Kotikutsuahdistus

Facebook kilahti pari päivää sitten. Minut pyydettiin kotikutsuille ties monettako kertaa. Eli kokoonnutaan tutun luokse hiplaamaan jonkin firman tuotteita ja kuuntelemaan myyntipuhetta. Olenko ainoa, joka tuntee olonsa ahdistuneeksi kotikutsuilla? Pidän siitä, kun kokoonnutaan porukalla, ja mieluusti aina osallistunkin. Mutta se ryhmäpaine mitä siellä luodaan. Pienessä porukassa on hankala piiloutua ja siihen kai myynti perustuukin. Pakkomyynniltähän se silloin tuntuu.

Onhan ne Tupperwaret sun muut me&i-tuotteet varmasti laadukkaita ja lässyn läpätilää. Mitä jos en oikeasti tarvitse mitään? Tai jos tarvitsen uudet sukat, mutta lähikaupasta löytyy kolmasosahinnalla laatutavaraa? Ostan samat tuotteet mieluummin käytettynä kirpparilta. Joku varmaan sanoisi, että jää kotiin jos vituttaa. Mutta ne ihmiset siellä. On niin helppo tavata monta samalla kertaa.

publicdomainpictures.net

Joskus vuosia sitten olen sortunut ostamaan sen halvimman tuotteen, jolle on jonkinlaista käyttöä, muttei oikeasti suurta tarvetta. Olen murtunut ryhmäpaineen alla, koska olen pelännyt antavani itsestäni köyhän tai saidan kuvan. Nykyään olen opetellut sanomaan reilusti kiitos ei ja pitäydyn seurustelussa myyntipuheet kuunneltuani. Auttaa meinaan ahdistukseenkin.

Hitto mä vihaan pakkomyyntiä.