Särkänniemi - Tallipiha - Finlayson

Tarina aurinkoisesta päivästä työvuoron jälkeen:

Pari banaania ja vesipullo matkaan, lapsi päiväkodin pihalta vaunuihin ja lopulta kyltin alle huitomaan bussikuskille. Uskaltaisikohan tuo vekara jo Särkänniemen ilmaislaitteisiin?

Possujuna menee neljä kierrosta, lapseni ihailee aidan takaa. En uskalla, kuuluu vastaus kysymykseeni. Sama toistuu leppäkerttulaitteen kohdalla.

Angry Birds Landissa tulee tappelu, kun tyhmä äiti ei päästäkään isojen lasten kiipeilyhäkkyrään. Kiukku tyyntyy kolmannen ilmaislaitteen, Regatan, edessä. Onko laivalaite kiva, varmistan vielä vyötä kiinnittäessä. Hento nyökkäys, ruoriin tiukasti tarttuminen ja naaman kalpeaksi venähtäminen, kun karuselli lähtee pyörimään. Itku ei sentään tule, kuvamateriaalia kylläkin. Regatta jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi laitteeksi tällä reissulla.

Portti vihaisten lintujen maahan.

Muita lapsia katsellessaan seuralaiselleni iskee jäätelökateus. Pohdin hetken halvemman jäätelön ostamista marketista kotimatkalla, mutta päätän toimia tämän kerran lapsen toiveen mukaan. Suklaapehmis 3,5 e. Jo on hintaa pienellä pallerolla, mutta kaikki muu kun on ollut ilmaista sisäänpääsystä lähtien, voisi huvipuistoa kai vähän tukeakin. Hetken elämä hymyilee, kunnes kuuluu: "Äiti, minä en kyttää tästä äätöstä."

Ei helevetti.

"Hajuan toisen äätön." Älä unta näe, mumisen, ja ahmin pehmiksen itse.

Särkänniemellä alkaa olla päivä pulkassa, kun lähdemme kävelemään keskustan suuntaan. Viimeksi Tallipihalla käydessämme yhtään elukkaa ei ollut paikalla. Nyt kanat ovat piilossa kopissaan, nukkumassa lapseni mukaan. Talon toiselta puolen löydämme kaksi hevosta, joiden liikkeet saavat aikaan naurunremakkaa vaunujen suunnalta.

Kivasti soi, vaikka pelkkä improvisointi onnistuu.

"Äiti, minä iste kävejen", ja johan löytyy leikkikenttä Tallipihan takaa. On eri-ikäisille liukumäet ja hiekkalaatikkoa. Tulee hyvät kakut. Vielä pyöritään historiallisessa miljöössä ja löydetään pienenpieni luontopolku. Sen varrella soitamme hetken lautaksylofonia, jonka kasaaja on ollut joko sävelkorvaton tai muuten vain välinpitämätön.

Finlaysonin tuoreet katumaalaukset on nähtävä. Tuttuja kangaskuoseja - tajusin idean. Tuovatpa ne ihanasti väriä, sopivatpa ne yllättävän hyvin tehdasmaisemaan. Paljon on ollut muitakin kiinnostuneita liikkeellä: maalit ovat huomattavasti kuluneempia kulkuväylällä verrattuna asfaltin reunaan. Jokohan ne uusitaan taas ensi vuonna?

Näkymä Finlaysoninkujalta.

Vielä pieni matka Keskustorille, josta bussi lähtee juuri sopivasti nenän edestä. Pieni vastoinkäyminen ei lannista. Kotona isi kuulee kymmenistä hurjista laitteista. Karusellivideo saa pienen lapsen hymyilemään. Itsekin hymyilen. Kylläpä kotikaupunkini tarjoaa paljon myös ilmaista koettavaa, enkä edes kiertänyt kuin murto-osan paikoista tänään.

Porinaa kirppareista

Yllättävä rankkasade ajoi mut tänään kirpparille sateensuojaan. Jotenkin sitä ympäristöä katsoi nyt uudistunein silmin - viime kerrasta kun taitaa olla aikaa jo yli puoli vuotta.

Häpeän tunnustaakaan, kuinka hippimekot ja -hameet saivat teinivuosilta tuttua innostumista aikaan. Lähestulkoon sellaista hulluutta, jota ihmettelin mm. Riisutut-sarjan tähtien kohdalla. Järjenjuoksu ei onneksi hukkunut kuolatulvaan: miksen käyttäisi niitä vanhoja retrovaatteitani, jotka toistaiseksi vain pölyttyvät? Niitä, joita silloin vuosia sitten hankin, kun järki oli pelaamassa pinkiponkia.

Aikoinaan shoppailin kirppareilla PALJON. Onneksi nimenomaan siellä, sillä se on halvin keino tyydyttää ostosvimma. Käytän edelleen monia sen ajan vaatteita, korujakin on monet kymmenet tallessa. Ostokäyttäytymiseni oli kuitenkin laatua "ihan kiva paita, ostan kun on niin halpa". On naurettavaa ajatella kirpputorilla säästämäänsä rahaa, jos ei ole ostanut tarpeeseen. Hittoakos siinä muka säästää? No, tarpeen löysin viimeistään nyt vuosia myöhemmin.

Olen aina kokenut käytetyn uutta arvokkaammaksi, mutta en hinnan suhteen. Joku on omistanut tämän tuotteen. Onko se ollut lahja? Kuinka tärkeä tuote on ollut omistajalleen? Mitä tuote osaisi kertoa minulle, jos osaisi puhua? Juuri tästä syystä halusin mm. vihkisormukseni käytettynä. Uutuuttaan hohtavat kaupan tuotteet ovat jotenkin steriilejä ja kylmiä. Niiltä puuttuu elämänkokemus. Niissä tuoksuu kalma.

On toki niitäkin, jotka pitävät käytettyjä vaatteita vain saastaisina (ja niin osa hyi olkoon onkin). Mutta mites ne Hennesin neuleet, joita on sovitettu useita kertoja, shoppailuhien ja -meikin liatessa vaatetta? Moneen kertaan pesty paita tuntuu puhtaammalta kuin kaupan kemikaalitrikoo - huolimatta pesuaineiden myrkyistä. Lisäksi vaatteen laatu on jo näyttänyt kyntensä. Ei ne juuri mainitsemani halpisliikkeen vaatteet ole suotta kaikista edullisimpia myös kirppareilla.

Peikkomamma sai jäädä myymään itseään Bonus Kirppiksen hyllylle.

Yksi kirpparimyyjäryhmä, joka saa irvistysreaktion aikaan, on sellainen voittoa tavoitteleva rihkamamummoliiga. Tänään näin aasialaisia kahviastiastoja, jotka olisi saanut purtua rikki. Hintaa toki oli reippaanlaisesti. Se kun ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan...

Kaikenkarvaisia myyjiä löytyy todistetusti ympäri maata ja heitä voi käydä ilmiantamassa. Joko Paskat kirppislöydöt -blogi on kaikille tuttu? Siis aivan huippu! Toisaalta kirppareihin tottumaton saattaa säikähtää ja leimata kirpparit turhan jyrkästi blogia selatessaan.

Eikä kaikki ole röyhkeydestäkään kiinni. Joskus hörähdyksiä aiheuttaa myös kirjoitusvirheet. Kerran Radiokirppiksellä oli korissa teksti "Kakki 0,5 e". Kakkia en kuitenkaan sukkien seasta nähnyt, kai se oli jo myyty. Toisella kerralla samassa puljussa seisoi laatikon kyljessä "Tästä sika halvalla". Ei lähtenyt sika matkaani sillä kertaa, laatikossa oli cd-levyjä.

Kai se niin on, että jokaisella myyntipöydällä on tarjota yllätyksiä ja tarinoita.

Miksi Sinä käyt kirppareilla?

Kun on pakko twerkkaa

Anatuden kesähitti on stereotyyppinen piirros suomalaisesta työmentaliteetista. Työ kun on pakkorasite, joka häiritsee vapaa-aikaa. Ilman rahaa kun ei täällä pärjää.

Voi kun olisi hienoa luopua rahan mahdista. Kyllähän sitä joissain Free Your Stuffin kaltaisissa yhteisöissä tapaakin. Myös nettikirpparit ovat alkaneet ottaa ajatuksesta koppia. Siellä tarjotaan kahviastiastoa koiranruokapussia vastaan. Ei kun hei, tarviihan sitä Pedigreetäkin varten manii. Ja taas sitä mennään. Ei sydämen halust, vaan rahan takii.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita, mutta kirjoitanpa silti seuraavaa. Jos elämästä kuluu suuri osa töissä, haluaako duuniin asennoitua pakon vai mahdollisuuden kautta? Kaltaiseltani puen-työkuteet-pomppien-päälle työläiseltä tulisi kai yleisen asenneilmapiirin mukaan tukkia turpa.

Turha kai sitä on vähätellä. Rakastan työtäni. Näen palkkavirran vain extrana. Työ antaa sitäkin enemmän: saan arvostusta eri tahoilta, voin kehittyä ja käyttää osaamistani laajasti. Työnkuva itsessään on paras mahdollinen, mitä tällä alalla on tarjota.

Olkoon uutuudenviehätystä tai tietämättömän huutelua. Leipiintyä en aio. Aina sen kipinän löytää jotain kautta. Jos joskus alan naama vakavana laulaa, että taas mennään rahan takii, saa tulla ravistelemaan hartioista.

Antti Tuisku: Rahan takii

Uusimmat säästökeinot

Olen ottanut pari uutta säästökeinoa käyttöön. Ne painivat sarjassa "miksen keksinyt tätä aiemmin".

1. Säästän muovi-, lasi- ja metallijätteille tarkoitetut keräyspussit uudelleen samassa käyttötarkoituksessa. Nämä jätteet ovat - jos ei nyt aivan puhtaiksi nuoltuja niin ainakin - kuivia ja hajuttomia, joten pussitkaan eivät ole kärsineet.

2. Lisäksi roskien keräyspusseiksi kelpuutan edellistä laajakatseisemmin myös mm. muovia sisältävät paperiset leipäpussit. Välihuomautuksena voisin huudella, että koskaan tätä ennenkään ei ole tullut tarvetta ostaa roskapusseja.

3. Kotiin ilmainen Aamulehti kukkiensidontapöydän alta iltaisella kauppareissulla. Siellä näytti olevan iso pino saman päivän näytenumeroita, jotka eivät olleet menneet jakoon näytelehden jakajalta. Saisihan saman lehden yhtä ilmaseksi myös suoraan jakajalta, mutta tapaamiseen sisältyy aina "ryhdy tilaajaksi"-painostus. Häshtäg häpeäntunnustaa.

4. Kaupan salaatin kasvattaminen. Yritys hyvä kymmenen nolla. Parempi onni ensi kerralla.

Ja säästöähän tulee aivan käsittämättömiä summia näillä keinoilla.

R.I.P. Rucola. Ehkä toiseen astiaan istuttaminen auttaisi ensi kokeilukerralla?