Olin pelännyt, että yksi ihminen joutuu kantamaan harteillaan historiallisen suurta lottovoittoa. Siinäpä sitä ahdistuu kaiken salailun keskellä, tulee vainoharhaiseksi ja saa vielä riesaksi pari ylimääräistä "kaveria". Tilanne helpottaa, kun lähipiiri tarjoaa vertaistukea.
Voittajien arki jatkuu puheiden mukaan kuten ennenkin, mutta ilman rahahuolia. Miksi tehdä täyskäännös elämässä, jos on muuten onnellinen? Joku oli kommentoinut Aamulehden sivulla, että lottovoittajan on itsekästä jatkaa työssä. Töitä ilmeisesti tehdään vain ja ainoastaan rahan vuoksi.
Hitaasti rahaa käyttämään järki edellä. Järki päässä ja housut jalassa, kuten Iltalehden listaamat rikkauksista ryysyihin -tarinat opettavat. Ryhtyä siinä tavallisen arjen ohessa vain toteuttamaan unelmiaan. Matkustus ja asuntosijoittaminen taisivat jo päätyä voittajien to do -listoille.
 |
| Joko alkoi soida päässä? |
Kateellisessa asenneympäristössä onkin ymmärrettävää, että tahtoo salata äkkirikastumisensa. Sitä saa muuten pestä talonsa seinästä pois "vitun lottovoittaja" -graffitia. Eikös tällainen tapaus ollut joitakin vuosia sitten? Parempi olla ajelematta Hämeenkatua tuliterällä Jaguarilla.
Ajatella. Kolme tamperelaista jakoi keskenään 87 miljoonaa euroa. Aivan käsittämätön summa. Kyllä on Ikurin leijonilla jäänyt pari sydämenlyöntiä väliin voittoriviä kerratessa. Jo yksi miljoona riittäisi hyvin yhteen elämään ainakin näin nuukan näkövinkkelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti