Kaikenkarvaisia menoja

En tiedä, oliko se blogikirjoitukseni ansiota, kun mieheni vihdoin tajusi, miten paljon inhoan ikäloppua autoamme. Hän teki hetken luopumistyötä, surffaili autosivustoilla ja kurvasi eräs ilta uudella kaaralla pihaan. Ihana farmariauto, 13 vuotta edeltäjäänsä nuorempi. Nyt meihin suhtaudutaan tasa-arvoisemmin liikenteessä, ainakin kuvittelen niin. Neljä tonnia meni sen siliän tien.

Epämiellyttävämpi menoerä, myöskin autoon liittyvä, tuli törttöiltyäni liikenteessä. Puskin kolmion takaa moottoripyörän eteen, joka oli jäänyt jotenkin kuolleeseen kulmaan. Että nolotti. Näköjään minullekin voi tapahtua näin. Onneksi ei käynyt pahasti.

Uusimpana, mutta ei vähäisimpänä: pyykinpesukone irtisanoitui palveluksesta. On se nyt saatana, kun kone ei enää linkoa, ja ohjelmaa täytyy kääntää eteenpäin neljästi ennen kuin kone on mielestään valmis. Vettä valuvat vaatteet on pakko laittaa pesuhuoneeseen kuivumaan, ettei parkettiin tulisi kosteusvaurioita. Kai se on pakko hoitaa korjaaja paikalle, kun ei itse näistä mitään ymmärrä.

publicdomainpictures.net

Onpa niitä positiivisempiakin menoja tullut viime aikoina. Puolen kuun palkka kului lomamatkan varaukseen. Koitamme kerätä vuoden aurinkoenergiat viikon lomalla Kreikassa. Varsinanen måste göra. Ensimmäinen rantalomareissu perheenä matkatoimiston kautta - tuliko meistä nyt massaa? Toivottavasti saari on eurojensa arvoinen, vaikka voittikin hintavertailun.

Vaikkei nämä menot tarkoitakaan, että täytyisi loikkia Keskustorin laidalle myymään piparia, ihmettelen ahdistuneisuuttani. Nyt en vain saa ASP-tilille täyttä summaa. Ihan kuin se estäisi unelmien asunnon saamisen. Yllättävät menot ottavat ankarasti pattiin, kun on tottunut siihen, että rahanmeno on hallittavissa. Tällainen törsääminen on nuukaa luonnettani vastaan.

Marjastushelvetti

Paarma kiertää uhkaavasti paljaiden säärien läheisyydessä. Aurinko porottaa niin, että niskaa alkaa kutittaa. Hetken päästä onkin jo vedettävä takkia ylle, kun iso pilvilautta ilmaantuu taivaalle.

Mieli kuitenkin lepää jossain flow-tilan kaltaisessa, kun sormet repivät marjaterttuja herukkapuskista. Syntyy muutama uusi aihe blogiin. Olisipa vain enemmän tunteja vuorokaudessa, niin ehtisi naputtaa ajatukset sieltä pääkopasta muillekin luettavaksi.

Kaksi ämpäriä täyttyy huomaamatta. Selkäkään ei ole jökissä, mikä ihmetyttää.

Ja nämäkin marjat odottavat puskissa poimijaansa. Jälkityö on onneksi iisimpi. (publicdomainpictures.net)

Kotona odottaa marjastuksen kettumaisin osio: mehustus. Tuntitolkulla mehumaijan vartioimista ja marjojen pyörittelyä. Hiki virtaa, vaikka keittiön ikkuna on auki ja liesituuletin vinkuu täydellä teholla. Neljä tuntia kuluu, ennen kuin kaksi ämpärillistä punaherukoita on muuttanut muotoaan tiivistemehuksi. Jotain on pakko mennä väärin tässä.

Jonkun ajan päästä omenat ovat tarpeeksi kypsiä iäisyyden kestävään hillo-operaatioon. Siitä vasta show syntyykin. Sormet jäykkinä kuoritaan, keitetään ja lopulta pakastetaan. Aivan liikaa keittiössä oleilua tällaiselle keittiötä karttavalle. Talvella iso urakka on muisto vain, ja pakastimen hillo-, mehu- ja marjaosastoa katselee ylpeydellä.

Syksyisin marja-aikaan ylpeys on kaukana. Vituttaa lähinnä. Lapsi rääkyy jaloissa, jos keittiössä viettää yhtäjaksoisesti 2 minuuttia kauemmin. Siinä turhautuneena sysää lapsen mummolaan hoitoon ja tunnontuskissaan hakee pitkäksivenähtäneen mehustuksen jälkeen takaisin kotiin. Eipä tänäänkään leikitty uudella automatolla. Huomenna uusi yritys.

