Onnea 1-vuot...lässynlää

Tähän alkuun voin tunnustaa, että olen hieman humalassa. En malta vielä mennä nukkumaan, jottei herätessä olisi paha olo. Siispä suollan ajatuksiani tänne.

Jostain syystä "blogi täyttää tänään niin-ja-niin monta vuotta" -tyyppiset kirjoitukset ovat aina ottaneet pattiin. Ihmettelen miksi, koska niissä tiivistyvät blogin tausta, kehitys ja tärpit.

Tuskin olisi pahitteeksti tarkastella tätäkin blogia metatasolla. Onhan siitä aikalailla päivälleen vuosi, kun törmäsin nuukailuaiheeseen blogiin ja ajattelin välittömästi, että tästäpä aiheesta repisin juttua loputtomiin. Ajatus ei ole tähän päivään muuttunut miksikään. Luonnoksista löytyy lähes sama määrä aiheita kuin olen julkaissut. Uusia putkahtaa mieleen aina silloin, kun malttaa hellittää ruuhkavuosioravanpyörästä.

Sellaisella hetkellä valmistuu nämä tekstitkin. Työ, perhe ja loputtomat kotiaskareet vain häiritsevät vapaa-aikaa. Heh. Onneksi on sellainen kahden sekunnin postauskanava kuin facebook.

Tämä ilahdutti mieltä näin kello miljoona osoitteessa publicdomainpictures.net

Teksteissäni yhdistyy jollain tasolla nuukailu. On se sitten viihdettä, psykologista shittiä tai ihan vain säästövinkkejä, kirjoitan siitä, mikä sillä hetkellä on kielen päällä. Juttusarjoja on tullut joitakin häihin ja tähderesepteihin liittyen. Tarkoituksena olisi pukeltaa ulos juttusarja matkustamisen arvoisista paikoista. Hitto, kun ei oikein ole ollut inspistä vielä. Alkuun suunnittelin kirjoittavani enemmän Tampereen rahansäästömestoista, mutta eipä niissä ole tullutkaan niin paljon käytyä. Ehkäpä joskus vielä.

Mikään kululaskuriblogi tämä ei ole. Lähinnä vituttaa pitää listaa menoista ja tuloista. Joku kuukausitasoinen "kuinka paljon rahaa meillä kuluu" on ollut luonnoksissa pölyttymässä jo pitkään. Se odottaa vain lopullista silausta eli varmistusta autovero- yms. asioista.

Olen yllättynyt, miten paljon olen uskaltanut avautua omista tunteistani täällä. Olen jopa oppinut itsestäni vuoden aikana. Olen tutustunut enemmän nuukailuun ja sen piirteisiin. Matka jatkuu edelleen anonyymina, jottei tulisi liian suuri kynnys painaa "julkaise"-nappia.

P.S. Olen ylpeä, etten ole kahden (tai kolmen?) Tequila-shotin jälkeen halaamassa vessanpönttöä. Kivaa oli. Onnea vielä päivänsankarille, olet rakas!

Paikka nimeltä Jemma

Näyttääkö tutulta? Laskut, kuitit ja muistilaput löytyvät jostain tuolta kaiken alta. Ei kun kättä vaan syvemmälle ja kaivuuhommiin. Millähän perusteella olen pitänyt itseäni järjestelmällisenä, sen ollen jopa yksi vahvimmista luonteenpiirteistäni? Todellisuus ei nyt ihan kohtaa.

Toisenlaista oli vielä vaikkapa vuosi sitten. Päiviin kuului lapsenhoitoa ja kotitöitä. Satunnaisia ruokaostoksia ja vierailuja. Oli aikaa pitää pää ja tavarat järjestyksessä. Nyt työpäivän jälkeen tulee sysättyä sivuun kaikki, mitä voi jättää huomiselle. Pääkopassa on samanlainen kaaos kuin jemmakaapissa. Hip hei, ruuhkavuodet.

Kuvan nappaamisen jälkeen kävin paperitöihin ja maksoin laskut. Eipä olleet eräpäivät paukkuneet. Ihan sama mitä itsensä kanssa sopii järjestyksen pidosta, sokkona mennään ihan varmasti jatkossakin. Arki vesittää hienot suunnitelmat.

Järjestelmällisyys taitaa olla yksi nuukailun peruspilareista. Nyt kun se lipsuu, maksan kohta enemmänkin ylimääräistä. Alle euron myöhästymismaksu kirjastoon vielä menetteli, vaikka perseestä sekin oli. Ei ole kuulunut tapoihini. Kunpa ei jatkossakaan.

Mikähän lääke tähän auttaisi? Jooga? Uusi vauva? Ainakin Toisenlaiset äidit alkoi juuri sopivasti kuumetta nostattamaan.

Kirpputori Silinterin kasvupyrähdys

Prisman edustalla vastaani kävelee nuori nainen suupielet yltäen korvasta korvaan. On tullut tehtyä ilmeisen hyvät kaupat: käsissään hän kantaa maalaustelinettä, taulunkehyksiä ja lypsyjakkaraa. Ei ole vaikea arvata, mistä hän astelee niin onnellisena.

Kirpputori Silinteri sai seitsemän oikein ja tuplausnumeron. Nopealla aikataululla tuli pakkosiirto Nekalan pimeistä sopukoista, rumasta hallista, johonkin pienivuokraisempaan tilaan. Sellainen löytyi Koivistonkylän Prisman rakennuksesta. Nyt kirpputorin facebook-päivitykset hihkuvat myynnin nousseen huimasti. Ihmekös tuo. Itsekin olen siellä jo kahdesti käynyt, vaikka avajaisia vietettiin vasta kuukausi sitten.

Tulee valtavan hyvä mieli, kun hetken koko toiminnan tulevaisuus näyttää olevan uhattuna, ja sitten sitä noustaankin kuin Fenix. (Nyt alkoi soida korvissa se edellisvuosien Euroviisuhitti.) Paremmin menee kuin koskaan. Vähän ikävämpää teille, kirpputorit Selleri ja kierrätyskeskus Nekala. On niin helppo piipahtaa käytettyjen tavaroiden maailmassa ennen ruokaostoksia. Toisaalta, tuleekohan monen ostettua turhaa tavaraa, kun ostoksille on kerran liian helppo poiketa?

Kuvakaappaus osoitteesta www.silinteri.fi/tre/tampere.html. Jopa nettisivut ovat läpikäyneet kaivatun kasvojenkohotuksen!

Silinterissä myydään vaikka mitä. Ehkä eniten löytöjä tekevät äiti-ihmiset. Ainakin perstuntuma on, että naisten- ja lastenvaatteet ovat suurimmassa roolissa. Hintataso tuntuu järkevältä, varsinkin kierreltyäni pari viikkoa sitten Helsingin kirpputoreilla. Tilat ovat hienot, eikä ilmakaan ole tunkkainen, kuten vanhassa hallissa. Vielä löytyisi tilaa lisäpyödillekin.

Kaappienperkuuprojektini jatkuu verkkaiseen tahtiin ja poisannettavaa on vaikka kuinka ja paljon. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla kirpputoripöydän vuokraus, mutta ensisijaisesti lahjoitan oikeisiin osoitteisiin. En jaksaisi nähdä vaivaa hinnoitteluun ja pöydästä huolehtimiseen. Eipä tuo pöytävuokra kuitenkaan päätä huimaa: 28 e/6 pvä uudelle myyjälle.

Pitkää ikää, Silinteri.