Häät halvalla 3/3

Rykästiin tuossa reilu vuosi sitten naimisiin. Kerran kun nuuka pariskunta ollaan, emme tahtoneet suuren budjetin juhlia. Itse asiassa budjettia ei edes ollut, sen kun säästimme vain joka suunnalla. 100 vieraan häihin upposi kaikkinensa 4000 euroa. Tällä summalla saimme yltäkylläät häät, joita on mukava muistella. Jäimme häistä jopa voitolle, koska saimme isoimmat menoerät vanhemmiltamme häälahjoina ja toivoimme muistamiset suoraan tilille.

Tässä kolmannessa osassa käsittelen hääasukokonaisuuksiamme. Muut osat ovat juhla & ohjelma sekä koristelu & askartelu.

SORMUKSET: Mieheni tahtoi tyytyä pelkkään kihlasormukseen, joka sekin oli isältään pieneksi jäänyt vihkisormus. Minä sen sijaan astelin Kuopion KultArt-liikkeeseen sovittamaan käytettyjä rinkuloita. KultArt ostaa vanhoja koruja, poistaa niistä kaiverrukset ja kiillottaa. Myyntihinta jää paljon alkuperäistä pienemmäksi. Löysin 60-luvun vihkisormuksen 165 eurolla, mikä oli myyjän mukaan noin puolet alkuperäisestä hinnasta. Kihlasormukseni mieheni oli ostanut tavallisesta koruliikkeestä uutena, mutta edullisemmasta päästä.

JUHLAVAATTEET: Mieheni otti käyttöön isoisänsä smokin ja lakerikengät, jotka olivat olleet mukana kuoroesiintymisissä. Käytimme smokin ompelijalla, koska en itse uskaltanut lähteä pidentämään hihoja. Morsiuspukuni oli itse tehty. Sukkanauhan löysin varmaan vuosi ennen häitä "ota tästä" –pöydästä. Kenkäni olivat jo wanhojen tansseissa jalkaystävällisiksi koetut korkkarit, jotka ostin aikoinaan alennusmyynneistä kympillä. Morsiuspuvun yläosa oli niin koristeellinen, ettei se kaivannut korua. Helmikorvakorut olin joskus vuosia sitten hankkinut kirpparilta.

Morsiuspuku 40 e, kaikki sormukset yhteensä 265 e ja smokin ompelu 20 e.

MEIKKI JA KAMPAUS: Yksi kaasoistani teki juhlameikin. Toinen kaasoni käsitteli kynteni kynsilakkapussinsa antimilla. Kolmas kaaso taiteili pään ympäri menevän letin. Kampausta harjoiteltiin useaan otteeseen kesän aikana ja hääpäivänä lopputulos oli parempi kuin koskaan aiemmin. Kampaukseen tuli muutama pihalta kerätty puna-apila.

HÄÄKIMPPU: Kummitätini, mummoni ja kaasoni mummon kukkapenkeistä otettiin kauniita kukkia kimppuani ja muuta koristelua varten. Mummo ja kaaso sitoivat minulle aivan todella kauniin kimpun, johon kierittivät varastostani löytyneen juuttikangaspalan varsien ympärille. Mielessäni oli käynyt myös kimpun askartelu tai luonnonkukkien/maisemapellon auringonkukkien hyödyntäminen.

Varmuuden vuoksi vessoihin oli laitettu myös vieraiden käyttöön hakaneuloja, neulaa ja lankaa. Vessakorit sisälsivät myös deodoranttia, kuukautissuojia, sukkahousuja, pinnejä, hiuskiinnettä ja purukumia.

Jokohan tässä olisi neljään pähkinänkuoreen survottuna kaikki häistämme?

Kurjuus on katsojan silmissä

En voi lakata ihmettelemästä, miten sama ruokakaapin sisältö voi toiselle ammottaa tyhjyyttään ja toiselle sisältää tarpeita suuremmankin porukan ruokkimiseen. Puhun nyt oman parisuhteeni paskamyrskyaiheesta. En voi ymmärtää, miten täysi kaappi voi olla "tyhjä".

Erilaisin silmin katsominen on konkretisoitunut nyt isyyslomalla siten, että mieheni käy kaupassa harva se päivä "koska ei ole mitään syötävää". Tämä tietysti on vaikuttanut siihen, että ruokaan on kulunut enemmän mieheni ollessa puikoissa. Itse tuhahtelen silmät pyöreinä, kun olisimme päässeet nälästä ilman ylimääräistä kauppaanraahautumista. Olen siis kaapinjämäpäivällisen puolestapuhuja, mutta puuropäivät eivät silti kuulu arkeemme.

