Mitä Olli jaksossa puhuikaan, pystyin lisäämään vain aamenen. Varmasti alkuun hävettää lähteä penkomaan roskalavoja ympäri Helsinkiä, mutta sieltä löytää vaikka mitä käyttökelpoista pelastettavaa. Miten ihmiset voivatkaan heittää niin paljon hyvää tavaraa pois? Ehkä häpeällistä ei olekaan tonkia lavoja, vaan olla se, joka menee sieltä missä aita on matalin tavaroista eroon pääsemiseksi. Kiitos Olli & Co., kun tongitte roskalavoja katseista välittämättä.
Vastaavanlainen kulutusaktivismi tuntuu lisääntyneen. Facebookin roskalavaryhmissä ilmiannetaan hyviä apajia. Silloin tällöin joku Deko-lehden keskituloinen mamma kertoo löytäneensä senkin olohuoneeseen roskalavalta. Eihän se rikollista ole, kun käy poimimassa sellaista, mikä ei ole kenenkään omaisuutta. Kuitenkin toisten roskiin kajoaminen tuottaa häpeää.
 |
| Kuvakaappaus osoitteesta https://www.ruutu.fi/video/3114448 |
Oma dyykkaushistoriani on lyhyesti kerrottu. Olen ripein liikkein hakenut vaunuihin varaosia, kun kaveri oli bongannut roskalavalta samanmerkkiset, mutta homeiset. Lapsena oli tapana istuskella paperiroskiksessa kavereiden kanssa ja etsiä lehtijuttuja Spice Girlsista. Ilkeä naapurin ämmä huusi kerran, että kaataa koko roskiksen, jos vielä kerran näkee meitä siellä. Sen pituinen se. Nykyisin haen ilmaista tavaraa suoraan sen omistajalta Free your stuff -ryhmän tai Torin annetaan-palstan kautta.
Ruoan dyykkaaminen kauppojen pihalta on niin hazardia, etten siihen kyllä hevillä lähde (huomasitteko: hevillä). Voihan ravinto olla monipuolisempaa dyykkaamalla, kun löytää sellaista, mitä ei hyllyjen välissä vilkaisisikaan. Kompostin haju lähtee kai kuuraamalla. Varmasti on täysin syömiskelpoista tavaraa, mutta silti joku pistää vastaan ja kovaa.
Takaisin Olliin. Hänellä on valtavan hieno tapa suhtautua materiaan: olkoon vaikka sukulaiselta saatu lahja, siihenkään ei kannata luoda tunnesidettä. Kodissa ei tarvitse olla lattiasta kattoon tavaraa, vaikka monet kipot houkuttaisivatkin lavalla. Ylipäänsä Olli antaa hyvän kuvan dykkaajista. Hän suojaa tekstiilit sateelta ja nostaa käyttökelpoiset tavarat muiden nähtäville.
Yksinkertainen elämäntyyli vähällä rahankäytöllä on kiinnostavaa. Olli on oikeutetusti ylpeä dyykkaamisestaan.
Roskalavoilta dyykkaamisessa on se huono puoli, että sinne pistetään myös ne lutikkaongelman vuoksi hävitettävät tavarat, jolloin sellaisen dyykkaaja pahimmillaan levittää ongelman kerrostalossa kaikille naapureilleenkin, "hyvän löydön" takia. Ja se ongelma on inhottava ja kallis sitten kun niitä aletaan häätää.
VastaaPoistaItse siis ajattelen, että annetaan ja lahjoitetaan-someryhmät ym. ovat oikea paikka löydöille, ei toisten roskat.
Totta! Toivottavasti dyykkaajilla on tietoa löytöjensä käsittelyyn. Olisikin hyvä, jos nähtäisiin enemmän vaivaa sen turhan tavaran lahjoittamiseksi muillakin tavoin. Unelmatilanteessa dyykkaajat olisivat "työttömiä".
Poista