16.1.2018

Jälkijoulua ja materiaähkyä

Hyvin on jouluiset fiilikset meidän katon alla. Ollaan pari päivää kiskottu kinkkua ja lanttulooraa ääntä kohti. Eipä tullut itse h-hetkenä aka aattona vielä vuoden kiintiö täyteen. Ei jäänyt siltä isolta kööriltä skinkkaa edes tapaninpäivälle. Nyt saa Jeesuksen syntymäpäivälounasta halvalla kuin Ikeasta.

Uutta lahja-aaltoakin jo odotellaan. Lapsi on vasta joulun jälkeen tajunnut, mitä se pukki tekeekään. Että kuinka hienoa onkaan saada kämppä täyteen krääsää. Saada enemmän leluja kuin pienessä elämässä ehtii leikkiä. Onnea on olla suvun silmäterä. Nyt se lukee päivittäin sitä lahjatoivelehteä, joka postitettiin hyvissä ajoin. Joulupukki tuo mulle ens jouluna tän ja tän. Pitkään saa odottaa.

Pari kertaa avattu teos.

Telkkarin lelumainoksistakin se saa toivelistaa pukille. En ymmärrä niitä mainoksia. Lapsilla on niissä aina niin saatanan hauskaa leikkiä. Tosielämässä sillä barbilla on tukka takussa ja kengät hukassa nopeammin kuin Pirjo-Riitalla sedulareissun päätteeksi.

Parempi, kun ei tuo pieni olis koskaan oppinu materian perään. Osaispa vaan ohjata oikeaan suuntaan. Auttaa ymmärtämään, että elämyslahja on konkreettista pakettia arvokkaampaa. Ja että yhden hartaasti toivotun lahjan saaminen on parempaa kuin kymmenen sinne päin. Vai kostautuuko se myöhemmän iän shoppailumanialla, jos ei saakaan lapsena sitä, mitä haluaa tai ainakin luulee haluavansa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti