Varsinainen shopaholic

Havahduin hetki sitten siihen, että kaapista löytyi suurimmaksi osaksi vaatteita, joista kurkisti vuoron perään joko persvako tai napa. Alan kai tulla ikään, jossa on ihan sama syökö pussillisen karkkia vai liimaako sen suoraan vyötärölle. Hitusen saattoi kaihertaa, kun ei ne mun luottohousut kokoa 42 enää sujahtaneetkaan ylle temppuilematta.

Pakkohan se oli vaateostoksille lähteä. Kirpparilla.fi, eikä tää ole nyt mikään tyhmä fraasi vaan määränpääni nimi. Ihan kamalan niminen sellainen, mutta Kalevan liikkeessä sain kertalaakista ostettua kuteet kaulasta varpaisiin:

Converset 2€, sellaiset pitikin löytää puhkikäveltyjen tilalle.

Kaksi paitaa 2€, hyvin jättää jenkkakahvat rauhaan.

Farkut 3€, isointa kokoa mitä oon koskaan omistanut.

Juhlamekko 2€, kun ei nuo vanhat enää istu.

Että sellainen shoppailurykäsy vuosien tauon jälkeen. Kyllä kannattaa kiertää kirppareita vähän kauempana keskustasta. Hintaero on uskomaton!

Ei mulla muuta. 

T. Plösö, jota tosin vastikään kehuttiin erittäin kauniiksi Naiselliseksi Naiseksi (?)

Aitoudesta ei oo hajuakaan, mutta hyvät on kävellä ja muulla ei oo väliä. 

Näitä töitä ei nuuka tee

Tarjoilija

Hävikin tuottaminen on mulle joku elämän suurin kriisin paikka. Jos joutuisin päivästä toiseen tyhjentämään muiden lautasia biojätteisiin, olisi se jo syy vaihtaa työpaikkaa. Onko ne edes tarjoilijoita, jotka siivoavat lautaset?

Pelinhoitaja

Siis se, joka jakaa pelikortteja yökerhossa ja katselee, kun porukka ympäripäissään lataa viimeiset pennosensa pokeriin.

Pikavippifirman mikä vaan

Tuntuisi pahalta tyrkyttää lainatarjouksia sellaiselle, joka ei talouttaan hallitse ja lopulta ajautuu jättivelkoihin.

Kosmetologi

Tursuttaa nyt koko lärvi täyteen jotain tököttejä. Tuleeko niillä puteleilla oikeasti kauneutta koko rahan edestä?

Nettifirman palautustuotteiden vastaanottaja

Muistanette uutisoinnin kesältä. Ihanko oikeasti jonkun työnkuvaan kuuluu heittää paketistaan avattu pesukone jätteisiin? Menee samaan kategoriaan tarjoilijan kanssa, mutta tää on vielä pahempi.

publicdomainpictures.com

Vastakohtiakin löytyy. Eräässä paikassa ajattelin, että nuuka sielunelämä oikein sulaa onnesta - se oli tekstiilipaja Nextiili. Kuitenkaan en ole päätynyt sinne työmyyräksi, koska kaipaan muunkinlaisia pähkinöitä purtavaksi. Oma työni sitä tarjoaa, mutta nuukailun suhteen sekään ei ole mikään luvattu maa. Mun on täytynyt sopeutua kertakäyttökulttuuriin turvallisuussyistä.

Miten Sinä jatkaisit listaa?

Hävikkiruokaa ResQ Clubista

Mä varmaan kroolaisin kolikoissa, jos saisin provikkaa jokaisesta rekryämästäni hävikkisovelluksen käyttäjästä. Saatoin meinaan hieman riemastua ResQ Clubista! Nyt meidän työyksikössä lähes kaikilla on tuo sovellus puhelimessa - pomosta lähtien.

Siitä on jo parisen vuotta, kun kyseinen sovellus näki päivänvalonsa. Ravintolat ja kahvilat suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa ja parissa muussakin maassa saivat sovelluksen kautta helposti yhteyden ihmisiin, joille heidän hävikkinsä kelpasi.

Heinäkuussa useampi tamperelainen K-Market alkoi ladata sovellukseen hävikkiänsä. Että nyt olis kassillinen päiväystuotteita pikkusummalla jaossa. Varsinainen yllärikassi. Lähin marketti on kilsan päässä kodistamme eli on tullut useamman kerran jo testattua. Sovellus tuntuu melkein kuin peliltä. Kuka ehtii ekana tilaamaan? Ehtisinkö hyödyntää kaiken hävikin? Ruokakassin haku sopiikin parhaiten sellaiseen hetkeen, kun jääkaapissa kaikuu ääni ja pelkkä valo sokaisee.

Paremmin tuo raaka-aineiden haaliminen K-Marketista sopii elämänmenooni. Osa ruoista menee pakastimeen saman tien ja sieltä sulatellaan sitten paremmalla aikaa. Kerran kun on nähnyt kassin sisällön, voi ostaa vielä ne pari tuotetta, joilla saa lautasmallin täyteen. Joitakin kertoja on tullut haettua myös ravintolaruokaa ja hyväähän se on ollut. Reiluja annoksia seisovan pöydän ylijäämistä.

2 pussia rieskaa, ruispaloja, kauratyynyjä, jogurtti, maitopurkki, kaksi salaattia, basilika, kaksi omenaa, neljä tomaattia, hot dog, härkishampurilainen, kilo perunoita. Hävikkikassi painoi kuin synti, mutta maksoi vain NELJÄ euroa.

Ei riitä, että sovellus on kaikille osapuolille win-win ekologisuuden ja rahansäästön vuoksi. Sen lisäksi sovelluksen kautta saa hankittua mahantäytettä parilla sormen pyyhkäisyllä. Maksu on hoidettu sillä hetkellä, kun tilaus on tehtynä. Sovellus antaa kuitin, jota näyttämällä tilaus käydään noutamassa paikan päältä itselleen sopivaan aikaan. Helppoa kuin hampaiden harjaus.

Terveisiä satulan päältä

Kyä se niin on, että kun polkee kylmiltään sellaiset rapiat 60 kilsaa niin saa paikkansa kipeiksi. Hetken mielijohteesta lähdin katsastamaan Lempäälän rantoja. Viimeisillä voimillani matelin kotiovelle ja lysähdin keskelle olohuoneen mattoa.

Olisi kai tällaisia maisemia lähempääkin löytynyt, mutta Lempäälä on Lempäälä.

Enpä oo vuosiin ollutkaan näin pyöräilyrapakunnossa. Lasta on pitänyt vielä kuskata kauas entiseen päikkyyn ja siinä on ollut auto ja bussi apuna. Ensi viikosta alkaen auto jää pihaan ja me miehen kanssa kuljetaan pääosin vain pyörillä, kuten aina ennenkin.

Oon sekä opiskeluaikoina että töissä ollut tunnettu siitä, että pyöräilen missä kelissä tahansa ja millaisia matkoja vain. Ehkä maine lähtenyt vähän kaahailemaan todellisuuteen nähden... Totta on, etten kovin herkästi ole vaihtanut fillaria nelipyöräiseen. Jos pyöräilyn hyötyjä ja haittoja alkaisi listaamaan, näyttäisi se suunnilleen tältä:

+ lähestulkoon ilmaista (pyörän oston jälkeen)

+ liikunta

+ ulkoilu

+ ei juurikaan aikataulujen tuijottamista

+ päästötön

- vaihtelevat sääolosuhteet

- puhkikuluvat housut

- hikoilu

- rajallinen tavaratila

- hiertymät ja kipeät lihakset

Taisi tulla tasapeli. Pyöräilyn puolelle kallistuu kuitenkin. Miksi maksaa matkasta, jos on melkein yhtä nopeasti polkien perillä? Lisäksi varsinkin maisemapyöräilyssä reissu tuntuu suuremmalta seikkailulta kuin nelipyöräisellä peltipurkilla paahtaessa.

Ekopyhä omakotitaloasukas

Elämä on isompia ja pienempiä valintoja, joissa kaikissa on mukana se ekologinenkin näkökulma. Esimerkkinä vessapaperin valinta: on kierrätyslaatua, josta kusi tulee sormille. On pyllynposkia hivelevää sorttia, joka on valmistettu jossain päin Uruguayta. Itse valitsen vaihtoehdon C: Suomessa valmistettu, muttei mikään täysin kierrätetyin, joskaan pehmoisinkaan. Kyse on siitä, mitä arvostaa.

Talon ostopäätöstä tehdessä korvien välissä risteili monenlaisia ajatuksia. Oli löytynyt hyvin kriteerit täyttävä talo, mutta tarvitseeko ihminen ihan NOIN paljon tilaa ympärilleen. Ekologisin vahtoehto olisi kai hankkia jotain 15 neliötä per henkilö jostain biodynaamisesta ekokyläyhteisöstä. Pohdin, alanko ekologisuuden vuoksi joskus katua talonostoa. Lisäksi 80-luvun rakennukset eivät varsinaisesti loista energiatehokkuudessa, kun harva uudisrakennuskaan saa A-luokan mitalia kaulaan. Sitten tuli se ehkä merkittävin ajatus: kerran kun talo on rakennettu, suurin ekorikos kai olisi purkaa se pienemmän talon edestä. Moneen asiaan, kuten ikkunoiden tiivisteisiin, voi itse silti vaikuttaa.

Huvittaa, kun elämäntapanuukailijoiden kodista löytyy näin majesteetillisia huonekaluja.

Nykyinen koti näyttäytyikin ensivaikutelmaa ekologisempana, kun asiaa pohti enemmän. Ympäristöministeriön raportin mukaan ekologisesti kestävään pientaloasumiseen vaikuttavat energiatehokkuus (mm. lämmöneritys) VARMAAN SUHT CHECK, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen CHECK, asumisväljyys IHAN METSÄÄN MENEE, käytetyt materiaalit ÖÖ JOTAIN TIILTÄ JA EMMÄ TIÄ, MIES OSAIS VASTATA ja asukkaiden elämäntapavalinnat CHECK.

Hitot asumisväljyyden ekologisuudesta. Tärkeämmäksi nousi elämänlaatu, mitä neliöt ympärillä tuovat. Nyt ei keittiössä enää tehdä ruokaa pylly vasten pyllyä pum pum. Mies sai puuvertsaan, jossa voin itsekin tuunailla. Sain oman "käädipämpän" (lapsi ei osaa lausua bändikämppää) eli huoneen soittimille, joiden määrä tulee vielä kasvamaan. Toivottavasti mahdollisuudet harrastaa omissa nurkissa lisää lapsemme luovuutta ja tuo iloa elämään. Lapsi on nyt viihtynyt paremmin kotosalla, kun on tilaa juosta eri reittejä huoneissa ja leikkiä piilosta. Jos tästä vielä lisää sikiää, ei tarvitse enää isompaan muuttaa.

Saimme lokkilampun vain korjausmateriaalien hinnalla. Kirpparilöytötaulut pääsivät viimein seinälle.

Elämäntapavalinnoissa voisi hyvin pitkälti taputtaa selkään. Viime päivät maalämpöpumppu on ollut pois päältä ja talo on lämmennyt pelkän aurinkoenergian voimin. Pakkaskeleillä tuli lisälämpöä puista, ja samaan polttouuniin päätyi paperit ja polttoon sopivat pahvit. Muut roskat kierrätetään ja sekajätettä tulee niin vähän, että astian tyhjennys mahdollisimman harvoin riittää. Lähin muovinkeräyspiste on kävelymatkan päässä. Hankinnan alla on vielä ympärivuotinen kompostori biojätettä varten. Olemme seuranneet eri kodinkoneiden sähkösyöppöyttä. Sen tiimoilta laitettiin valtava arkkupakastimenrohjake kiertoon ja tilalle tuli energiatehokkaampi yksilö. Sähkölasku pieneni useamman euron kuussa.

Uutta opettelua vaatii nyt vedenkulutus ja huonelämpötila. Kipuilun kautta olen tottunut alhaisempaan lämpöön, mutta en tätä kakisematta niele vieläkään. Niin, niitä valintoja ekologisuuden ja elämänlaadun väliltä.

Tähteistä ateria: JÄMÄPIIRAKKA

Mitä valmistaisit nuutuneista porkkanoista, kukkakaalista, varsiselleristä, sipulista, höyrymakkarasta, päiväysjauhelihasta, ylijäämäspagetista, Koskenlaskijasta ja leivonnasta ylijääneestä voitelumunasta? Tavanomaista pohdintaa ainakin meikän huushollissa. Tein näistä aineksista jämäpiirakan. Kas näin:

Pilko vihannekset ja paista jauheliha.

Päätä sittenkin tehdä makkarasta suikaleita ja käyttää se leivän päälle.

Hokkuspokkusta jauhelihasta rasvat, kuten täälläpäin sanotaan.

Paista pilkotut vihannekset pannulla pehmeiksi.

Lisää pannulle spagetti ja mausteita, kuten suolaa, mustapippuria, chiliä ja paprikamaustetta. Se peruskombo meidän keittiössä.

Piirakkapohjaa varten sekoita 100 g sulatettua voita, kananmuna ja sopiva määrä jauhoja. Taputtele vuoan reunoille ja pohjalle.

Muista, että jääkaapista pitäisi hyödyntää jotenkin vielä torttulevyäkin. Tai pikemmin suikaletta, entisen asukkaan pakastimesta sulatettua. Hakkaa suikaleet ohueksi lätyksi ja laita piirakkavuoan pohjalle.

Kippaa pannun antimet piirakkavuokaan (tuo mikään sellainen kyllä ole).

Sekoita 2 dl ruokakermaa ja kananmuna sen leivonnasta ylijääneen lisäksi. Kippaa kaiken päälle. Koristeeksi vielä juustoraastetta, jota löytyy aina pakasteesta.

Huomaa, että Koskenlaskija unohtuikin kokonaan. No, se kelpaa moneen muuhunkin.

Kirjoita miehelle lappu, että laittaa piirakan uuniin. Lähde juosten bussipysäkille, ettet myöhästy töistä.

Tule työpäivän jälkeen kotiin ja ole onnellinen, kun mies on kerrankin toiminut kuten pyydetään.

Maista piirakkaa. Totea sen muuten onnistuneen hyvin, mutta torttutaikinapohjan olevan kuvottava.

Soimaa itseäsi siitä, kun pitikin se torttutaikinalätty heittää pohjalle. Miten muutenkaan se olisi uunissa käyttäytynyt? Ole onnellinen, että miehelle piirakka maistuu löllöydestä huolimatta. Tuossa ei sitten ollut mitään kaksimielistä.

Se siitä minimalismista!

Lokikirjoitus viime elokuulta:

Rakas päiväkirja,
tänään ahdistaa. Hengitys tuntuu raskaalta, kun tiedostan kaiken sen tavaramäärän, joka löytyy kaapinovien takaa. Mikä hitto siinä ihmisluonnossa on, kun kaikki narunpätkistä lähtien pitää säästää? Sekö, kun ne roinat jossain määrin tuottaa kodinomaisuutta ja turvaa? Nyt on kodinomaisuus kaukana ja ketuttaa. Tahdon päästä eroon kaikesta, mitä en ole enää vuosiin tarvinnut. Joskus tulee kuitenkin taas muutettua ja sitäkin varten on hyvä olla jo valmiiksi kaikki turha pois. Uutta tavaraa en tänne kanna ennen kuin on vanhoista päästy eroon.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Aloitin hienovaraisesti keittiön kaameimmasta kaapista. Etenin muihinkin huoneisiin vauhti kiihtyen ja ojentelin roinani avokätisesti halukkaille. Tuli puhdas olo. Jos epäröin jonkun tavaran kohdalla, parhaiten toimi ajatus "ja minähän en tämän kanssa muuta".

Joitakin viikkoja touhuttuani aloin tajuta, että mieleni ei vaatinut niinkään poisheittämistä, vaan itsessään kaappien järjestäminen rauhoitti. Piti tietää, mitä on ja missä. Mies alkoi samoihin aikoihin hermostua, kun olin laittamassa ei-koskaan-käytettyjä syömäpuikkoja kiertoon. Sanoi, että on ihan sama mitä kaapeista löytyy, jos sinne kerran mahtuu. Heittäydyin raadoksi sohvalle ja sinne se siivousvimmakin hautautui.

Kukkapurkkeja, anyone?

Kuukausi sitten roudattiin wannabe-karsittu omaisuutemme tänne uuteen osoitteeseen. Entinen asukas oli suunnitellut laittavansa kaatopaikalle (KAATOPAIKALLE!!) kaiken, mitä ei uuteen, huomattavasti pienempään asuntoonsa kuljeta. Sanottiin, että jätä talolle vaan, me huolehditaan kaikki meille tarpeeton eteenpäin. Meidän tavarat kun mahtuu melkein jo olohuoneeseen.

Tässä sitä ollaan sitten sormi suussa ja ihmetellään, että mitäs hemmettiä me nyt. Saatiin talokauppojen kylkiäisiksi kauniita huonekaluja ja rahanarvoistakin tavaraa. Vuosien projekti tää kuitenkin on ennen kuin pääsee kaikesta meille turhasta eroon. Ollaan muuttopäissään sysätty vaan kaikki ylimääräinen asuintiloista varastoihin, jotka oli jo ennestään täynnä aivan kaikkea. "Ihan sama mitä kaapeista löytyy, jos sinne kerran mahtuu" indeed. Lähtöviivalla taas seisotaan, mutta potenssiin joku sata neliötä katosta lattiaan. Sen lisäksi, että kaikkea on jo ja vähän enemmänkin, varsinkin mun vanhemmilta on alkanut jotenkin ihmeellisesti virrata tavaraa tänne, kun on kerran tilaa säilyttää.

Uimakandidaatin housut, anyone?

Toistaiseksi ahdistuksen sijaan oon innoissani omasta aarrekammiostani. Tulee tuolla alakerrassa pyöriessä vähän sellainen olo kuin olisi kirpparilla. Hassua vaan, kun kaikki on jo omaa. Tämän viikon löytöihin lukeutuu petivaatteita, siivilä ja herkkumustikat vuodelta 1987. Aikaisintaan 2030-luvulla, jos en ole jo kadonneeksi ilmoitettu jonnekin lamppujen ja kukkapurkkien välimaastoon, järjestän vielä kotikirpputorin.

Kahden leffalipun tähden

Toisinaan elämässä tulee vastaan mahdollisuuksia, joihin tekee heti mieli tarttua. Kuten silloin, kun näkee lehdessä elokuva-avustajailmoituksen ja ottaa yhteyttä saman tien, vaikka tietää, että oikeasti pitäisi tehdä kymmentä muuta asiaa.

Kahteen elokuvan kuvauspäivään kuului paljon odottelua, mutta maskeerattavana ja puvustettavana oleminen sekä varsinkin itse kuvaustilanne palkitsivat senkin edestä. Valtavan hienoa seurata taiteellista prosessia, jolla kohtaus hiottiin täydelliseksi. Kuinka sen kameran pitääkään liikkua. Kuka avustajista kulkee, mihin ja missä vaiheessa. Ohjaaja raapii päätään: sittenkin parempi rytmitys tuohon repliikkiin.

Siinä avustajapalkkio. Pullottavasta mahasta en nyt ottanut kuvaa.

Ei sitä näyttelijäntyötäkään ollut ennen päässyt seuraamaan näin läheltä. Mitä talentteja! Jo avustajan roolissa näytteleminen tuntui vaikealta. Eikä se heidän työnsä pelkkää herkkua ole. Samojen liikeratojen ja litanioiden toistoa jopa kymmeniä kertoja, kunnes ohjaaja hyppii riemusta. Melkein nousi niskakarvat pystyyn, kun parivaljakko sanaili kiivaasti. Ai niin, ei ne oikeasti olekaan vihaisia. Ihmettelin, miten otto toisensa jälkeen repliikit vain tulivat sanoissa sekoilematta.

Tauolla jaettiin snäksit tv:stä tuttujen naamojen kanssa. Kuvaustiimiin kuului oma catering, joka tarjosi pikkupurtavan lisäksi myös makaronilaatikkoa salaatin ja ehkä maailman parhaimman leivän kanssa. Yhtä kuvauspäivää vastaan sai yhden leffalipun (jonka varmasti lähes kaikki avustajat käyttävät kyseiseen elokuvaan - hyvä veto tuotantoyhtiöltä). Ruokapalkan ja leffaillan lisäksi sai valtavan hienon kokemuksen, eikä omaa rahaa kulunut yhtään.

Vanhassa vara parempi

Dannyn Kuusamo rätisee kasettipesässä juuri sopivasti. Ihanaa jämähtää jollekin menneistä vuosikymmenistä. Meidän kodin viihde-elektroniikka lokeroituu kategoriaan "vieläkö näitä on olemassa?". Lapsuudesta tutut Röllin satukasetit ja VHS-Prinsessa Ruususet elää ja voi hyvin.

Meillä on vinot pinot kasetteja. Miksi niistä luopua vain siksi, kun kehitys on mennyt eteenpäin? Käytetään loppuun käyttökelpoinen.

Vastauksena mielessäsi olevaan kysymykseen: ostin VHS-nauhurin kierrätyskeskuksesta 8 eurolla. Yksikään nauha ei ole vielä muuttunut palmikoksi. Kotivideot tuli pelastettua jo vuosia sitten DVD:ille. (Ainakin Hervannan kirjastossa pääsee digitoimaan ilmaiseksi, vinkki vitosena kaikille.)

Kasettisoittimia on päässyt kertymään iso pino muuton yhteydessä. Nyt melkein joka huoneeseen riittäisi omansa. Keittiössä on se hienoin, jollaista olisin lapsena kaivannut. Sillä saisi vaikka äänitettyä omia sikermiään.

Näiden lisäksi käytössä on vähän uudempaakin elektroniikkaa, mutta kuitenkin auttamatta jäljessä tästä päivästä. Pyöräillessä kuuntelen omia soittolistojani MP3-soittimelta. Voisin ostaa Walkmanin, jos kävelee vastaan. Puhelimena on toiminut jo yli 8 vuotta Nokian simpukkaluuri. Sitä tosin uhkaa nyt vaihtovaara, vaikka muuta sopersin vielä aiemmassa postauksessani.

Millä vuosikymmenellä Sinä elät?

Talovelallisten supernuukailukausi?

Tässä mä istun sotkuisen olkkarinpöydän ääressä sormet kalikkana ja toppatakki päällä. Mittari näyttää +17, mikä on kaksi astetta enemmän kuin eilen. Miehen mielestä pitäisi olla kiitollinen, että se suostui nostamaan näinkin paljon lämpöä. Hitto mä vihaan kylmyyttä. Olkoot vaikka kuolemannälkä, mutta kylmyyttä mä en siedä. Arvatkaa, ollaanko riidelty aiheesta. Menkööt vaikka kaikki säästöt, mutta lämmityksestä en halua tinkiä. Vaikka olis kuinka ympäristöystävällistä pitää alhaista lämpötilaa ja topata ittensä saatana villalla päästä varpaisiin. En mennyt edes suihkuun tänään, kun on niin kylmää siellä. Huomispäivän kakanhajuinen työkaveri tässä hei.

Vedenkulutusta tekee mieli säädöstellä enemmän nyt, kun jokainen tippa maksaa. Oon aiemmin viihtyny suihkussa liiankin pitkään. Nyt se loppuu. Vois kokeilla peseytyä mökkisaunatyyliin kuupan ja sangon kanssa, mutta ei siitä tapaa tule. Ei elämästä pidä liian vaikeaa tehdä. Vessanpöntöt täällä on ainakin toistaiseksi vanhanaikaisia nupistavedettäviä, mutta ei silti siirrytä 10/2-tekniikkaan, haha.

publicdomainpictures.net

Mies on vaivannut päätään jo ennen muuttoa sillä, että miten menoja, kuten kauppalaskut saisi vieläkin pienemmiksi. (No vaikka sillain et sekin noudattais ostoslistaa *köh köh* ja joisi vettä janoon.) Pitäis nyt varmaan pysyä enemmän vaan kotona, koska velkaa on otettu niin hel-ve-tis-ti. Mä en suostu luopumaan nykyisestä elämäntyylistä piirun vertaa. Mä käyn tismalleen yhtä paljon keikoilla ja Suomen rajojen ulkopuolella kuin huvittaa. Lapsi jatkaa jumppaharrastustaan, mä etsin vielä itselleni jotain sopivaa. Ajan kanssa näkee, kuinka plusmiinusnollalle tili jää.

Me ollaan tähänkin päivään asti onnistuttu elämään onnellisesti keskivertoa vähemmällä, joten mitä siitä vielä tiukentamaan? Ei kai porukka sen takia lompsi lakki kourassa pankkiin, että saisivat luututa lattiaa elämänlaadullaan?

Upplev Linköping!

Tukholma on jo niin nähty. Kun Viking Line jysähti torstaina satamaan, jatkoin junalla Linköpingiin. Kaveri vaihto-opiskelee siellä kevään. Matkakumppanina mulla oli yllättävän hyvää seuraa: oma lapseni.

Linköping on suhteellisen pieni yliopistokaupunki. Haalareissaan poukkoilevia, kylmää säätä uhmaavia opiskelijoita tuli joukoittain vastaan. Yövyimme Rydissä, joka on paikallinen Hervanta (ja kunnon rikolliskehto Wikipedian mukaan). Opiskelija-asuntolaa ainakin oli vieri vieressä. Yksiö maksoi kolmekymppiä yöltä Studentbostäderin kautta. Naapurit osasivat olla ihmisiksi.

Men vad fan? Det är ju Stockholm i det här fotot!

