21.8.2017

Marjastushelvetti

Paarma kiertää uhkaavasti paljaiden säärien läheisyydessä. Aurinko porottaa niin, että niskaa alkaa kutittaa. Hetken päästä onkin jo vedettävä takkia ylle, kun iso pilvilautta ilmaantuu taivaalle.

Mieli kuitenkin lepää jossain flow-tilan kaltaisessa, kun sormet repivät marjaterttuja herukkapuskista. Syntyy muutama uusi aihe blogiin. Olisipa vain enemmän tunteja vuorokaudessa, niin ehtisi naputtaa ajatukset sieltä pääkopasta muillekin luettavaksi.

Kaksi ämpäriä täyttyy huomaamatta. Selkäkään ei ole jökissä, mikä ihmetyttää.

Ja nämäkin marjat odottavat puskissa poimijaansa. Jälkityö on onneksi iisimpi. (publicdomainpictures.net)

Kotona odottaa marjastuksen kettumaisin osio: mehustus. Tuntitolkulla mehumaijan vartioimista ja marjojen pyörittelyä. Hiki virtaa, vaikka keittiön ikkuna on auki ja liesituuletin vinkuu täydellä teholla. Neljä tuntia kuluu, ennen kuin kaksi ämpärillistä punaherukoita on muuttanut muotoaan tiivistemehuksi. Jotain on pakko mennä väärin tässä.

Jonkun ajan päästä omenat ovat tarpeeksi kypsiä iäisyyden kestävään hillo-operaatioon. Siitä vasta show syntyykin. Sormet jäykkinä kuoritaan, keitetään ja lopulta pakastetaan. Aivan liikaa keittiössä oleilua tällaiselle keittiötä karttavalle. Talvella iso urakka on muisto vain, ja pakastimen hillo-, mehu- ja marjaosastoa katselee ylpeydellä.

Syksyisin marja-aikaan ylpeys on kaukana. Vituttaa lähinnä. Lapsi rääkyy jaloissa, jos keittiössä viettää yhtäjaksoisesti 2 minuuttia kauemmin. Siinä turhautuneena sysää lapsen mummolaan hoitoon ja tunnontuskissaan hakee pitkäksivenähtäneen mehustuksen jälkeen takaisin kotiin. Eipä tänäänkään leikitty uudella automatolla. Huomenna uusi yritys.

Helpointa olisi jättää mökin marjat ja hedelmät mätänemään paikoilleen. Tarjota linnuille ja kumppaneille. Tänä vuonna olen huono mökkiapulainen ja jätän marjapuskat aiempaa vähemmälle huomiolle. Kotiäitinä vielä ehdin jotenkuten kyykkiä. Tulevana talvena ostan tarvittaessa puurohillot Prisman hyllystä töistä palatessani. Joku hinta sillä omalla ajallakin on oltava.

2 kommenttia:

  1. Entä jos kokeilet pakastaa marjat kokonaisina? Säästyy aikaa, ja voi ne pakastamisen jälkeenkin keittää pienissä erissä jos tahtoo.
    Terveellisempiäkin puuron päällä kuin hillo. 😊
    Mä teen noin, mutta kukin tavallaan. 😊
    Meillä ei mehut juuri tee kauppaansa, muuta kuin kipeänä.

    VastaaPoista
  2. Joo onhan toikin meillä yks tapa ollut. Omenat hilloksi, herukat mehuksi, mustikat, mansikat ja vadelmat sellasinaan. Mehu kyllä maistuu normaaliakin paremmalta kipeänä!

    VastaaPoista