Upplev Linköping!

Tukholma on jo niin nähty. Kun Viking Line jysähti torstaina satamaan, jatkoin junalla Linköpingiin. Kaveri vaihto-opiskelee siellä kevään. Matkakumppanina mulla oli yllättävän hyvää seuraa: oma lapseni.

Linköping on suhteellisen pieni yliopistokaupunki. Haalareissaan poukkoilevia, kylmää säätä uhmaavia opiskelijoita tuli joukoittain vastaan. Yövyimme Rydissä, joka on paikallinen Hervanta (ja kunnon rikolliskehto Wikipedian mukaan). Opiskelija-asuntolaa ainakin oli vieri vieressä. Yksiö maksoi kolmekymppiä yöltä Studentbostäderin kautta. Naapurit osasivat olla ihmisiksi.

Men vad fan? Det är ju Stockholm i det här fotot!

Pienessä kaupungissa kaikkialle on muutaman kilometrin kävelymatka. Parhaat nähtävyydet oli tietysti ilmaisia. Lapselta kun kysyy, mitä teimme reissussa, vastaus liittyy lentokoneisiin. Ilmavoimien museo mainostaa olevansa aikuisystävällinen. Lapsi olisi viihtynyt siellä vaikka koko päivän lentokonesimulaattoria ohjaillen.

Toinen måste besöka -paikka Linköpingissä on kaupunginkirjasto. Siellä on todella ihana lastenosasto, josta löytyy mm. viidakkoaiheinen huone. Sen verran löytyi kielitaitoa, että pystyin kääntämään lastenkirjat lennosta suomeksi. Satuaiheisia rooliasuja oli rekkitolkulla, mutta eipä tuo innostunut prinssiksi.

Vallan alueelta löytyy vanha kaupunki. Jotkut onnelliset elävät siellä, todellisessa talven ihmemaassa. Alueella on tuttuun tapaan käsityöläismyymälöitä. Lisäksi löytyy Cloettan karkkikauppa, joka ei ollutkaan ryöstöhintainen turistikohde. Se oli kunnon tehtaanmyymälä! Ehkä vähän lähti lapasesta, kun katselin tuliaisia. Kakkoslaatukarkkeja on tullut syötyä nyt ähkyyn asti.

Tukholmasta pääsee Linköpingiin parin tunnin junamatkalla parhaimmillaan reilulla kympillä. Yhteensä neljän yön reissuun upposi n. 200 e kaikkinensa.

ASP-tili lihoiksi

Menin ja ostin talon. Sellaisen kodikkaan, hyväkuntoisen, 30-vuotiaan mummolan. Tilaa olis vaikka kuinka pistellä kondomiin reikiä.

Aiempi ihastuksen kohde ei tullut meille, kun jäätiin liikaa jahkailemaan. Hyvä niin, koska tämä myös tuntui kodilta, eikä ollut vain järjellä ajatellen fiksu valinta. Verrattuna taloon, joka jäi saamatta, työmatka on nyt lyhyempi ja omaa rauhaa on enemmän. Kalliimpikin se toinen olisi ollut.

publicdomainpictures.net

Kävi niin, että mun ASP-säästöt ja tulot riitti saamaan 85 % mun nimiin. Hetki kestää ymmärtää, että näin alta 30-vuotiaana omistan lähes koko omakotitalon. Mitähän helkkaria? Pankille maksan takaisin kuukausittain rapiat 800 e. Siihen päälle puolet yhteisistä menoista ja omat hihhuloinnit. Ennen meni tonni säästöön, nyt johonkin muuhun. Mies alkaa vipata mulle joitakin satasia kuukausittain, jotta pääsen kunnolla rahastosäästämisen makuun. Nykyinen asuntomme, 100-prosenttisesti mieheni nimissä oleva rivarikolmio, jää vuokralle.

Omakotitalo, check. Yksi elämän etappi taas plakkarissa, unelma saavutettu. Vuosien ajalta tuttu säästötili räjähti nyt. Parikymppisenä sen avasin ja laitoin hyvin vaihtelevasti sinne mitään. Ylioppilasrahoja, satunnaisella keikkatyöllä ansaitut roposet. Pelkästään ASP-tiliä varten nostetut opintolainarahat. Miehen rahoja, jotka vaati päästä jonnekin kasvamaan. Edellinen vuosi oli kunnon tykitystä, kun latasin tilille tonnin kuussa työelämään siirryttyäni.

Olen onnellinen, kun olen pääsemässä unelmakotiin. Toisaalta mielen täyttää tyhjyys. Oon saavuttanut paljon tähän ikään. Mitäs unelmaa kohti seuraavaksi tallustaisi? Matkustelu? Lisää lapsia? Apua, ei kai niitä vielä. Elämä risaseksi ja kohti rokkitähteyttä? Kriisihän tässä tulee. Taisi tullakin jo.