Vaasan myymälä

Vaasan leipomo Tampereella sulki ovensa, mutta myymälä sen kyljessä porskuttaa edelleen. Toistaiseksi, sanoi myyjä vieraillessani siellä viime viikolla. Tämänkin jälkeen kuulemma Tampereella pysyy myymälä, eri paikassa vain. Näin ovat luvanneet. No, lupaukset nyt tiedetään. Toistaiseksi siis kannattaa hakea Vaasan myymälästä edullisia leipomotuotteita.

Tapanani on ostaa tehtaanmyymälöistä leipää pakkaseen kerralla sellaiset määrät, ettei tarvitse ainakaan nälkään kuolla seuraavina kuukausina. Suuntaan vaihtelevasti joko Leivon leipomoon tai Vaasan myymälään. Viimeiseksi mainittuja löytyy hyvin ympäri Suomea.

Vaasan myymälässä on hyllyttäin erä-, II-laatu- ja pakettitarjouksia. Nyt ostin 15,5 eurolla 11 pakettia leipää ja pussin donitseja, jotka olivat vähän murentuneita. Tällä kertaa sain kaupanpäällisiksi sämpyläpussin. Viimeksi tuli jokin tuoteuutuusruisleipäpussi. Keksinpäs pitkän sanan.

Niistä donitseista. Monesti olen kiertänyt ne kaukaa, kun ei ole tapana ostaa herkkuja. Nyt repäisin ja törsäsin 4 euroa 1,2 kiloon silkkaa sokeri- ja vehnämössöä. Olen miettinyt, että tulisi edulliseksi vaikka johonkin juhliin laittaa niitä tarjolle, mutta kuka nyt kehtaisi tarjota neljäsosarinkuloita. Kävikin niin, että meille tuli toissapäivänä yllätysvieraita, joille tarjosimme juurikin niitä. Hätätilanteessa ei näköjään hävetä mikään.

Enää muisto vain.

Nuukat laihialaiset

Elettiin kurjaa 1860-lukua. Halla tappoi viljan, ja kansa riutui nälän sekä kulkutautien vuoksi. Pohjanmaalla Laihialla hoidettiin oman kylän köyhiä jakamalla velliä työtä vastaan. Koska avustus koski vain laihialaisia, olivat nälkään nääntyvät kulkurit ymmärrettävästi näreissään. Legenda nuukista laihialaisista oli syntynyt.

Eilisessä Aamulehdessä julkaistu juttu (joka avautuu Hämeen Sanomien sivuilla) kertoo myös, että laihialaiset ovat aktiivisesti pitäneet yllä nuukan mainettaan. Kunnasta löytyy mm. Nuukuurenmuseo, johon on kerätty esineitä puhkikäytetyistä housuista ja lusikoista lähtien. Muistan, kun taannoin uutisoitiin kunnan etsivän työpaikkailmoituksella nuukaa emäntää. Kunnallista identitetttiä nostatetaan myös heidän omilla nettisivuillaan. "Nuukasti mutta komiasti", kuuluu kunnan slogan.

Kuvakaappaus osoitteesta https://www.laihia.fi/

Pitääpä stereotypiasta kiinni myös muu Suomi. Laihialaisvitsit ovat kaikille tuttu käsite. Itselleni uusi tieto oli, että ne ovat maailmanlaajuinen ilmiö: moni kuulemistamme vitseistä on suomennettu. Muun muassa skotit ovat joutuneet saman vitsailun kohteeksi. Tiedä häntä, onko heilläkin jokin historiallinen syy taustalla.

Pauli Hämäläinen on tutkinut Pro Gradu -tutkielmassaan laihialaishuumoria. Tutkielman mukaan vitseissä on kolme eri kategoriaa: äärimmäinen, absurdi ja ovela nuukuus.

Äärimmäinen nuukuus: "Kun eräs vieraspaikkakuntalaanen matkusti linja-autos ja se sattuu näkemähän vessapaperia kuivumas pyykkinarulla, hoksas hän heti, että oli tultu Laihialle."

Absurdi nuukuus: "Laihialainen kalakeitto keitetään vedestä missä kala on uinut."

Ovela nuukuus: "Laihialaaset kattoovat turhaksi hankkia turvavöitä autoohinsa, kun kravatti oven välis ajaa saman asian."

Lehtijutussa haastatellut kuntalaiset olivat sitä mieltä, ettei Laihialla olla sen säästäväisempää sorttia kuin muuallakaan. Todellisuudessa Laihian kunnan talous on miinuksella. Siitä huolimatta kunta on hienosti kääntänyt naljailun edukseen, mikä varmasti lujittaa me-henkeä pienessä Pohjanmaan kunnassa.

Keskiviikkona 18. lokakuuta

Vein aamukiukuttelun jälkeen lapsen päiväkotiin. Kerrankin oli mahdollisuus viettää vapaapäivää ilman häntä. Nautin hitaasta aamusta Aamulehti ja puurolautanen edessäni. Meille tulee nyt taas ties monettako kertaa Aamulehti ilmaiseksi 2 kuukautta. Olisikohan se tällä kertaa ollut Osuuspankin jäsenlahja, en muista.

Kävin keittiön kaapit läpi ja tein jonkinlaisen kauppalistan, johon palaisin uimahallista selviydyttyäni. TKL:n bussikortilla pääsee arkena ennen iltapäivää uimaan muutamalla lantilla. Siellä rypytin sormiani 1,5 tuntia. Kerrankin jaoin radan jonkun yhtä hitaan kanssa, sellaisen papparaisen, jonka kävelykeppi odotti altaan reunalla. Samaan hintaan olisi päässyt kuntosalillekin, mutta nyt ei huvittanut mennä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Vaihteeksi suuntasin Lidliin. Palautin 12,35 euron edestä tölkkejä miehen viikonloppuisen tapahtuman jäljiltä. Tähän vielä vajaa kymppi "omaa rahaa" ja syömmekin viikon hyvin. On mm. maksalaatikkoa, salaattia ja uutena kokeiluna ainekset papulaatikkoon. Parsakaalin sijaan ostinkin kukkasellaista, kun se oli vain 1,3 e/kg. Toivottavasti maistuu. Edullista perunaa hankin valmiiksi, niin on jotain porkkanoiden kaverina, kun sulatetaan myöhemmin pakasteesta lihaa.

Tämä kuva [] liittyy tekstiin [x] todellakin liittyy tekstiin.

Maksalaatikkolounaan jälkeen sain kotityöt tehtyä nopeasti Linkin Parkin uusimman soidessa taustalla. Facebookin kautta muistin viimein onnitella tuoretta äitiä. Siitä sain ajatuksen katsoa Toisenlaiset äidit. Kyyneleethän siinä taas valuivat. Perään jatkoin Siskonpedin kolmannella kaudella. Ihmettelen, miksi niin moni maksaa Netflixistä.

Kun lapsi oli jo kotiutunut ja istumassa potalla, soitti siskoni ja kysyi, voisiko tulla serkkumme kanssa kylään. Sain mieheni kanssa aikaa pohtia asuntoasiaa. Eilen taas kävimme katsomassa unelmataloamme. Se on niin hel-ve-tin hieno, että epäilen, tuntisinko sitä koskaan kodikseni. Mies on sitä mieltä, että "mun koti on täällä" -fiilis tulisi mulle vaan jossain homepommi-mummonmökissä. Varmaan ihan totta. Ehdotimme 10% pienempää summaa talosta, mutta myyjä ei tahtoisi tulla vastaan kuin ihan vähän. Viimeöinen uni auttoi valmistautumaan siihen, ettei talo tulisikaan meille. Päivä kerrallaan seurataan tilanteen kehittymistä. Pelottaa, epäilyttää, innostuttaa ja jännittää. Varmaan ihan normaalia tällaisen hankinnan edessä.

Hullarit, huoh.

Oon varmaan universumin ainoa ihminen, jota ei oo kiinnostanut edes vilkaista Hullujen päivien tarjontaa. Enhän mä tarvitse mitään nyt kun kurahanskatkin löyty kirpparilta. Töissä ei paljon muusta puhutakaan kuin et milloin kukakin on sinne menossa. Sinne kauheeseen ryysikseen. Hyi olkoon. Tai toimii kai se verkossakin.

Se on pelkkää kusetusta kaikki tyynni. Ei oo tavatonta, että "alennetun" hinnan alta paljastuukin normaalihinta, joka on vielä edullisempi. Ja ne kamathan on jostain muualta roudattu juurikin päivien ajaksi. Se siitä Stockmann-laadusta.

Kunhan heittelen tämmösiä ku mä oon niin tämmönen. *räpyttää ripsiä*

Eipä niillä muillakaan puljuilla ole puhtaat jauhot pussissa. S-ryhmän halpuutuskampanja - hah. Kyllä meitä ihmisparkoja vedätetään.

Ensi kuussa holtiton meno jatkuu, kun Black friday koittaa. Toivottavasti porukka ostaa oikeasti tarpeellista.

Kunhan tulin ärjäseen.

Kuvakaappaus osoitteesta https://hullutpaivat.com/

Oho, löydettiin unelmatalo!

Etuovi.com on pitkään ollut seurannassa, jotta saisimme paremman käsityksen hinnoista ja siitä, mitä tulevalta kodilta vaadimme. Kriteerilista on hioutunut sellaiseksi, ettei kaikenkattavaa yksilöä tule ihan joka päivä vastaan. Tällaisesta haaveilemme:

• omakotitalo omalla tontilla Tampereelta tai lähikunnista
• vähintään kolme makuuhuonetta, mahdollisuus neljänteen
• rauhallinen omakotitaloalue, ei isoa tietä vieressä
• kouluun, päiväkotiin ja kauppaan alle 2 km
• ei ainakaan sähkölämmitys, muutenkin edulliset kulut
• hintapyynti alle 400 000 e
• hyvät julkiset liikenneyhteydet
• järkevä pohjaratkaisu, tilavat huoneet ja iso keittiö olohuoneen läheisyydessä
• autotalli
• helppohoitoinen piha
• kaunis ja kodikas ulkoakin

Tulipa vastaan talo, joka on kriteerien suhteen täydellinen. Lisäksi seutu on lapsuudesta tuttua ja mummolaan on lyhyt matka. Autotalli on valtava ja juuri sopiva mieheni nikkarointihommiin. Talo on alle 10-vuotias eikä se kaipaa edes pientä pintaremonttia. Pihalla on viihtyisä grillikota. Ikävää on, että nykyinen asuinalue vaihtuisi ja työmatka pitenenisi.

publicdomainpictures.com

Tulin aamulla yövuorosta kotiin ja mies oli eteisessä vastassa.

Hän: Hei se linkittämäs talo oli TÄYDELLINEN! Varaan tänään yksityisnäytön meille.

Minä: Mitä?! Eihän meidän vielä tarvi muuttaa.

Hän: Ei tarvitsekaan, mutta näin hyvään kannattaa jo tarttua.

Käytiin kollaamassa. No onhan se hieno. Saunaosasto kuin kylpylään astuisi. Jokainen osanen parketista lähtien niin tarkkaan laitettu, että on kyllä ollut perfektionisti asialla. Nykyisten asukkaiden rokokoo-tyyppinen sisustus on niin ääripäässä omastamme, että se vie kodikkuuden tuntua. Nuukalle minälle kelpaa kolkompikin. Kelpaisi kolkompi talokin. Mutta pitääkö aina vain tyytyä?

Mies tuossa väsää Excelin kanssa. Vielä viimeistelemättömien laskelmien mukaan nyt ostettaessa lainakuluja tulisi maksettavaksi yli 30 000 e. Parissa vuodessa kulut puolittuisivat. Uskaltaako tässä kuitenkaan jättää tarjousta tekemättä?

Neljältä yöllä lähdetään metsästämään kadonnutta kesää etelään. Siellä on aikaa pohtia asiaa viikon verran auringon alla. Jos joku ehtii viedä talon nenämme edestä sillä välin, se on sitten niin tarkoitettu.