Helpointa olisi jättää mökin marjat ja hedelmät mätänemään paikoilleen. Tarjota linnuille ja kumppaneille. Tänä vuonna olen huono mökkiapulainen ja jätän marjapuskat aiempaa vähemmälle huomiolle. Kotiäitinä vielä ehdin jotenkuten kyykkiä. Tulevana talvena ostan tarvittaessa puurohillot Prisman hyllystä töistä palatessani. Joku hinta sillä omalla ajallakin on oltava.

Tähteistä ateria: LASAGNE

Tätä ruokaa varten on lähestulkoon aina tarpeet kaapeissa. Lasagne on meillä melko yleinen ruoka syistä että: se on mieheni mielestä bravuurini, lapsi pyytää sitä jopa lisää, ruoan laittamiseen menee minimiaika ja sekaan voi heittää mitä tahansa tähteitä.

Resepti lyhyesti:

1. Sipulisilppu ja jauheliha pannulla (vinkki: jauhelihasta saa liiat rasvat veks).
2. Sekaan paketti tomaattimurskaa ja mitä ikinä löytyykään. Porkkananjämät? Ylijäämäperunoita? Makaronipiltin puolikas oli viimeksi hitti (löysinpä vihdoin kelpo paikan tuhota sellaisen).
3. Mausteeksi vähintään suolaa ja mustapippuria.

Sitten latomaan lasagnea pataan. Itse käytän todella suurta pataa, niin pääsen nollaruoanlaitolla seuraavat päivät.

1. Pohjalle kerros juuri valmistettua kastiketta
2. Ruokakermaa loraus (yhteensä kuluu 2 dl)
3. Juustoraastetta (säilytän aina pakastimessa pussillista)
4. Lasagnelevyillä kaikki piiloon
Toistan edelliset 2-3 kertaa.
Päällimmäiseksi jää kerros kastiketta ja juustoraastetta.

Näillä ohjeilla olen pärjännyt pitkään. Eli puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin ilman kantta.

Tämä resepti on siitäkin kiva, ettei tarvitse väsätä mitään juustokastikehärpäkkeitä. Näin tehtynä lasagne on paljon parempaa kuin vanhempieni valmiiksimaustetuista aineksista koottu veljensä. Saarioisten lasagne on sentään hyvä kilpailija, ainakin sen alkuperäisen makunsa kanssa.

Takkutukasta tukkajumalattareksi

Zoomailin vielä torstaina työpaikan peilistä pitkää lettiä, joka päättyi takkuiseen hamppuun. Nyt letistä on puolet pituudesta pois. Kampaaja kauhisteli, kun kerroin viime tukanleikkuusta olevan puoli vuotta. Onko se todellakin pitkä aika?

Jouduin tinkimään vakipaikastani Carl Wilhelm Akatemiasta tällä kertaa, koska sinne ei saanut sopivia aikoja ennen kaveripariskunnan häitä. Sammonkadun länsipäästä löysin vieretysten useamman edullisen kampaamon, joista yhdessä sain leikkauksen siltä istumalta.

Joku mies kävi kyselemässä ovelta vapaita aikoja. Työntekijät vastasivat leikkaavansa vain naisten hiuksia. Kieltääkö näiden kurdinaisten puolisot koskemasta toisiin miehiin? Kannattaako tällaista tukea? Kaksipiippuista.

Näkyykö kaksihaaraisia? No ei! Miten nyt käytän kaiken luppoajan?

Tuen mielelläni tulevia ammattilaisia antamalla pehkoni opiskelijoiden käsittelyyn. Carl Wilhelm Akatemia on yksityinen parturi-kampaamokoulu, jossa tehdään päivittäin asiakastyötä. Opettaja kulkee tarkkailemassa opiskelijoiden työtä ja neuvoo tarvittaessa. Yksikään asiakas ei lähde kotiin ennen pään hyväksymistä.

Itselläni ei ole kertaakaan ollut valittamista opiskelijatyön laadussa. En kyllä ole mikään kovin vaativa asiakaskaan: "Sellanen tukka että edelleen voi sanoa pitkäksi. Hamppu pois ja kerroksittain."

CWA:n parhaisiin puoliin kuuluu helppokäyttöinen nettivarausjärjestelmä. Olen yrittänyt etsiä muitakin opiskelijakampaamoita, mutta vapaisiin aikoihin ja hintoihin ei pääse tuosta noin vain käsiksi. Täällä sen sijaan kaikki näkyy jo netistä. Oma leikkaukseni maksaa 20 e.

Saahan pehkon kuosiin ilmaiseksi itse tekemällä, mutta olisi kiva pitää tukkaa joskus aukikin. Jotkut saavat hiusmallina ilman rahanvaihtoa räväkän lookin. Niin ei-minua.

Missä sinä leikkautat pääkarvasi?