Eilisessä Aamulehdessä julkaistu juttu (joka avautuu Hämeen Sanomien sivuilla) kertoo myös, että laihialaiset ovat aktiivisesti pitäneet yllä nuukan mainettaan. Kunnasta löytyy mm. Nuukuurenmuseo, johon on kerätty esineitä puhkikäytetyistä housuista ja lusikoista lähtien. Muistan, kun taannoin uutisoitiin kunnan etsivän työpaikkailmoituksella nuukaa emäntää. Kunnallista identitetttiä nostatetaan myös heidän omilla nettisivuillaan. "Nuukasti mutta komiasti", kuuluu kunnan slogan.
 |
| Kuvakaappaus osoitteesta https://www.laihia.fi/ |
Pitääpä stereotypiasta kiinni myös muu Suomi. Laihialaisvitsit ovat kaikille tuttu käsite. Itselleni uusi tieto oli, että ne ovat maailmanlaajuinen ilmiö: moni kuulemistamme vitseistä on suomennettu. Muun muassa skotit ovat joutuneet saman vitsailun kohteeksi. Tiedä häntä, onko heilläkin jokin historiallinen syy taustalla.
Pauli Hämäläinen on tutkinut Pro Gradu -tutkielmassaan laihialaishuumoria. Tutkielman mukaan vitseissä on kolme eri kategoriaa: äärimmäinen, absurdi ja ovela nuukuus.
Äärimmäinen nuukuus: "Kun eräs vieraspaikkakuntalaanen matkusti linja-autos ja se sattuu näkemähän vessapaperia kuivumas pyykkinarulla, hoksas hän heti, että oli tultu Laihialle."
Absurdi nuukuus: "Laihialainen kalakeitto keitetään vedestä missä kala on uinut."
Ovela nuukuus: "Laihialaaset kattoovat turhaksi hankkia turvavöitä autoohinsa, kun kravatti oven välis ajaa saman asian."
Lehtijutussa haastatellut kuntalaiset olivat sitä mieltä, ettei Laihialla olla sen säästäväisempää sorttia kuin muuallakaan. Todellisuudessa Laihian kunnan talous on miinuksella. Siitä huolimatta kunta on hienosti kääntänyt naljailun edukseen, mikä varmasti lujittaa me-henkeä pienessä Pohjanmaan kunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti