttämänsä vessapaperin ja kuivasi sen patterin päällä uudelleen käytettäväksi.
Eräällä sukulaispariskunnallani on 10/2- sääntö. Se tarkoittaa, että vessa vedetään, kun pöntössä märkänee joko kymmenet kuset ja/tai kahdet paskat.
Löysin vanhempien makuuhuoneesta käytettyjä, pestyjä ja kuivumaan ripustettuja kondomeja.
publicdomainpictures.net

Mulla on varmaan joku aivosulku näiden eritehommien suhteen. Tuleepa näitä lukiessa oikein terve ja ehyt olo! Vauvapalstalla keskustellaan edelleen melko aktiivisesti. Käy ihmeessä jakamassa oma kokemuksesi äärimmäisyyksiin menevästä piheilystä.

4.1.2017

Nuukuus ampuu yli: pummikännimättö

Yö kaupungilla täysin nuukassa seurassa saattaa päättyä vähintäänkin erikoisesti. Ei sitä ilman kännitilaa tai seuraa tekisi. Menisi tuosta noin vain järjestyksenvalvojan ohi hampurilaispaikan tyhjälle tuolille istumaan ja alkaisi napostella tarjottimelle jääneitä ruokia. Ilmainen alkometri: jos hävettää tai pelkää kiinnijäämistä, ei ole vielä tarpeeksi kännissä.

Kun käyttää samaa taktiikkaa jo baarissa, saa promillet kuosiin ilmaiseksi tai ainakin halvemmalla. Kun viereisen pöydän pilkkijältä jää peli kesken, siirtyy lähes koskematon lonkero itselle.

Ymmärrän kyllä niitä kauhukuvien maalaajia, joiden mukaan ventovieraan tuopista tai ranuista pomppaa vähintäänkin ebola riesaksi. Eihän siinä voi syyttää kuin itseään, jos saa jonkun pöpön tai jalat lähtevät alta tyrmäystipoista. Jälkimmäistä uskon kuitenkin tapahtuvan huomattavasti vähemmän kuin mitä siitä vauhkotaan. Näin vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna kiusaus käy helposti liian suureksi, kun juhlatuulella ollaan. Taistelu hävikkiä vastaan jatkuu vapaailtanakin.

publicdomainpictures.net

Ei tämä mitään kunniallista toimintaa ole, muttei nyt varastamistakaan. Onhan ravintola saanut jo maksun ateriasta tai juomasta. Luulisi herra hampurilaispaikan johtajan olevan jopa hyvillään, että joku vähentää jätekustannuksia. Niitä pöytiin sammuvia, ruoastaan likimain vain hajut ottaneita on meinaan paljon, se nähtiin nyt taas uudenvuodenyönä. Pummi ei kuitenkaan ole tuottoisa asiakas, mikä on helppo korjata siirtymällä kassajonon jatkoksi niin tahtoessaan.

Nyt kuulostan siltä, että olen bilehile ja pummi oikein viimeisen päälle. Mainittakoon, etteivät promillet tai juhlaseura yleensä ole sopivia tällaiseen toimintaan. Yhden käden sormilla voi laskea monen vuoden ajalta tapaukset, jolloin olen hauskutellut pummikännillä tai -mättöilyllä ja silloinkin erittäin vähänlaisesti.