Porinaa kirppareista

Yllättävä rankkasade ajoi mut tänään kirpparille sateensuojaan. Jotenkin sitä ympäristöä katsoi nyt uudistunein silmin - viime kerrasta kun taitaa olla aikaa jo yli puoli vuotta.

Häpeän tunnustaakaan, kuinka hippimekot ja -hameet saivat teinivuosilta tuttua innostumista aikaan. Lähestulkoon sellaista hulluutta, jota ihmettelin mm. Riisutut-sarjan tähtien kohdalla. Järjenjuoksu ei onneksi hukkunut kuolatulvaan: miksen käyttäisi niitä vanhoja retrovaatteitani, jotka toistaiseksi vain pölyttyvät? Niitä, joita silloin vuosia sitten hankin, kun järki oli pelaamassa pinkiponkia.

Aikoinaan shoppailin kirppareilla PALJON. Onneksi nimenomaan siellä, sillä se on halvin keino tyydyttää ostosvimma. Käytän edelleen monia sen ajan vaatteita, korujakin on monet kymmenet tallessa. Ostokäyttäytymiseni oli kuitenkin laatua "ihan kiva paita, ostan kun on niin halpa". On naurettavaa ajatella kirpputorilla säästämäänsä rahaa, jos ei ole ostanut tarpeeseen. Hittoakos siinä muka säästää? No, tarpeen löysin viimeistään nyt vuosia myöhemmin.

Olen aina kokenut käytetyn uutta arvokkaammaksi, mutta en hinnan suhteen. Joku on omistanut tämän tuotteen. Onko se ollut lahja? Kuinka tärkeä tuote on ollut omistajalleen? Mitä tuote osaisi kertoa minulle, jos osaisi puhua? Juuri tästä syystä halusin mm. vihkisormukseni käytettynä. Uutuuttaan hohtavat kaupan tuotteet ovat jotenkin steriilejä ja kylmiä. Niiltä puuttuu elämänkokemus. Niissä tuoksuu kalma.

On toki niitäkin, jotka pitävät käytettyjä vaatteita vain saastaisina (ja niin osa hyi olkoon onkin). Mutta mites ne Hennesin neuleet, joita on sovitettu useita kertoja, shoppailuhien ja -meikin liatessa vaatetta? Moneen kertaan pesty paita tuntuu puhtaammalta kuin kaupan kemikaalitrikoo - huolimatta pesuaineiden myrkyistä. Lisäksi vaatteen laatu on jo näyttänyt kyntensä. Ei ne juuri mainitsemani halpisliikkeen vaatteet ole suotta kaikista edullisimpia myös kirppareilla.

Peikkomamma sai jäädä myymään itseään Bonus Kirppiksen hyllylle.

Yksi kirpparimyyjäryhmä, joka saa irvistysreaktion aikaan, on sellainen voittoa tavoitteleva rihkamamummoliiga. Tänään näin aasialaisia kahviastiastoja, jotka olisi saanut purtua rikki. Hintaa toki oli reippaanlaisesti. Se kun ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan...

Kaikenkarvaisia myyjiä löytyy todistetusti ympäri maata ja heitä voi käydä ilmiantamassa. Joko Paskat kirppislöydöt -blogi on kaikille tuttu? Siis aivan huippu! Toisaalta kirppareihin tottumaton saattaa säikähtää ja leimata kirpparit turhan jyrkästi blogia selatessaan.

Eikä kaikki ole röyhkeydestäkään kiinni. Joskus hörähdyksiä aiheuttaa myös kirjoitusvirheet. Kerran Radiokirppiksellä oli korissa teksti "Kakki 0,5 e". Kakkia en kuitenkaan sukkien seasta nähnyt, kai se oli jo myyty. Toisella kerralla samassa puljussa seisoi laatikon kyljessä "Tästä sika halvalla". Ei lähtenyt sika matkaani sillä kertaa, laatikossa oli cd-levyjä.

Kai se niin on, että jokaisella myyntipöydällä on tarjota yllätyksiä ja tarinoita.

Miksi Sinä käyt kirppareilla?