Keskiviikkona 18. lokakuuta

Vein aamukiukuttelun jälkeen lapsen päiväkotiin. Kerrankin oli mahdollisuus viettää vapaapäivää ilman häntä. Nautin hitaasta aamusta Aamulehti ja puurolautanen edessäni. Meille tulee nyt taas ties monettako kertaa Aamulehti ilmaiseksi 2 kuukautta. Olisikohan se tällä kertaa ollut Osuuspankin jäsenlahja, en muista.

Kävin keittiön kaapit läpi ja tein jonkinlaisen kauppalistan, johon palaisin uimahallista selviydyttyäni. TKL:n bussikortilla pääsee arkena ennen iltapäivää uimaan muutamalla lantilla. Siellä rypytin sormiani 1,5 tuntia. Kerrankin jaoin radan jonkun yhtä hitaan kanssa, sellaisen papparaisen, jonka kävelykeppi odotti altaan reunalla. Samaan hintaan olisi päässyt kuntosalillekin, mutta nyt ei huvittanut mennä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Vaihteeksi suuntasin Lidliin. Palautin 12,35 euron edestä tölkkejä miehen viikonloppuisen tapahtuman jäljiltä. Tähän vielä vajaa kymppi "omaa rahaa" ja syömmekin viikon hyvin. On mm. maksalaatikkoa, salaattia ja uutena kokeiluna ainekset papulaatikkoon. Parsakaalin sijaan ostinkin kukkasellaista, kun se oli vain 1,3 e/kg. Toivottavasti maistuu. Edullista perunaa hankin valmiiksi, niin on jotain porkkanoiden kaverina, kun sulatetaan myöhemmin pakasteesta lihaa.

Tämä kuva [] liittyy tekstiin [x] todellakin liittyy tekstiin.

Maksalaatikkolounaan jälkeen sain kotityöt tehtyä nopeasti Linkin Parkin uusimman soidessa taustalla. Facebookin kautta muistin viimein onnitella tuoretta äitiä. Siitä sain ajatuksen katsoa Toisenlaiset äidit. Kyyneleethän siinä taas valuivat. Perään jatkoin Siskonpedin kolmannella kaudella. Ihmettelen, miksi niin moni maksaa Netflixistä.

Kun lapsi oli jo kotiutunut ja istumassa potalla, soitti siskoni ja kysyi, voisiko tulla serkkumme kanssa kylään. Sain mieheni kanssa aikaa pohtia asuntoasiaa. Eilen taas kävimme katsomassa unelmataloamme. Se on niin hel-ve-tin hieno, että epäilen, tuntisinko sitä koskaan kodikseni. Mies on sitä mieltä, että "mun koti on täällä" -fiilis tulisi mulle vaan jossain homepommi-mummonmökissä. Varmaan ihan totta. Ehdotimme 10% pienempää summaa talosta, mutta myyjä ei tahtoisi tulla vastaan kuin ihan vähän. Viimeöinen uni auttoi valmistautumaan siihen, ettei talo tulisikaan meille. Päivä kerrallaan seurataan tilanteen kehittymistä. Pelottaa, epäilyttää, innostuttaa ja jännittää. Varmaan ihan normaalia tällaisen hankinnan edessä.