Jokajouluinen kirous on juhlapyhiä edeltävä kaupparuuhka, jolloin kassajonossa saa kyynärpäästä jos toisestakin. Oma kauppasekoiluni alkaa vasta joulun välipäivinä, mutta ei niiden kuuluisien joulualennusmyyntien vuoksi. Ostoksille minut johdattaa se, kun muutaman kiinniolopäivän jälkeen moni (jouluinen) tuote saa alennustarran kylkeensä ja silloin on pakastimessa parempi olla tilaa.
Onhan se totta, etteivät jouluruoat maistu enää aattoillan jälkeen samalta. En ihmettele, jos laatikot eivät tahdo tehdä kauppaansa kolmen päivän ähkyn päätteeksi. Kelpo ruokaa se kuitenkin on. Ehtiipä sitä kevättalvesta lähtien pitää taukoa seuraavaa joulua varten.
...patsi jos juuri silloin kävelee taas kinkkutarjous vastaan. Viime keväänä kinkku päätyi pulled porkiksi. Nyt voisin kypsentää koko pakaran uunissa ja pakastaa sen palasina. Leivänpäällistä ei tarvitsisi ostaa aikoihin. 2 e/kg on aivan törkeän halpaa lihaa!
 |
| Kummamuumi tiirailee piparikatastrofia, josta riittää vielä paljon syöväväksi. |
Itse joulunaika ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua kohdallani. Suvun yhteinen joulupöytä notkuu herkkuja, mistä on kiittäminen vuoroin äitiäni ja anoppiniani. Alemman tason jouluihmisenä kyseenalaistan kaiken "pakon" joulun alla. Kuitenkaan en voi katsoa hiljaa vierestä kiireisiä läheisiäni, vaan avustan heitä parhaani mukaan joulutunnelman luomisessa. Lopputulema on se, että joulumme ei maistu, tunnu tai näytä nuukalta.
Lahjoina suosin elämyksiä ja itse tehtyä. Mieluummin mahaan molskahtava pipari kuin vuosiksi kaapin perälle joutava koriste. Lapsi saa tarpeeksi jännitystä jo muutamasta paketista, joiden sisällöt olen tarkoin miettinyt. Pyysin lapselleni lahjaksi veljeni vanhan junaradan, hän kun ei ole vilkaissut siihen päinkään enää vuosiin. Suotta sitä uutta ostamaan. "...ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua..." Voisin vetää sanani takaisin. Nuukan joulu taitaa sittenkin alkaa jo ennen aattoiltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti