Voi kun olisi hienoa luopua rahan mahdista. Kyllähän sitä joissain Free Your Stuffin kaltaisissa yhteisöissä tapaakin. Myös nettikirpparit ovat alkaneet ottaa ajatuksesta koppia. Siellä tarjotaan kahviastiastoa koiranruokapussia vastaan. Ei kun hei, tarviihan sitä Pedigreetäkin varten manii. Ja taas sitä mennään. Ei sydämen halust, vaan rahan takii.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita, mutta kirjoitanpa silti seuraavaa. Jos elämästä kuluu suuri osa töissä, haluaako duuniin asennoitua pakon vai mahdollisuuden kautta? Kaltaiseltani puen-työkuteet-pomppien-päälle työläiseltä tulisi kai yleisen asenneilmapiirin mukaan tukkia turpa.
Turha kai sitä on vähätellä. Rakastan työtäni. Näen palkkavirran vain extrana. Työ antaa sitäkin enemmän: saan arvostusta eri tahoilta, voin kehittyä ja käyttää osaamistani laajasti. Työnkuva itsessään on paras mahdollinen, mitä tällä alalla on tarjota.
Olkoon uutuudenviehätystä tai tietämättömän huutelua. Leipiintyä en aio. Aina sen kipinän löytää jotain kautta. Jos joskus alan naama vakavana laulaa, että taas mennään rahan takii, saa tulla ravistelemaan hartioista.
 |
| Antti Tuisku: Rahan takii |
Mikäpä siinä töitä tehessä jos työnkuva paras mahdollinen, arvostusta saa, voi kehittyä ja hyödyntää osaamista laajasti. Näin ei kuitenkaan kaikilla ole, mutta töitä on silti tehtävä. Itsepetosta toki voi kokeilla ja psyykata tykkäävänsä töistään, mutta sekään ei kauas kanna.
VastaaPoistaMistäpä sitä tietää, mitä tulevaisuus tuo itsellenikin tullessaan. Työsopimukseni on määräaikainen ja varmasti moni asia on huonommin tulevissa työpaikoissani, mutta ainakin toistaiseksi asiat ovat mallillaan ja nautin siitä. Asenteestani pyrin pitämään kiinni ja katson kuinka kauas se kantaakaan.
PoistaOlen itse kokenut sekä työn, josta nauttii jokaisena päivänä viikossa että työn, joka ahdistaa, mutta myös työn, johon suhtautuu työnä ja joka on neutraali paikka kaikin tavoin. Paikka, josta saa hyvin rahaa suhteellisen mielekkäillä työtehtävillä. Uskallan silti väittää, että harvassa ovat ne, jotka eivät leipäänny. Kyyninen mieleni haluaisi kommentoida, että katsopa vaan, kun on painanut tarpeeksi monta vuotta samaa hommaa, mutta toisaalta, olen myös itse elänyt unelmatyötä, jossa yksikään aamuherätys ei ollut vaikea edes supernukkujalle, enkä usko, että olisin vieläkään leipääntynyt samassa hommassa.
VastaaPoistaTyössä käynti ei silti ole pelkästään asennekysymys. Vähän sellaista mindfulness-kuraa ajatella, että vain asenne ratkaisee. Ei ratkaise, ainakaan kaikkea. Jokapäiväistä arkea voi kyllä helpottaa sillä, ettei ihan kaikkeen suhtaudu negatiivisesti.
Mitä ajattelet siitä, jos tekisit esimerkiksi nykyistä työtäsi puolet pienemmällä palkalla? Menisitkö ilolla töihin silti?
No, johan tuli saarnattua :D
https://mediakka.com
Hienoa, että muillakin on kokemusta unelmatyöstä! Jostain muistan kuulleeni, että työpaikkaa tulisi vaihtaa 7 vuoden välein, jotta työn ilo säilyisi. Toki asiaan vaikuttaa moni asia omasta elämäntilanteesta lähtien aina esimiestoimintaan asti.
PoistaVoi kyllä, nyt on löytynyt sellainen työ, jossa en mieti rahaa oikeastaan lainkaan. Korkeintaan sunnuntaisin tulee mieleen, että se onkin tuplapalkkapäivä tänään. Palkkakuittia katselen silmät pyöreinä: saanko vielä rahaakin tästä hommasta. Olkoot puolet pienempi palkka, vaikka enemmänkin. Työ on niin antoisaa, ettei se veisi tätä intoa.