Sellainen loma

Tänään sulkeutui työpaikan ovi pariksi viikoksi. Tämän loman aikana tapahtuu paljon enemmän kuin normaalisti tapahtuu puolessakaan vuodessa. Tai puolessa elämässä.

publicdomainpictures.net

Lähden ensimmäistä kertaa lapsen kanssa kaksin ulkomaille. Niinkin kauas kuin länsinaapuriin. Viisi päivää reissussa, maalla, merellä ja ei ilmassa. Matkat tietysti varattu hyvissä ajoin halvalla. Kimppakyytiä olis kiva hyödyntää satamaan mennessä, mutta lapsi tuntuu edelleen liian pieneltä sellaiseen. Uusi yritys sitten, kun osaa olla ihmisiksi. Katsotaan, kuinka eläimellinen reissu nyt tulee.

Parin päivän päästä selviää, liitynkö erään bändin remmiin. Siinä porukassa voisin päästä vaikka kuinka pitkälle musiikin saralla, sikälimikäli perhe-elämä ja vuorotyöt joustaa riittävästi. Hitusen ex tempore.

Lisäksi ostetaan omakotitalo ensi viikolla.

Jälkijoulua ja materiaähkyä

Hyvin on jouluiset fiilikset meidän katon alla. Ollaan pari päivää kiskottu kinkkua ja lanttulooraa ääntä kohti. Eipä tullut itse h-hetkenä aka aattona vielä vuoden kiintiö täyteen. Ei jäänyt siltä isolta kööriltä skinkkaa edes tapaninpäivälle. Nyt saa Jeesuksen syntymäpäivälounasta halvalla kuin Ikeasta.

Uutta lahja-aaltoakin jo odotellaan. Lapsi on vasta joulun jälkeen tajunnut, mitä se pukki tekeekään. Että kuinka hienoa onkaan saada kämppä täyteen krääsää. Saada enemmän leluja kuin pienessä elämässä ehtii leikkiä. Onnea on olla suvun silmäterä. Nyt se lukee päivittäin sitä lahjatoivelehteä, joka postitettiin hyvissä ajoin. Joulupukki tuo mulle ens jouluna tän ja tän. Pitkään saa odottaa.

Pari kertaa avattu teos.

Telkkarin lelumainoksistakin se saa toivelistaa pukille. En ymmärrä niitä mainoksia. Lapsilla on niissä aina niin saatanan hauskaa leikkiä. Tosielämässä sillä barbilla on tukka takussa ja kengät hukassa nopeammin kuin Pirjo-Riitalla sedulareissun päätteeksi.

Parempi, kun ei tuo pieni olis koskaan oppinu materian perään. Osaispa vaan ohjata oikeaan suuntaan. Auttaa ymmärtämään, että elämyslahja on konkreettista pakettia arvokkaampaa. Ja että yhden hartaasti toivotun lahjan saaminen on parempaa kuin kymmenen sinne päin. Vai kostautuuko se myöhemmän iän shoppailumanialla, jos ei saakaan lapsena sitä, mitä haluaa tai ainakin luulee haluavansa?

Huonosti suunniteltu on puoliksi jätteissä

Sanonko että huoh. Miehen saaviin jäi perjantain kauppareissulla muutama valmislihaperunalaatikko, kun oli tarjouksessa. Päiväyksenä seuraava päivä.

Sitten se alkoi vielä perjantai-illan ratoksi kokata poronkäristystä. Hienoa, että tekee ruokaa ja käy kaupassa, mutta pitäisi vähän paremmin suunnitella, mitä ostetaan ja syödään milloinkin. Nyt meillä on meinaan jäljellä vielä muutama annos vanhentunutta ruokaa. Olisi munkin pitänyt olla jääkaappipoliisi ja katsella paremmin valmisruoan päiväys.

Viimeksi meni kokonainen jauheliha biojätteisiin. Ruoan haaskaus korreloi suoraan menojen ja yllätysohjelman määrään.

Mieheni ei suostu ymmärtämään, että "viimeinen käyttöpäivämäärä" on oikeasti se ehdoton takaraja. "Parasta ennen" on asia erikseen. En todellakaan syö itse enkä varsinkaan anna lapselle nyt jo kaksi päivää vanhaa lihaperunalaatikkoa. Syökööt mies ne itse, kun on omasta mielestään niin turvallista vielä. Meillä on lapsen kanssa tänään nuudeli- ja munakaspäivä.

Illalla vielä kaivaudun ruokakaappeihin ja pakastimeen, ja niiden sisusten pohjalle alan rakentaa viikon ruokalistaa. Kauppalistaan täytän ne, mitä ei omasta kaapista löydykään, jotta ateriat saisi valmiiksi asti. Ei tästä ruoan haaskauksesta muuten pääse.