Nuukan äidin painonhallinta

Nuukailuperiaatteisiini kuuluu, että turhasta ei makseta ja ruokaa ei haaskata. Painonhallinnan kannalta tilanne on aikalailla plus miinus nolla, kun pää on ohjelmoitu näin.

Kuten jo mainittu, olen aina päässyt mieluiten polkemalla paikasta toiseen. Siinä olen saanut samalla liikuntaa ja säästänyt bussilipun verran. Nyt lapsen kanssa pääsen bussilla ilmaiseksi ja muutenkaan ei tee mieli polkea niitä pisimpiä matkoja toisen nuokkuessa ritsillä. Lipsuu, lipsuu...

Lapsen saaminen on yhtäältä vähentänyt hikisempää liikuntaa, mutta toisaalta se auttaa painonhallintaa. Arkiliikuntaa tulee enemmän, kun päivin öin vastaan lapsen tarpeisiin. Kiitos imetyksen, liikunnasta lipsumiseni ei näy minnekään. Imetyksen vuoksi olen jopa silminnähden kevyempi kuin raskautta edeltäneenä vuonna.

Kai lapsen kanssa voisi jotain ilmaista liikuntaa kyhätä. Kuntopiiriä olohuoneessa. Vaunulenkkejä. Juoksu- tai pomppukisat pihalla. Talvella pulkkamäki ja luistelu. Ylipäänsä huomion siirtäminen enemmän tv-ruudusta sinne ulkoilmaan. Kunnolla hikoilun makuun en pääse, ellen saa lapselle hoitajaa ja käytä siihen rahaa. Juoksulenkit eivät ole minua varten.

Oli liikuntaa eli ei, olen kävelevä jätesanko. Lounailla syön lapsen ylijäämät ja oman lautaselliseni pyrin suhteuttamaan tähän. Silti usein menee ähkyn puolelle. Tilanne ryöstäytyy käsistä täysin ennen yhdenkin yön mittaista reissua. Silloin kaapeista on syötävä kaikki, mikä voi olla pilalla takaisin tullessa. Kukapa muukaan tähän hommaan uhrautuisi kuin minä.

Iso merkitys painonhallinnassa on sillä, mitä keittiönpöytään edes kantaa. Edullisin ruoka on usein epäterveellisempää, mutta tasapainottelen kauppareissuilla hinta-terveellisyys-kotimaisuus-akselilla. Nuuka rahankäyttäjä kun olen, alkoholia kuluu vain juhlissa ja herkut eli turhat ostokset jäävät hyllyille muiden kuolattaviksi. Edes vieraskeksejä en hanki enää varastoon nyt kun mies jäi kiinni niiden napostelusta.

Imetyksen päätyttyä uskon kiertäväni kirppareita jälleen kerran isompien vaatteiden toivossa, ellen saa aloitettua jotain mieleistä harrastusta. En silti lähde törsäämään vaakaan. Aiemmin suuremmassa koossani haittasi vain se, kun tunsin toisten mittailevan katseellaan, kölliikö masussa vauva vai rullakebab.