En mä mikään virtuoosi ole, kunnianhimoinen vaan näiden kappalevalintojen suhteen. Ei kolmen vuoden pianokouluhistorialla kauhean pitkälle pötkitä, vaikka opinkin nuotit 6-vuotiaana. Tietysti oon kyllä kehittyny näiden itseopiskeluvuosien aikana.
Kitarankin opettelin itse, mitä nyt koulun musiikintunnit antoivat tukea. Samoin muut perus bändisoittimet, joita paukuttelin vielä koulupäivien jälkeen usein. Isän haitaria harjoittelin kirjaston soitonoppaan kanssa. Kunhan riittää kiinnostusta ja itsekuria, voi oppia soittamaan nollabudjetilla. Niin ja nämä youtuben soitonopettajat vielä. Jarkko Martikaisen Minä vien roskat pois -kappaleen kitaranuotit ei tahtonu avautua kunnolla ennen kuin soitin coverin tahtiin.
 |
| Kyllä voi yksien nuottien löytämiseen kulua aikaa! |
Pianoa voi käydä läiskimässä monissa kirjastoissa. Ainakin ukuleleja saa joistain lainattua. Jos ikiomaksi tahtoo, Tori.fi on täynnä käytettyjä soittimia. Ostin kitaran torista 20 eurolla, mutta se lähti kaverille lainaan, kun sain paremman sukulaiselta lahjaksi. Digitaalipianoni ostin käytettynä 150 eurolla musiikkiliikkeestä, hintaan sisältyi pedaali ja tuoli. Äänessä oli vähän toivomisen varaa, ja se on alkanut ottaa päähän aika lailla. Kyllä harmittaa, kun en silloin kerran kierrätyskeskuksessa edes kokeillut 120 euron digitaalipianon sointia. Se olisi ollut samanlainen kuin millä opettelin kotona pentuna. Oli joku onnellinen jo ehtinyt sen ostaa, kun tulin katumapäälle. Aina ei pitäisi ensisijaisesti ajatella, että en tarvitse, kun löytyy jo ennestään.
Näin kun itsekseen opiskelee soittoa, ei se tekniikka ole mikään paras mahdollinen. En millekään suurille areenoille näillä lahjoilla pötki, eikä tarvitsekaan. Kunhan omaksi ilokseni soittelen silloin kun lapsi ei pyri nelikätiseen soitantaan. Tai mistä sitä tietää, vaikka joskus innostuisin hiomaan tekniikkaa konservatoriokurssilla. Sitten kun rahaa on kuin Kroisoksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti