Varsinainen shopaholic

Havahduin hetki sitten siihen, että kaapista löytyi suurimmaksi osaksi vaatteita, joista kurkisti vuoron perään joko persvako tai napa. Alan kai tulla ikään, jossa on ihan sama syökö pussillisen karkkia vai liimaako sen suoraan vyötärölle. Hitusen saattoi kaihertaa, kun ei ne mun luottohousut kokoa 42 enää sujahtaneetkaan ylle temppuilematta.

Pakkohan se oli vaateostoksille lähteä. Kirpparilla.fi, eikä tää ole nyt mikään tyhmä fraasi vaan määränpääni nimi. Ihan kamalan niminen sellainen, mutta Kalevan liikkeessä sain kertalaakista ostettua kuteet kaulasta varpaisiin:

Converset 2€, sellaiset pitikin löytää puhkikäveltyjen tilalle.

Kaksi paitaa 2€, hyvin jättää jenkkakahvat rauhaan.

Farkut 3€, isointa kokoa mitä oon koskaan omistanut.

Juhlamekko 2€, kun ei nuo vanhat enää istu.

Että sellainen shoppailurykäsy vuosien tauon jälkeen. Kyllä kannattaa kiertää kirppareita vähän kauempana keskustasta. Hintaero on uskomaton!

Ei mulla muuta. 

T. Plösö, jota tosin vastikään kehuttiin erittäin kauniiksi Naiselliseksi Naiseksi (?)

Aitoudesta ei oo hajuakaan, mutta hyvät on kävellä ja muulla ei oo väliä. 

Näitä töitä ei nuuka tee

Tarjoilija

Hävikin tuottaminen on mulle joku elämän suurin kriisin paikka. Jos joutuisin päivästä toiseen tyhjentämään muiden lautasia biojätteisiin, olisi se jo syy vaihtaa työpaikkaa. Onko ne edes tarjoilijoita, jotka siivoavat lautaset?

Pelinhoitaja

Siis se, joka jakaa pelikortteja yökerhossa ja katselee, kun porukka ympäripäissään lataa viimeiset pennosensa pokeriin.

Pikavippifirman mikä vaan

Tuntuisi pahalta tyrkyttää lainatarjouksia sellaiselle, joka ei talouttaan hallitse ja lopulta ajautuu jättivelkoihin.

Kosmetologi

Tursuttaa nyt koko lärvi täyteen jotain tököttejä. Tuleeko niillä puteleilla oikeasti kauneutta koko rahan edestä?

Nettifirman palautustuotteiden vastaanottaja

Muistanette uutisoinnin kesältä. Ihanko oikeasti jonkun työnkuvaan kuuluu heittää paketistaan avattu pesukone jätteisiin? Menee samaan kategoriaan tarjoilijan kanssa, mutta tää on vielä pahempi.

publicdomainpictures.com

Vastakohtiakin löytyy. Eräässä paikassa ajattelin, että nuuka sielunelämä oikein sulaa onnesta - se oli tekstiilipaja Nextiili. Kuitenkaan en ole päätynyt sinne työmyyräksi, koska kaipaan muunkinlaisia pähkinöitä purtavaksi. Oma työni sitä tarjoaa, mutta nuukailun suhteen sekään ei ole mikään luvattu maa. Mun on täytynyt sopeutua kertakäyttökulttuuriin turvallisuussyistä.

Miten Sinä jatkaisit listaa?

Hävikkiruokaa ResQ Clubista

Mä varmaan kroolaisin kolikoissa, jos saisin provikkaa jokaisesta rekryämästäni hävikkisovelluksen käyttäjästä. Saatoin meinaan hieman riemastua ResQ Clubista! Nyt meidän työyksikössä lähes kaikilla on tuo sovellus puhelimessa - pomosta lähtien.

Siitä on jo parisen vuotta, kun kyseinen sovellus näki päivänvalonsa. Ravintolat ja kahvilat suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa ja parissa muussakin maassa saivat sovelluksen kautta helposti yhteyden ihmisiin, joille heidän hävikkinsä kelpasi.

Heinäkuussa useampi tamperelainen K-Market alkoi ladata sovellukseen hävikkiänsä. Että nyt olis kassillinen päiväystuotteita pikkusummalla jaossa. Varsinainen yllärikassi. Lähin marketti on kilsan päässä kodistamme eli on tullut useamman kerran jo testattua. Sovellus tuntuu melkein kuin peliltä. Kuka ehtii ekana tilaamaan? Ehtisinkö hyödyntää kaiken hävikin? Ruokakassin haku sopiikin parhaiten sellaiseen hetkeen, kun jääkaapissa kaikuu ääni ja pelkkä valo sokaisee.

