30.11.2016

Ilmaiseksi ilmaisista pistekaupoista

Kuinka saada tämä ilmaisten ämpärien kansa vannomaan merkkiuskollisuuttaan? Tietysti perustamalla tuotteen ympärille pistekauppa, joka palkitsee tuotteen ostamisesta. Kun päälle ynnätään vielä ilmainen rekisteröityminen ja postikuluttomuus, on virtuaalinen jono pidempi kuin Tokmannilla konsanaan.

Ensimmäinen liittymäni pistekauppa oli Liberokerho. Olen "ostanut" sieltä uimapuvun ja sukat vaippakoodeilla. Koodit kerätään vaippapussin sisäkannesta talteen ja näpytellään Liberokerhon sivuille. Pisteillä saa melko nopeasti tavaraa lapselleen, vaippoja kun nyt kuluu joitamia päivittäin. Pari kertaa vuodessa on saatavilla kampanjatuotteita, muutoin laaja tuotevalikoima vaihtelee hitaanlaisesti. Juuri nyt kampanjavaippapaketin ostaja kerryttää pisteitä Rölliasuihin.

Pilttipurkkien koodeilla keittiöön laatutavaraa.

Kerään pisteitä myös Pilttipiirissä. Yhdestä ateria- tai hedelmäpilttikoodista pääsee 17 askelta lähemmäksi tuotepalkintoja. Toisinaan Pilttipiiri tarjoaa kyselyä, josta pamahtaa tilille kerrasta parikin tuhatta pistettä. Kaikkiaan olen kerryttänyt pistetiliäni niin hitaasti meidän ruokailutottumuksilla, ettei ne vieläkään riitä ilmaisiin tuotteisiin. Pitäisi varmaan päivittäin syödä Pilttiä, jotta saisi edes kahteen vuoteen hankittua jotain. Tosin tavarakin on arvokasta: löytyy Hackmania, Arabiaa ja Brioa - mutta juuri nyt pistekaupasta voi tilata vain Muumilusikan ja senkin 7500 pojolla. (Lapsen) kieli pitkällä olen odottanut Pilttipiirin ilmaisia maistiaisia kehitteillä olevista mauista, mutta eipä ole nalli napsahtanut.

Liityin Serla-klubiin, kun siirryimme halvimmasta wc-paperista suomalaiseen. Jo yhden suuren paskapaperipaketin pisteillä saa alennusta mm. Sea Life Helsingissä ja Raiskin verkkokaupassa. Jään odottamaan, josko ilmaisiin kaupanpäällisiin ilmestyisi joskus vaikkapa desinfiointipyyhkeitä vessan pesussa käytettäväksi. Serla-oravat meiltä jo löytyvät kolmessa koossa, anoppi kun on Serlisti henkeen ja vereen jo toista vuosikymmentä.

Pistekauppatavaran eteen nähtävä vaiva ei ole kovin suuri. Kaupan kylkiäiset ovat aina mukava asia, kun kyseessä on jokin tarpeeseen tuleva tuote. Kerätköön samalla asiakastietoa, onhan se kuitenkin tärkeää yrityksen jatkolle. Itse määrittelen, kuinka tarkat tiedot itsestäni annan, ja sähköpostini on kaikkea paitsi tukossa.

25.11.2016

Hävikkihuumoria

Kuvottavaa, ihan sekopäistä, välillä jopa naurettavaa. Youtube-käyttäjä HowToBasic on kerännyt viidessä vuodessa miljoonakatsojat videoillaan. Hänen taideteoksensa on otsikoitu tapaan "kuinka tehdä Mäkkärin ranskikset" ja otsikon lupaus täyttyy omaan tyyliinsä. Kaikki vain menee kokatessa överiksi: sotkua syntyy, kun suuri määrä ruokaa valuu pitkin lattioita, pönttöä ja reisiä. Ja ne tavaramerkkikananmunat. Niitä on vuosien aikana rikottu tämän taiteen eteen jo muutaman kanalallisen verran.

Hauskoja videoista tekee taiteilijan alastomuus ja jotkin kädenliikkeistä. Leikkaus ja tempo ovat kohdillaan. Ollapa kärpäsenä katossa, kun taiteilija kuvaa maantasalla yhteenläiskiviä jalkojaan. Kaltaiseni ruokahävikin varjelija tuskin saisi monen mielestä nauraa tällaiselle huumorille, mutta toisin käy. En usko, että liian vakava suhtautuminen omaan vakaumukseen saa aikaan mitään hyvää. Karummasta päästä esimerkkinä Pariisinmuotoisen herneen imaisu nenärööriin jumalapilapiirroksen vuoksi.

Yäk. Kuvakaappaus osoitteesta youtube.com/watch?v=rgK0eYISasE

Anonyymiksi jäävä hävikkitaiteilija tekee eettisesti arveluttavaa ruokaväkivaltaviihdettä. Psykoanalyytikko sanoisi, että lapsuudessa häntä on toruttiin ruoalla leikkimisestä, mikä nyt purkautuu pahemman kerran. Taiteilija tuskin pyrkii muuhun kuin parodioimaan ohjevideoita, mutta jos oikein analysoimalla analysoi, voi videot nähdä kannanottona siihen, kuinka vähän me toisaalta arvostamme ravintoa. Saija Suomalainen heittää vuosittain 20-30 kiloa syömäkelpoista ruokaa hukkaan. Tämä mies tekee sentään samasta toiminnasta taidetta.

Miljoonat katsojat eivät voi olla väärässä. Hävikkihuumori puree meihin ja taiteilijasta on sen myötä tullut työelämästä irtaantunut Kroisos. Rikastuminen näkyy siten, että uusimmilla ja laadukkaammilla videoilla paiskotaan nyt myös tietokoneita ja poltetaan huonekaluja.

Nuukuus sisälläni huutelee: toivon, että videoilla käytetty ruoka ja muu tavara on käyttökelvotonta. Jos ei, toivon, että edes osa ruokasotkusta päätyy ravinnoksi. En silti usko, että puoletkaan hävikkihuumorin uhreista on roskiksista kaivettu. Kuitenkin palaan toisinaan katsomaan, josko jokin videonpätkä saisi minut edes hörähtämään.

20.11.2016

Nextiili, käsityöharrastajan aarreaitta

Tampereen Nekalasta, kierrätyskeskuksen läheisyydestä, löytyy sateenkaaren pää. Nextiili-paja on yhdistelmä lanka- ja kangaskauppaa, Vintage-myymälää sekä askartelu- ja sisustusliikettä. Kaikki pajan sisällä on mattimeikäläisten kierrätykseen jättämää ja tarjolla halvoin kilohinnoin tai jopa ilmaiseksi. Pajasta saattaa tarttua mukaan myös muuta käsityötavaraa, kuten ompelukone, neulepuikot tai käsityölehtiä.

Esimerkiksi haaroistaan ratkenneet tai muuten töhryiset farkut eivät kelpaa niihin keltaisiin parkkipaikkojen vaatekeräyslaatikoihin. Nextiilissä sen sijaan nähdään tällaiset farmarivainaat edelleen arvokkaina. Pajan periaatteena on ottaa kaikki hyödynnettävissä oleva talteen, mikä näkyy mm. irtotavarahyllyjen vetoketjuina ja nappeina. Reikäiset kankaat voivat päätyä myyntiin matonkuteina hintanaan euron kilo. On todella piristävää, että oma elämäntapani toimii näin liikeideana.

Voi kun olisin löytäny tieni tänne jo kauan sitten!

Nextiilissä kaikki on lajiteltuna siististi materiaalin ja värin mukaan. Vintage-nurkkauksesta saa kodin tekstiilejä ja vaatteita, jopa kenkiä oikeasti edulliseen hintaan. Paja ei ole suurensuuri, mutta inspiraatiota se tuputtaa roppakaupalla. Uusiokäyttöideoita kaipaavan kannattaa tutustua Nextiilin facebook-sivuihin, joilta pystyy myös katsastamaan pajan tarjontaa.

Hinnat ovat niin alhaiset, ettei paja selvästikään haaveile suurista rikkauksista. Kaiken hyvän lisäksi Nextiili vielä lahjoittaa osan materiaaleistaan kouluihin ja päiväkoteihin askertelutarvikkeiksi. Lisäksi eko-ompelijat saavat työstettävää pajasta. Google-haulla en löytänyt muuta samanlaista kierrätys-edellä-menevää liikettä kuin Näprän Helsingistä. Tällainen toiminta on ilmeisesti vasta alkamaisillaan Suomessa, Nextiili kun on itsekin vasta taaperoikäinen. Onneksi suunta ei voi olla mitään muuta kuin lisääntymään päin.

15.11.2016

"Milloin ajattelit hankkia älyluurin?"

Tuo on kysymys, jota kuulen erittäin usein, kun kaivan puhelimeni taskusta. Tahdon käyttää tätä jo seitsemän vuotta palvellutta simpukkanokialaista elämänsä loppuun saakka.

Ei mua haittaa käyttää paperikarttaa tai kysyä vastaantulijoilta reittiä. Ei mua haittaa pelata matopeliä siinä missä toinen lukisi uutiset. Maltan kyllä odottaa kotiin asti lukeakseni, montako ihmishenkeä menetettiin taas räjähdyksissä. Se satunnaisesti haittaa, kun aina ei tiedä, millä neljästä bussipysäkistä näkisi muutakin kuin vain nyssen takavalot. TKL:n kirjanen ei sentään reaaliaikasia tietoja jakele. Kaiken kaikkiaan, nautin siitä, kun saan elää vanhassa ajassa.

Älyaikaan siirtyminen tietäisi rahanmenoa. Onhan niitä halpoja älyluureja ja nettiliittymiä, mutta hermot vain menisi hitaan netin kanssa ja puhelimen käyttöiän uskon lyhenevän sitä mukaa kun toiminnot lisääntyvät. Perushalko perustoiminnoilla riittää, vaikken ole osannut lörpötellä puhelimessa enää vuosikausiin ja tekstareita lähettelen vain jos facebook ei ole paras valinta siinä tilanteessa. Lisäksi miehen älyluurilla voin whatsuppailla fb-ulkopuolisten kanssa. Näin toimiessani puhelinlaskut ovat pysyneet jo pitkään 7 e/kk kieppeillä.

Tämä muinaismuisto mahdollistaa pienet laskut ja lähes puhelinvapaan elämän.
Jos omistaisin älyluurin, kasvattaisi laite rihmaston kouraani. Nykyään vilkaisen puhelintani lähinnä vain katsoakseni kelloa. Älyluuri tekisi itsestäni vähä-älyisemmän: pitäisin enemmän yhteyttä muihin myös irvistyskuvin ja kertomalla mitä löysin navastani. Jään nyt auttamatta WhatsApp-ryhmien ulkopuolelle, mutta tiedän stressaantuvani viestitulvista. Toivon, että seuraavassa työporukassani en jää paitsioon vain koska taistelen tuulimyllyjä vastaan. Kollegan napanöyhtästä en sen sijaan ole kiinnostunut.

Mutta niin, vastaus otsikon kysymykseen: en vielä aikoihin. Seuraava puhelimeni tulee todennäköisesti olemaan se, josta vaihdoin nykyiseen puolipakosta. Siinä on jopa värinäyttö ja kamera. Himoitsen todella suuresti siirtyä takaisin legendaariseen 3310:een. Jos toiveeni toteutuu, olisi tämä puhelinhistoriani kertausta päinvastaisessa järjestyksessä. Seitsemäs (ja myös ensimmäinen) luurini olisi siten jo painava antennikauhistus. Mitäs siihen sanoisitte, utelijat?

10.11.2016

Kokemuksia kimppakyydeistä

Asuin männävuosina Kuopiossa hetkisen, mutten unohtanut Tamperetta sinä aikana. Säästin useita kymppejä kulkemalla kaupunkien väliä ennestään tuntemattomien kanssa. Olin välillä kyydin tarjoaja, toisinaan tarvitsija. Kuopioelämä jäi lopulta taakse ja niin myös kimppakyyteilyt.

Facebookin kimppakyytiryhmät eivät ole täysin hiljentyneet, vaikkei loma-aika nyt olekaan. Helpoiten ilmoitukset huomaa kaupunkikohtaisista ryhmistä. Tosin nykyään ryhmien hakuominaisuuden vuoksi voi onnistua löytämään kyydin myös koko Suomen kattavasta kimppakyytiryhmästä. Erillisistä kimppakyytisivustoista ei minulla ole kokemusta. Itse kyydeistä kokemusta kuitenkin löytyy sekä hyvässä että pahassa.

Nelituntisen ajomatkan aikana ehti jutella ummet ja lammet. Olen saanut uutta näkemystä ihmisiltä, jotka ovat eri elämäntilanteessa tai alalla kuin kukaan tuntemani. Olen saanut ylikuohuvan stressitasoni laskeutumaan rupatellessani joko aiheesta tai sen ohi. Kimppakyydeissä kytee mahdollisuus elinikäiseen ystävyyteen tai parisuhteeseen, mutta itse en ole jäänyt tekemisiin kanssamatkustajien kanssa.

Matkaseura, rahallinen hyöty ja ekoteko. Kimppakyydin pyhä kolminaisuus.

Itse kuskina ollessaan ei tarvitse tutisuttaa housunlahkeita, toisin kuin kerran kirjaimellisesti pelkääjän paikalla istuessani. Kuski ajeli kaatosateesta huolimatta ylinopeutta, räpläsi siinä sivussa puhelintaan ja poltti ketjussa. Sai vielä kenkää mieheltään matkan aikana. Kyllähän sen elämäm koulun haistoi jo fb-profiilista, mutta ajattelin tutustua ennen tuomitsemista. Virhe. Kannattaa siis kyylätä matkaseuraansa etukäteen, jos mahdollista.

Toisen kerran jäi paskan maku suuhun, kun en saanut kyyditsemältäni pennin latia. Käteistä ei ollut, pankkikortti katosi viime illan ryyppyreissulla, lopulta rahat lähti muka väärälle henkilölle, mun tiedot hukkui, lässyn läpäti lää. Yli vuoden jaksoin asiasta huudella, kunnes en enää jostain kumman syystä saanut häneen yhteyttä. Sinne jäi yli 40 e saamisia.

Tältä henkilöltä, kuten muiltakaan, en pyytänyt bensakuluiksi enempää kuin mitä matkaan oikeasti kuluu. Olen turvautunut laskukaavaan, jossa auton keskikulutus, matkan pituus ja bensan hinta kerrotaan keskenään ja jaetaan sadalla. Esim. Toyotan 7 litran keskikulutuksella, tankattuani 1,4 e/l löpöä, täältä ajaa kalakukkojen luvattuun maahan (300 km) 29,4 eurolla. Eli 7 x 1,4 x 300 = 2940. Pilkkua siirretään kaksi numeroa vasemmalle. Hinta tottakai jaetaan vielä tasan kaikkien matkustajien kesken.

Millaisia kimppakyytikokemuksia Sinulla on?

5.11.2016

Tee-se-itse biojätepussi

Joitakin vuosia sitten Aamulehti neuvoi, kuinka taitella sivuistaan biojätepussi. Sitten lehti muuttui tabloid-kokoiseksi ja kaikki meni perseelleen. Nyt enää suurilla mainosaukeamilla pääsee kokemaan tämän entisajan hekuman.

Vaikka heviosastojen bio- (ja käsiin)hajoavat pussit olisivat päässeet keittiöstäni loppumaan, en silti ole koskaan ostanut biopusseja. Jauho- ynnä muut paperipussit kelpaavat aivan yhtä hyvin banaaninkuorille ja kumppaneille. Niiden loputtua olen askarrellut siitä pirun tabloidista pusseja näin:

(0. Hae Aamulehti anoppilasta.)

1. Aseta neljä aukeamaa limittäin.


2. Taita alareuna n. 10 cm päästä.


3. Käännä taitepuoli maata vasten ja taita yksi kolmasosa lehdestä keskelle. (Pyri pitämään paperit paikoillaan. Tabloidin kirous.)


4. Taita myös toinen puoli siten, että taitekohta osuu toisen puolen reunan kohdalle.


5. Piilota juuri taittamasi puoli 10 cm taitoksen sisälle.


6. Työnnä taittamaton puoli 10 cm taitoksen sisälle, perille saakka.


7. Taita kulmista ja levitä sisältä. Ja ei kun vain banaanin kuoria lajittelemaan!

1.11.2016

Nuukan äidin painonhallinta

Nuukailuperiaatteisiini kuuluu, että turhasta ei makseta ja ruokaa ei haaskata. Painonhallinnan kannalta tilanne on aikalailla plus miinus nolla, kun pää on ohjelmoitu näin.

Kuten jo mainittu, olen aina päässyt mieluiten polkemalla paikasta toiseen. Siinä olen saanut samalla liikuntaa ja säästänyt bussilipun verran. Nyt lapsen kanssa pääsen bussilla ilmaiseksi ja muutenkaan ei tee mieli polkea niitä pisimpiä matkoja toisen nuokkuessa ritsillä. Lipsuu, lipsuu...

Lapsen saaminen on yhtäältä vähentänyt hikisempää liikuntaa, mutta toisaalta se auttaa painonhallintaa. Arkiliikuntaa tulee enemmän, kun päivin öin vastaan lapsen tarpeisiin. Kiitos imetyksen, liikunnasta lipsumiseni ei näy minnekään. Imetyksen vuoksi olen jopa silminnähden kevyempi kuin raskautta edeltäneenä vuonna.

Kai lapsen kanssa voisi jotain ilmaista liikuntaa kyhätä. Kuntopiiriä olohuoneessa. Vaunulenkkejä. Juoksu- tai pomppukisat pihalla. Talvella pulkkamäki ja luistelu. Ylipäänsä huomion siirtäminen enemmän tv-ruudusta sinne ulkoilmaan. Kunnolla hikoilun makuun en pääse, ellen saa lapselle hoitajaa ja käytä siihen rahaa. Juoksulenkit eivät ole minua varten.

Oli liikuntaa eli ei, olen kävelevä jätesanko. Lounailla syön lapsen ylijäämät ja oman lautaselliseni pyrin suhteuttamaan tähän. Silti usein menee ähkyn puolelle. Tilanne ryöstäytyy käsistä täysin ennen yhdenkin yön mittaista reissua. Silloin kaapeista on syötävä kaikki, mikä voi olla pilalla takaisin tullessa. Kukapa muukaan tähän hommaan uhrautuisi kuin minä.

Iso merkitys painonhallinnassa on sillä, mitä keittiönpöytään edes kantaa. Edullisin ruoka on usein epäterveellisempää, mutta tasapainottelen kauppareissuilla hinta-terveellisyys-kotimaisuus-akselilla. Nuuka rahankäyttäjä kun olen, alkoholia kuluu vain juhlissa ja herkut eli turhat ostokset jäävät hyllyille muiden kuolattaviksi. Edes vieraskeksejä en hanki enää varastoon nyt kun mies jäi kiinni niiden napostelusta.

Imetyksen päätyttyä uskon kiertäväni kirppareita jälleen kerran isompien vaatteiden toivossa, ellen saa aloitettua jotain mieleistä harrastusta. En silti lähde törsäämään vaakaan. Aiemmin suuremmassa koossani haittasi vain se, kun tunsin toisten mittailevan katseellaan, kölliikö masussa vauva vai rullakebab.