Miten olisi riisin lisukkeeksi kananmunaa ja hernemaissipaprikaa? Tai couscousporkkanapihvit tomaattikastikkeella? 

En sanoisi, että taustalla vaikuttaa niinkään ruoanlaittotaidot. Itselleni ravinnoksi kelpaa luovempi, mössöisempikin tuotos, josta on gourmet kaukana. Miehelleni - eh - ei kelpaa.

Uskon, että pääsyy piilee siinä, että olemme niin erilaisista perheistä. Oma perheeni on ollut niukkavaraisempi ja kaapinpohjat on käyty tarkkaan läpi. Anoppilassa taas on parikin ruokalajia jälkiruokineen tarjolla, meni sinne yllättäen tai ei.

Kaiken kiukustumiseni keskellä ajattelen, että tasapainotamme toisiamme hyvin. Nuukailun ja mielitekojen suhteen tulos on plus miinus nolla. Onhan se sentään parempi kuin miinus miinus tai plus plus.

Kotikutsuahdistus

Facebook kilahti pari päivää sitten. Minut pyydettiin kotikutsuille ties monettako kertaa. Eli kokoonnutaan tutun luokse hiplaamaan jonkin firman tuotteita ja kuuntelemaan myyntipuhetta. Olenko ainoa, joka tuntee olonsa ahdistuneeksi kotikutsuilla? Pidän siitä, kun kokoonnutaan porukalla, ja mieluusti aina osallistunkin. Mutta se ryhmäpaine mitä siellä luodaan. Pienessä porukassa on hankala piiloutua ja siihen kai myynti perustuukin. Pakkomyynniltähän se silloin tuntuu.

Onhan ne Tupperwaret sun muut me&i-tuotteet varmasti laadukkaita ja lässyn läpätilää. Mitä jos en oikeasti tarvitse mitään? Tai jos tarvitsen uudet sukat, mutta lähikaupasta löytyy kolmasosahinnalla laatutavaraa? Ostan samat tuotteet mieluummin käytettynä kirpparilta. Joku varmaan sanoisi, että jää kotiin jos vituttaa. Mutta ne ihmiset siellä. On niin helppo tavata monta samalla kertaa.

publicdomainpictures.net

Joskus vuosia sitten olen sortunut ostamaan sen halvimman tuotteen, jolle on jonkinlaista käyttöä, muttei oikeasti suurta tarvetta. Olen murtunut ryhmäpaineen alla, koska olen pelännyt antavani itsestäni köyhän tai saidan kuvan. Nykyään olen opetellut sanomaan reilusti kiitos ei ja pitäydyn seurustelussa myyntipuheet kuunneltuani. Auttaa meinaan ahdistukseenkin.

Hitto mä vihaan pakkomyyntiä.

Subin uutuussarja: Riisutut

Viime vuonna KonMaritus alkoi jo tursuta korvista ulos. Näin siitäkin huolimatta, että se sopii hyvin maailmankuvaani: vuorataan elämä vain sillä, mikä oikeasti merkitsee. Nyt KonMari-hössötykseen saadaan astetta tykimpi lähestymiskulma, kun Subin uutuussarja Riisutut alkaa.

Riisuttujen juoni on yksinkertainen: kaikki tavarat varastoidaan vaatteista ja haarukoista lähtien. Varastosta haetaan takaisin yksi tavara päivässä ja eletään niukasti kuukauden ajan. On mielenkiintoista nähdä, mitä nämä äärimmäiseen ihmiskokeeseen osallistuvat kaipaavat eniten.

Toistaiseksi ohjelman uutisointi on ollut nakuilupainotteista. Ohjelmaan onkin valittu osallistujiksi nuoria ja kauniita henkilöitä: on missejä, ex-Pullukkaa ja tottakai yksi kiintiöhomo. Osallistumiskutsu ohjelman kuvauksiin on sentään asiallinen ja korostaa ihmiskokeen merkitystä. Toivottavasti sarjan aikana nakuilu jää toissijaiseksi ja katsoja alkaa miettiä suhdettaan materiaan.

Kuva: Pyry Antero Photography/Sub

Joitakin vuosia sitten katsoin hienon dokumenttielokuvan Tavarataivas, josta Riisutut onkin saanut ideansa. Elokuvassa tavarapaljouteen hautautunut Petri aloitti uuden elämän alastomana typötyhjästä asunnostaan. Vuoden ajan hän eli tavara päivässä takaisin -tyylillä ja löysi onnen. Elokuvaa mainostavalta sivustolta löytyy oman elämänsä Riisutuille vähemmän radikaali ihmiskoegeneraattori. Generaattorista valitaan sääntöjä, joihin sitoudutaan itse määrittelemäksi ajaksi. Lista rohkaisee tukemaan kestävää kehitystä mm. välttämällä sisustamista ja tekemällä kauppalistoja.

Tänään starttaava Riisutut varmasti avaa monien silmiä. Omat silmäni aukesivat jo Tavarataivaan nähtyäni, mutten osaa sanoa, onko se vaikuttanut nykyiseen elämäntapaani. Luokittelisin itseni hamstrahtavaksi kaappientyhjentäjäksi. Tavaraa on kertynyt ylimääräistä sellaiset määrät, että karsiminen tekisi terää. Jos näen käyttöarvoa jollekin, oli se sitten leipäpussi tai kaunis narunpätkä, säilytän sen. Onneksi sentään pengon kaappejani ennen kuin lähden ostamaan uutta. Tai siis "uutta". Normaalisti suuntaan kirpparille.

Uskon, että Riisuttujen ihmiskokeessa hakisin itselleni ensimmäisten joukossa vaatetta, patjan ja jotain tekemistä. Tietokoneella ajanvietemahdollisuudet aukeaisivat pilviin asti. Keittiötarvikkeet ja hygieniatuotteetkin menisivät varmaan kännykän edelle.

Mitä ilman Sinä et voisi elää?

Nyt sohvalle viltin alle lämpimään ja Sub-kanava tulille. Kohta se alkaa!

Rakkauskirje nuukalle miehelleni

Siitä on tänään tasan seitsemän vuotta, kun ensi kertaa tapasimme. Kerroit rakastuneesi minuun, kun näit minun keräävän mansikat booliastian pohjalta talteen. En tiedä miksi niin tein. Eivät ne käyttöönkään tulleet. Varmaan tuntui pahalta heittää niitä poiskaan.

Nuukuuttasi kuvasi hyvin "Apinat.fi"-teksti jokaisen tekstarisi lopussa. Taisit saada 20 ilmaista viestiä kuukausittain lupaamalla tuon mainoksen tekstisi perään. Tällaisen apinaviestittelijän kanssa lähdin kerran kaupungille tarkoituksenamme syödä hienossa ravintolassa. Hetken kierreltyämme päädyimmekin keskustan halvimpaan kebabbilaan. Mitäpä muutakaan odottaa kahdelta nuukalta?

Olet suurin syy siihen, että olen tänäpäivänä näinkin nuuka. Opastit säästäväiseen taloudenhallintaan, kun muutin luoksesi. Annoit ajovinkkejä, joilla saan nyt 25-vuotiaaksi ehtineen koslasi kulkemaan pienillä kuluilla. Varmaan joku ulkopuolinen pitää meitä ihan hölmöinä penninvenyttäjinä. Ollaan siinä tapauksessa yhdessä hassuja.

7 vuotta takana, vielä 70 edessä?

Olen äärimmäisen onnellinen, että olet kätevä käsistäsi. Olemme säästäneet pitkän pennin, kun olet korjannut autoa, pyörää ja asuntoa itse. Arvostan suuresti myös rakennustaitojasi. Olet loihtinut kotiimme kauniita huonekaluja ja parven edullisesti. Pian kai saan ripustaa olohuoneeseemme taulun tekemilläsi kehyksillä.

On onni, että unelmoimme samansuuntaisista asioista. Se ennustaa pitkää parisuhdetta. Käytät mieluusti säästöjäsi matkusteluun aivan kuten minäkin. Matkustaminen kanssasi on hienoa, koska pienen budjetin valinnat näyttävät automaattisesti suuntaa.

Arvostat käytettyä tavaraa. Et kaipaa glamouria ja säihkettä, jotta elämä olisi hienoa. Kiitos, että jaat riemuni edullisen löydön kohdalla. En saisi tuotua yhtä vapautuneesti esiin tätä isoa osaa minusta tuhlaajan kanssa. Nuukuus vaikuttaa niin laajasti kaikkialla arjessa, että olemme samanlaisen kulutussuhtautumisemme vuoksi säästyneet miljoonilta riidoilta.

Yhmistän sua.

Sydämellä,
nuuka vaimosi


P.S. On nuukailuissamme pieni erokin: sinä pidät rikastumista tärkeämpänä kuin minä. Sen kamalan nojatuolin tahtoisin vain antaa eteenpäin, mutta sinä et luovu siitä alle 15 euron. Kukaan kirkasjärkinen ei siihen kyllä sijoita pennin latia, sano mun sanoneen.