Paremmin tuo raaka-aineiden haaliminen K-Marketista sopii elämänmenooni. Osa ruoista menee pakastimeen saman tien ja sieltä sulatellaan sitten paremmalla aikaa. Kerran kun on nähnyt kassin sisällön, voi ostaa vielä ne pari tuotetta, joilla saa lautasmallin täyteen. Joitakin kertoja on tullut haettua myös ravintolaruokaa ja hyväähän se on ollut. Reiluja annoksia seisovan pöydän ylijäämistä.

2 pussia rieskaa, ruispaloja, kauratyynyjä, jogurtti, maitopurkki, kaksi salaattia, basilika, kaksi omenaa, neljä tomaattia, hot dog, härkishampurilainen, kilo perunoita. Hävikkikassi painoi kuin synti, mutta maksoi vain NELJÄ euroa.

Ei riitä, että sovellus on kaikille osapuolille win-win ekologisuuden ja rahansäästön vuoksi. Sen lisäksi sovelluksen kautta saa hankittua mahantäytettä parilla sormen pyyhkäisyllä. Maksu on hoidettu sillä hetkellä, kun tilaus on tehtynä. Sovellus antaa kuitin, jota näyttämällä tilaus käydään noutamassa paikan päältä itselleen sopivaan aikaan. Helppoa kuin hampaiden harjaus.

Terveisiä satulan päältä

Kyä se niin on, että kun polkee kylmiltään sellaiset rapiat 60 kilsaa niin saa paikkansa kipeiksi. Hetken mielijohteesta lähdin katsastamaan Lempäälän rantoja. Viimeisillä voimillani matelin kotiovelle ja lysähdin keskelle olohuoneen mattoa.

Olisi kai tällaisia maisemia lähempääkin löytynyt, mutta Lempäälä on Lempäälä.

Enpä oo vuosiin ollutkaan näin pyöräilyrapakunnossa. Lasta on pitänyt vielä kuskata kauas entiseen päikkyyn ja siinä on ollut auto ja bussi apuna. Ensi viikosta alkaen auto jää pihaan ja me miehen kanssa kuljetaan pääosin vain pyörillä, kuten aina ennenkin.

Oon sekä opiskeluaikoina että töissä ollut tunnettu siitä, että pyöräilen missä kelissä tahansa ja millaisia matkoja vain. Ehkä maine lähtenyt vähän kaahailemaan todellisuuteen nähden... Totta on, etten kovin herkästi ole vaihtanut fillaria nelipyöräiseen. Jos pyöräilyn hyötyjä ja haittoja alkaisi listaamaan, näyttäisi se suunnilleen tältä:

+ lähestulkoon ilmaista (pyörän oston jälkeen)

+ liikunta

+ ulkoilu

+ ei juurikaan aikataulujen tuijottamista

+ päästötön

- vaihtelevat sääolosuhteet

- puhkikuluvat housut

- hikoilu

- rajallinen tavaratila

- hiertymät ja kipeät lihakset

Taisi tulla tasapeli. Pyöräilyn puolelle kallistuu kuitenkin. Miksi maksaa matkasta, jos on melkein yhtä nopeasti polkien perillä? Lisäksi varsinkin maisemapyöräilyssä reissu tuntuu suuremmalta seikkailulta kuin nelipyöräisellä peltipurkilla paahtaessa.

Ekopyhä omakotitaloasukas

Elämä on isompia ja pienempiä valintoja, joissa kaikissa on mukana se ekologinenkin näkökulma. Esimerkkinä vessapaperin valinta: on kierrätyslaatua, josta kusi tulee sormille. On pyllynposkia hivelevää sorttia, joka on valmistettu jossain päin Uruguayta. Itse valitsen vaihtoehdon C: Suomessa valmistettu, muttei mikään täysin kierrätetyin, joskaan pehmoisinkaan. Kyse on siitä, mitä arvostaa.

Talon ostopäätöstä tehdessä korvien välissä risteili monenlaisia ajatuksia. Oli löytynyt hyvin kriteerit täyttävä talo, mutta tarvitseeko ihminen ihan NOIN paljon tilaa ympärilleen. Ekologisin vahtoehto olisi kai hankkia jotain 15 neliötä per henkilö jostain biodynaamisesta ekokyläyhteisöstä. Pohdin, alanko ekologisuuden vuoksi joskus katua talonostoa. Lisäksi 80-luvun rakennukset eivät varsinaisesti loista energiatehokkuudessa, kun harva uudisrakennuskaan saa A-luokan mitalia kaulaan. Sitten tuli se ehkä merkittävin ajatus: kerran kun talo on rakennettu, suurin ekorikos kai olisi purkaa se pienemmän talon edestä. Moneen asiaan, kuten ikkunoiden tiivisteisiin, voi itse silti vaikuttaa.

Huvittaa, kun elämäntapanuukailijoiden kodista löytyy näin majesteetillisia huonekaluja.

Nykyinen koti näyttäytyikin ensivaikutelmaa ekologisempana, kun asiaa pohti enemmän. Ympäristöministeriön raportin mukaan ekologisesti kestävään pientaloasumiseen vaikuttavat energiatehokkuus (mm. lämmöneritys) VARMAAN SUHT CHECK, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen CHECK, asumisväljyys IHAN METSÄÄN MENEE, käytetyt materiaalit ÖÖ JOTAIN TIILTÄ JA EMMÄ TIÄ, MIES OSAIS VASTATA ja asukkaiden elämäntapavalinnat CHECK.

Hitot asumisväljyyden ekologisuudesta. Tärkeämmäksi nousi elämänlaatu, mitä neliöt ympärillä tuovat. Nyt ei keittiössä enää tehdä ruokaa pylly vasten pyllyä pum pum. Mies sai puuvertsaan, jossa voin itsekin tuunailla. Sain oman "käädipämpän" (lapsi ei osaa lausua bändikämppää) eli huoneen soittimille, joiden määrä tulee vielä kasvamaan. Toivottavasti mahdollisuudet harrastaa omissa nurkissa lisää lapsemme luovuutta ja tuo iloa elämään. Lapsi on nyt viihtynyt paremmin kotosalla, kun on tilaa juosta eri reittejä huoneissa ja leikkiä piilosta. Jos tästä vielä lisää sikiää, ei tarvitse enää isompaan muuttaa.

Saimme lokkilampun vain korjausmateriaalien hinnalla. Kirpparilöytötaulut pääsivät viimein seinälle.

Elämäntapavalinnoissa voisi hyvin pitkälti taputtaa selkään. Viime päivät maalämpöpumppu on ollut pois päältä ja talo on lämmennyt pelkän aurinkoenergian voimin. Pakkaskeleillä tuli lisälämpöä puista, ja samaan polttouuniin päätyi paperit ja polttoon sopivat pahvit. Muut roskat kierrätetään ja sekajätettä tulee niin vähän, että astian tyhjennys mahdollisimman harvoin riittää. Lähin muovinkeräyspiste on kävelymatkan päässä. Hankinnan alla on vielä ympärivuotinen kompostori biojätettä varten. Olemme seuranneet eri kodinkoneiden sähkösyöppöyttä. Sen tiimoilta laitettiin valtava arkkupakastimenrohjake kiertoon ja tilalle tuli energiatehokkaampi yksilö. Sähkölasku pieneni useamman euron kuussa.

Uutta opettelua vaatii nyt vedenkulutus ja huonelämpötila. Kipuilun kautta olen tottunut alhaisempaan lämpöön, mutta en tätä kakisematta niele vieläkään. Niin, niitä valintoja ekologisuuden ja elämänlaadun väliltä.

Tähteistä ateria: JÄMÄPIIRAKKA

Mitä valmistaisit nuutuneista porkkanoista, kukkakaalista, varsiselleristä, sipulista, höyrymakkarasta, päiväysjauhelihasta, ylijäämäspagetista, Koskenlaskijasta ja leivonnasta ylijääneestä voitelumunasta? Tavanomaista pohdintaa ainakin meikän huushollissa. Tein näistä aineksista jämäpiirakan. Kas näin:

Pilko vihannekset ja paista jauheliha.

Päätä sittenkin tehdä makkarasta suikaleita ja käyttää se leivän päälle.

Hokkuspokkusta jauhelihasta rasvat, kuten täälläpäin sanotaan.

Paista pilkotut vihannekset pannulla pehmeiksi.

Lisää pannulle spagetti ja mausteita, kuten suolaa, mustapippuria, chiliä ja paprikamaustetta. Se peruskombo meidän keittiössä.

Piirakkapohjaa varten sekoita 100 g sulatettua voita, kananmuna ja sopiva määrä jauhoja. Taputtele vuoan reunoille ja pohjalle.

Muista, että jääkaapista pitäisi hyödyntää jotenkin vielä torttulevyäkin. Tai pikemmin suikaletta, entisen asukkaan pakastimesta sulatettua. Hakkaa suikaleet ohueksi lätyksi ja laita piirakkavuoan pohjalle.

Kippaa pannun antimet piirakkavuokaan (tuo mikään sellainen kyllä ole).

Sekoita 2 dl ruokakermaa ja kananmuna sen leivonnasta ylijääneen lisäksi. Kippaa kaiken päälle. Koristeeksi vielä juustoraastetta, jota löytyy aina pakasteesta.

Huomaa, että Koskenlaskija unohtuikin kokonaan. No, se kelpaa moneen muuhunkin.

Kirjoita miehelle lappu, että laittaa piirakan uuniin. Lähde juosten bussipysäkille, ettet myöhästy töistä.

Tule työpäivän jälkeen kotiin ja ole onnellinen, kun mies on kerrankin toiminut kuten pyydetään.

Maista piirakkaa. Totea sen muuten onnistuneen hyvin, mutta torttutaikinapohjan olevan kuvottava.

Soimaa itseäsi siitä, kun pitikin se torttutaikinalätty heittää pohjalle. Miten muutenkaan se olisi uunissa käyttäytynyt? Ole onnellinen, että miehelle piirakka maistuu löllöydestä huolimatta. Tuossa ei sitten ollut mitään kaksimielistä.

Se siitä minimalismista!

Lokikirjoitus viime elokuulta:

Rakas päiväkirja,
tänään ahdistaa. Hengitys tuntuu raskaalta, kun tiedostan kaiken sen tavaramäärän, joka löytyy kaapinovien takaa. Mikä hitto siinä ihmisluonnossa on, kun kaikki narunpätkistä lähtien pitää säästää? Sekö, kun ne roinat jossain määrin tuottaa kodinomaisuutta ja turvaa? Nyt on kodinomaisuus kaukana ja ketuttaa. Tahdon päästä eroon kaikesta, mitä en ole enää vuosiin tarvinnut. Joskus tulee kuitenkin taas muutettua ja sitäkin varten on hyvä olla jo valmiiksi kaikki turha pois. Uutta tavaraa en tänne kanna ennen kuin on vanhoista päästy eroon.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Aloitin hienovaraisesti keittiön kaameimmasta kaapista. Etenin muihinkin huoneisiin vauhti kiihtyen ja ojentelin roinani avokätisesti halukkaille. Tuli puhdas olo. Jos epäröin jonkun tavaran kohdalla, parhaiten toimi ajatus "ja minähän en tämän kanssa muuta".

Joitakin viikkoja touhuttuani aloin tajuta, että mieleni ei vaatinut niinkään poisheittämistä, vaan itsessään kaappien järjestäminen rauhoitti. Piti tietää, mitä on ja missä. Mies alkoi samoihin aikoihin hermostua, kun olin laittamassa ei-koskaan-käytettyjä syömäpuikkoja kiertoon. Sanoi, että on ihan sama mitä kaapeista löytyy, jos sinne kerran mahtuu. Heittäydyin raadoksi sohvalle ja sinne se siivousvimmakin hautautui.

Kukkapurkkeja, anyone?

Kuukausi sitten roudattiin wannabe-karsittu omaisuutemme tänne uuteen osoitteeseen. Entinen asukas oli suunnitellut laittavansa kaatopaikalle (KAATOPAIKALLE!!) kaiken, mitä ei uuteen, huomattavasti pienempään asuntoonsa kuljeta. Sanottiin, että jätä talolle vaan, me huolehditaan kaikki meille tarpeeton eteenpäin. Meidän tavarat kun mahtuu melkein jo olohuoneeseen.

Tässä sitä ollaan sitten sormi suussa ja ihmetellään, että mitäs hemmettiä me nyt. Saatiin talokauppojen kylkiäisiksi kauniita huonekaluja ja rahanarvoistakin tavaraa. Vuosien projekti tää kuitenkin on ennen kuin pääsee kaikesta meille turhasta eroon. Ollaan muuttopäissään sysätty vaan kaikki ylimääräinen asuintiloista varastoihin, jotka oli jo ennestään täynnä aivan kaikkea. "Ihan sama mitä kaapeista löytyy, jos sinne kerran mahtuu" indeed. Lähtöviivalla taas seisotaan, mutta potenssiin joku sata neliötä katosta lattiaan. Sen lisäksi, että kaikkea on jo ja vähän enemmänkin, varsinkin mun vanhemmilta on alkanut jotenkin ihmeellisesti virrata tavaraa tänne, kun on kerran tilaa säilyttää.

Uimakandidaatin housut, anyone?

Toistaiseksi ahdistuksen sijaan oon innoissani omasta aarrekammiostani. Tulee tuolla alakerrassa pyöriessä vähän sellainen olo kuin olisi kirpparilla. Hassua vaan, kun kaikki on jo omaa. Tämän viikon löytöihin lukeutuu petivaatteita, siivilä ja herkkumustikat vuodelta 1987. Aikaisintaan 2030-luvulla, jos en ole jo kadonneeksi ilmoitettu jonnekin lamppujen ja kukkapurkkien välimaastoon, järjestän vielä kotikirpputorin.