PS En ole vegaani

FAK IT. Ihan kuin jonkun pienen ihmisen valinnat vaikuttais yhtään mihinkään. Kyllä ne on ne Trumpin kaltaiset perslävet, jotka tän ilmaston tuhoaa päätöksillään.

Tai sitten ei. Helppohan se on sohia muita syyttävällä sormellaan.

Totuus on, että näin länkkärinä kuulun suunnilleen aatelistoon, kun katsotaan koko telluksen porukkaa. Olen sitä ihmisryhmää, joka ajaa tätä maapalloa kohti tuhoa ylellisillä elintavoillaan. Turha mun on kauheasti rintaa röyhistää, kun kierrättäminen on hyvin handussa. Sen ympäristökuorma on vain pieni osa siitä, mitä lihansyönti aiheuttaa. Jos tarkempia ollaan, niin jätteiden hiilijalanjälki on parisen prosenttia yksilötasolla, lihatuotannon lukema on taasen 15 %. (Luvut Aamulehden hiilijalanjälki-artikkelista 26.11.2017).

Syön lihaa: mm. tehotuotettua broileria ja piereskelevää vesisyöppölehmää. Tutut tavat tiukkaan juurtuneina. Miten helppoa onkaan avata se iänikuinen jauhelihapaketti ja tehdä pikaisesti makaronipöperöt päiväkodista kotiutuvalle. Alkaa siinä nyt väsyneenä vielä jotain kevätkäärylereseptiä tavaamaan. Olen kyllä jo kauan sitten luopunut siitä ajatuksesta, että kasvisruoka ei voisi olla hyvää tai viedä nälkää.

Provompi kuva tähän väliin osoitteesta publicdomainpictures.net

Kun aloitin helmikuussa työt, elintasoni nousi vähintäänkin hurjasti. Säästöön alkoi jäädä yli tonni kuukaudessa. Kaiken edellä kirjoittamani tiedostavana tuntuu syylliseltä koluta kauppareissuilla lihatiskiä, kun rahastakaan se ei ole kiinni. Tottumuksesta vain. Onneksi osaan olla itselleni armollinen: ei elintapamuutoksiin lähdetä liian suurin harppauksin. Eikä hiilijalanjälkeään kannata liiaksi stressata, pöpilään siitä vain pääsee.

Laskemaan en ala, mutta uskoisin, että olisin voinut jo silloin hoitotuella eläessäni karsia lihaa ruokavaliosta. Soijarouhe, pavut ja linssit eivät kalpene lihan kilohinnoille. Tofut sun muut hankkii kuulemma etnisistä ruokakojuista halvemmalla. Kausituotteita ostoskoriin, kuten nytkin. Jos olenkin väärässä, niin mitä sitten, vaikka kuussa menisikin vaikka parikymppiä enemmän ruokaan, jos ei sentään pennejä tarvitse laskea?

Määränpääni on siis vähentää lihansyöntiä. Jaksaessani olen keittiömestarina se luova hullu, joka hyödyntää kaapin pohjia. Tuotoksia maistellaan varoivaisesti otsa kurtussa. Bataattisosekeitto ja raastepihvit on koettu helpoiksi ja melko nopeavalmisteisiksi. Papulasagne ja punajuurikeitto menivät päin helvettiä. Kyllä mä opin vielä resepti kerrallaan.