Pienessä kaupungissa kaikkialle on muutaman kilometrin kävelymatka. Parhaat nähtävyydet oli tietysti ilmaisia. Lapselta kun kysyy, mitä teimme reissussa, vastaus liittyy lentokoneisiin. Ilmavoimien museo mainostaa olevansa aikuisystävällinen. Lapsi olisi viihtynyt siellä vaikka koko päivän lentokonesimulaattoria ohjaillen.

Toinen måste besöka -paikka Linköpingissä on kaupunginkirjasto. Siellä on todella ihana lastenosasto, josta löytyy mm. viidakkoaiheinen huone. Sen verran löytyi kielitaitoa, että pystyin kääntämään lastenkirjat lennosta suomeksi. Satuaiheisia rooliasuja oli rekkitolkulla, mutta eipä tuo innostunut prinssiksi.

Vallan alueelta löytyy vanha kaupunki. Jotkut onnelliset elävät siellä, todellisessa talven ihmemaassa. Alueella on tuttuun tapaan käsityöläismyymälöitä. Lisäksi löytyy Cloettan karkkikauppa, joka ei ollutkaan ryöstöhintainen turistikohde. Se oli kunnon tehtaanmyymälä! Ehkä vähän lähti lapasesta, kun katselin tuliaisia. Kakkoslaatukarkkeja on tullut syötyä nyt ähkyyn asti.

Tukholmasta pääsee Linköpingiin parin tunnin junamatkalla parhaimmillaan reilulla kympillä. Yhteensä neljän yön reissuun upposi n. 200 e kaikkinensa.

ASP-tili lihoiksi

Menin ja ostin talon. Sellaisen kodikkaan, hyväkuntoisen, 30-vuotiaan mummolan. Tilaa olis vaikka kuinka pistellä kondomiin reikiä.

Aiempi ihastuksen kohde ei tullut meille, kun jäätiin liikaa jahkailemaan. Hyvä niin, koska tämä myös tuntui kodilta, eikä ollut vain järjellä ajatellen fiksu valinta. Verrattuna taloon, joka jäi saamatta, työmatka on nyt lyhyempi ja omaa rauhaa on enemmän. Kalliimpikin se toinen olisi ollut.

publicdomainpictures.net

Kävi niin, että mun ASP-säästöt ja tulot riitti saamaan 85 % mun nimiin. Hetki kestää ymmärtää, että näin alta 30-vuotiaana omistan lähes koko omakotitalon. Mitähän helkkaria? Pankille maksan takaisin kuukausittain rapiat 800 e. Siihen päälle puolet yhteisistä menoista ja omat hihhuloinnit. Ennen meni tonni säästöön, nyt johonkin muuhun. Mies alkaa vipata mulle joitakin satasia kuukausittain, jotta pääsen kunnolla rahastosäästämisen makuun. Nykyinen asuntomme, 100-prosenttisesti mieheni nimissä oleva rivarikolmio, jää vuokralle.

Omakotitalo, check. Yksi elämän etappi taas plakkarissa, unelma saavutettu. Vuosien ajalta tuttu säästötili räjähti nyt. Parikymppisenä sen avasin ja laitoin hyvin vaihtelevasti sinne mitään. Ylioppilasrahoja, satunnaisella keikkatyöllä ansaitut roposet. Pelkästään ASP-tiliä varten nostetut opintolainarahat. Miehen rahoja, jotka vaati päästä jonnekin kasvamaan. Edellinen vuosi oli kunnon tykitystä, kun latasin tilille tonnin kuussa työelämään siirryttyäni.

Olen onnellinen, kun olen pääsemässä unelmakotiin. Toisaalta mielen täyttää tyhjyys. Oon saavuttanut paljon tähän ikään. Mitäs unelmaa kohti seuraavaksi tallustaisi? Matkustelu? Lisää lapsia? Apua, ei kai niitä vielä. Elämä risaseksi ja kohti rokkitähteyttä? Kriisihän tässä tulee. Taisi tullakin jo.

Sellainen loma

Tänään sulkeutui työpaikan ovi pariksi viikoksi. Tämän loman aikana tapahtuu paljon enemmän kuin normaalisti tapahtuu puolessakaan vuodessa. Tai puolessa elämässä.

publicdomainpictures.net

Lähden ensimmäistä kertaa lapsen kanssa kaksin ulkomaille. Niinkin kauas kuin länsinaapuriin. Viisi päivää reissussa, maalla, merellä ja ei ilmassa. Matkat tietysti varattu hyvissä ajoin halvalla. Kimppakyytiä olis kiva hyödyntää satamaan mennessä, mutta lapsi tuntuu edelleen liian pieneltä sellaiseen. Uusi yritys sitten, kun osaa olla ihmisiksi. Katsotaan, kuinka eläimellinen reissu nyt tulee.

Parin päivän päästä selviää, liitynkö erään bändin remmiin. Siinä porukassa voisin päästä vaikka kuinka pitkälle musiikin saralla, sikälimikäli perhe-elämä ja vuorotyöt joustaa riittävästi. Hitusen ex tempore.

Lisäksi ostetaan omakotitalo ensi viikolla.

Jälkijoulua ja materiaähkyä

Hyvin on jouluiset fiilikset meidän katon alla. Ollaan pari päivää kiskottu kinkkua ja lanttulooraa ääntä kohti. Eipä tullut itse h-hetkenä aka aattona vielä vuoden kiintiö täyteen. Ei jäänyt siltä isolta kööriltä skinkkaa edes tapaninpäivälle. Nyt saa Jeesuksen syntymäpäivälounasta halvalla kuin Ikeasta.

Uutta lahja-aaltoakin jo odotellaan. Lapsi on vasta joulun jälkeen tajunnut, mitä se pukki tekeekään. Että kuinka hienoa onkaan saada kämppä täyteen krääsää. Saada enemmän leluja kuin pienessä elämässä ehtii leikkiä. Onnea on olla suvun silmäterä. Nyt se lukee päivittäin sitä lahjatoivelehteä, joka postitettiin hyvissä ajoin. Joulupukki tuo mulle ens jouluna tän ja tän. Pitkään saa odottaa.

Pari kertaa avattu teos.

Telkkarin lelumainoksistakin se saa toivelistaa pukille. En ymmärrä niitä mainoksia. Lapsilla on niissä aina niin saatanan hauskaa leikkiä. Tosielämässä sillä barbilla on tukka takussa ja kengät hukassa nopeammin kuin Pirjo-Riitalla sedulareissun päätteeksi.

Parempi, kun ei tuo pieni olis koskaan oppinu materian perään. Osaispa vaan ohjata oikeaan suuntaan. Auttaa ymmärtämään, että elämyslahja on konkreettista pakettia arvokkaampaa. Ja että yhden hartaasti toivotun lahjan saaminen on parempaa kuin kymmenen sinne päin. Vai kostautuuko se myöhemmän iän shoppailumanialla, jos ei saakaan lapsena sitä, mitä haluaa tai ainakin luulee haluavansa?

Huonosti suunniteltu on puoliksi jätteissä

Sanonko että huoh. Miehen saaviin jäi perjantain kauppareissulla muutama valmislihaperunalaatikko, kun oli tarjouksessa. Päiväyksenä seuraava päivä.

Sitten se alkoi vielä perjantai-illan ratoksi kokata poronkäristystä. Hienoa, että tekee ruokaa ja käy kaupassa, mutta pitäisi vähän paremmin suunnitella, mitä ostetaan ja syödään milloinkin. Nyt meillä on meinaan jäljellä vielä muutama annos vanhentunutta ruokaa. Olisi munkin pitänyt olla jääkaappipoliisi ja katsella paremmin valmisruoan päiväys.

Viimeksi meni kokonainen jauheliha biojätteisiin. Ruoan haaskaus korreloi suoraan menojen ja yllätysohjelman määrään.

Mieheni ei suostu ymmärtämään, että "viimeinen käyttöpäivämäärä" on oikeasti se ehdoton takaraja. "Parasta ennen" on asia erikseen. En todellakaan syö itse enkä varsinkaan anna lapselle nyt jo kaksi päivää vanhaa lihaperunalaatikkoa. Syökööt mies ne itse, kun on omasta mielestään niin turvallista vielä. Meillä on lapsen kanssa tänään nuudeli- ja munakaspäivä.

Illalla vielä kaivaudun ruokakaappeihin ja pakastimeen, ja niiden sisusten pohjalle alan rakentaa viikon ruokalistaa. Kauppalistaan täytän ne, mitä ei omasta kaapista löydykään, jotta ateriat saisi valmiiksi asti. Ei tästä ruoan haaskauksesta muuten pääse.