Särkänniemi - Tallipiha - Finlayson

Tarina aurinkoisesta päivästä työvuoron jälkeen:

Pari banaania ja vesipullo matkaan, lapsi päiväkodin pihalta vaunuihin ja lopulta kyltin alle huitomaan bussikuskille. Uskaltaisikohan tuo vekara jo Särkänniemen ilmaislaitteisiin?

Possujuna menee neljä kierrosta, lapseni ihailee aidan takaa. En uskalla, kuuluu vastaus kysymykseeni. Sama toistuu leppäkerttulaitteen kohdalla.

Angry Birds Landissa tulee tappelu, kun tyhmä äiti ei päästäkään isojen lasten kiipeilyhäkkyrään. Kiukku tyyntyy kolmannen ilmaislaitteen, Regatan, edessä. Onko laivalaite kiva, varmistan vielä vyötä kiinnittäessä. Hento nyökkäys, ruoriin tiukasti tarttuminen ja naaman kalpeaksi venähtäminen, kun karuselli lähtee pyörimään. Itku ei sentään tule, kuvamateriaalia kylläkin. Regatta jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi laitteeksi tällä reissulla.

Portti vihaisten lintujen maahan.

Muita lapsia katsellessaan seuralaiselleni iskee jäätelökateus. Pohdin hetken halvemman jäätelön ostamista marketista kotimatkalla, mutta päätän toimia tämän kerran lapsen toiveen mukaan. Suklaapehmis 3,5 e. Jo on hintaa pienellä pallerolla, mutta kaikki muu kun on ollut ilmaista sisäänpääsystä lähtien, voisi huvipuistoa kai vähän tukeakin. Hetken elämä hymyilee, kunnes kuuluu: "Äiti, minä en kyttää tästä äätöstä."

Ei helevetti.

"Hajuan toisen äätön." Älä unta näe, mumisen, ja ahmin pehmiksen itse.

Särkänniemellä alkaa olla päivä pulkassa, kun lähdemme kävelemään keskustan suuntaan. Viimeksi Tallipihalla käydessämme yhtään elukkaa ei ollut paikalla. Nyt kanat ovat piilossa kopissaan, nukkumassa lapseni mukaan. Talon toiselta puolen löydämme kaksi hevosta, joiden liikkeet saavat aikaan naurunremakkaa vaunujen suunnalta.

Kivasti soi, vaikka pelkkä improvisointi onnistuu.

"Äiti, minä iste kävejen", ja johan löytyy leikkikenttä Tallipihan takaa. On eri-ikäisille liukumäet ja hiekkalaatikkoa. Tulee hyvät kakut. Vielä pyöritään historiallisessa miljöössä ja löydetään pienenpieni luontopolku. Sen varrella soitamme hetken lautaksylofonia, jonka kasaaja on ollut joko sävelkorvaton tai muuten vain välinpitämätön.

Finlaysonin tuoreet katumaalaukset on nähtävä. Tuttuja kangaskuoseja - tajusin idean. Tuovatpa ne ihanasti väriä, sopivatpa ne yllättävän hyvin tehdasmaisemaan. Paljon on ollut muitakin kiinnostuneita liikkeellä: maalit ovat huomattavasti kuluneempia kulkuväylällä verrattuna asfaltin reunaan. Jokohan ne uusitaan taas ensi vuonna?

Näkymä Finlaysoninkujalta.

Vielä pieni matka Keskustorille, josta bussi lähtee juuri sopivasti nenän edestä. Pieni vastoinkäyminen ei lannista. Kotona isi kuulee kymmenistä hurjista laitteista. Karusellivideo saa pienen lapsen hymyilemään. Itsekin hymyilen. Kylläpä kotikaupunkini tarjoaa paljon myös ilmaista koettavaa, enkä edes kiertänyt kuin murto-osan paikoista tänään.