Terveisiä satulan päältä

Kyä se niin on, että kun polkee kylmiltään sellaiset rapiat 60 kilsaa niin saa paikkansa kipeiksi. Hetken mielijohteesta lähdin katsastamaan Lempäälän rantoja. Viimeisillä voimillani matelin kotiovelle ja lysähdin keskelle olohuoneen mattoa.

Olisi kai tällaisia maisemia lähempääkin löytynyt, mutta Lempäälä on Lempäälä.

Enpä oo vuosiin ollutkaan näin pyöräilyrapakunnossa. Lasta on pitänyt vielä kuskata kauas entiseen päikkyyn ja siinä on ollut auto ja bussi apuna. Ensi viikosta alkaen auto jää pihaan ja me miehen kanssa kuljetaan pääosin vain pyörillä, kuten aina ennenkin.

Oon sekä opiskeluaikoina että töissä ollut tunnettu siitä, että pyöräilen missä kelissä tahansa ja millaisia matkoja vain. Ehkä maine lähtenyt vähän kaahailemaan todellisuuteen nähden... Totta on, etten kovin herkästi ole vaihtanut fillaria nelipyöräiseen. Jos pyöräilyn hyötyjä ja haittoja alkaisi listaamaan, näyttäisi se suunnilleen tältä:

+ lähestulkoon ilmaista (pyörän oston jälkeen)

+ liikunta

+ ulkoilu

+ ei juurikaan aikataulujen tuijottamista

+ päästötön

- vaihtelevat sääolosuhteet

- puhkikuluvat housut

- hikoilu

- rajallinen tavaratila

- hiertymät ja kipeät lihakset

Taisi tulla tasapeli. Pyöräilyn puolelle kallistuu kuitenkin. Miksi maksaa matkasta, jos on melkein yhtä nopeasti polkien perillä? Lisäksi varsinkin maisemapyöräilyssä reissu tuntuu suuremmalta seikkailulta kuin nelipyöräisellä peltipurkilla paahtaessa.