Itse tehty morsiuspukuni

Ennen häitämme puuhailin pienimuotoisen askarteluprojektin parissa. Oli näet tarkoitus saada kahdesta kankaanpalasta, pitsipaidasta ja korsetista jonkinnäköinen kolttu päälleni vaimoutumistani varten. Morsiuspuvun kriteereinä oli vaalea väri, ei kuitenkaan puhtaanvalkoinen, ja imetysystävällisyys. Tietysti myös mallista oli jonkinlainen mielikuva ja pitsiä täytyi olla.

Ylipäänsä tahdoin uniikin puvun ja jatkaa mekkoperinnettä. Äitini ompeli morsiuspukunsa äitinsä kanssa, ja nyt mummoni auttoi minunkin mekkoni valmistamisessa. Tarvikelistalta löytyi:

• viisimetrinen läpikuultava, hiekanvärinen kangas 4 e
• parimetrinen shampanjanvärinen pitsikangas 6 e
• valkoinen Gina Tricotin pitsipaita 3,5 e
• koristeellinen shampanjanvärinen korsetti 20 e
• valkoinen silkkinauha korsettiin (ainoa kirpparin ulkopuolelta ostettu) 5,5 e
• valkoinen alushame anopilta, tyllihame vanhojentanssimekosta

Morsiuspuku neljälläkympillä ja parilla päreidenpoltolla.

Morsiuspuvun kokoonkursiminen muistutti todellakin enemmän askartelua kuin ompelua. Pitsipaidasta irroitettiin pitsittömät kangasosuudet ja hihat leikattiin koristeellisemmiksi. Paita leikattiin navan yläpuolelta lyhemmäksi, jotta imettäminen olisi helpompaa. Hiekanvärinen kangas ommeltiin löyhästi vekkihameeksi ja alareuna käännettiin piiloon. Pitsikangas ommeltiin minihameeksi ja hameosuuden oikealle puolelle laitettiin napit. Minihame leikattiin muotoon alareunastaan ja rypytettiin muutamalla pistolla.

Päälle pukiessa rintsikoiden päälle tuli hiekanvärisestä kankaasta muotoiltu palanen suojaksi. Pitsipaita kiinnitettiin parilla pistolla liivien olkaimiin, jotta isoselkäaukkoinen paita pysyisi päällä. Valkoisen alushameen avulla saatiin hiekanvärinen kangas näyttämään kirkkaammalta.

Nuukailu häissämme ei rajoittunut vain morsiusmekkoon. Koristeluihin, muihin asusteisiin ja itse juhliin saa myös käydä tutustumassa!

Kannattaako 10/2-vessaniksi?

Ajattelin tutustua tarkemmin 10/2-niksiin, josta luin vauvapalstalta. Eli pönttö vedetään vasta, kun siellä lilluu on joko 10 pissat tai 2 paskat. Millaista säästöä tämä todella tuo?

Oletetaan, että yhteen huuhtelukertaan kuluu vettä enintään 6 litraa. Ykköshätää varten pöntössä on pienempi huuhtelunappi, josta tulee vettä kerralla 4 litraa. Oletetaan, että yksi henkilö käy vuorokaudessa kahdesti isolla ja viidesti pienellä hädällä (todellinen vedenkulutuksen keskiarvo on enemmän, 40 litraa - kiitos kai vanhojen pönttöjen).

Meidän kodissamme kuutiometri kylmää vettä maksaa n. 3,55 euroa. Kakan huuhteluun kuluu 0,0213 e, pissan 0,0142 e. Päivässä yksi henkilö vetää vessasta alas 0,11 e, vuodessa taasen 41,46 euroa.

10/2-taktiikalla pönttöä vedetään vuorokaudessa enintään kolmesti. Tällöin päivässä kuluu 0,0497 e ja vuodessa 18,14 euroa vessakäynteihin. Edelliseen tapaukseen verrattuna säästöä tulee 23,32 euroa vuodessa. Tämä siis yhden hengen taloudessa; kaksihenkisessä perheessä säästö on kaksinkertainen jne.

publicdomainpictures.com

Onhan se vuositasolla edes jonkinlainen säästö, mutta kyllä siinä mennään jo liiallisuuksiin, jos yhdetkin jätökset on lillumassa tuntitolkulla pöntössä. Mites ne hajut? Tai pinttyneet jäljet posliinissa? Tai vieraan reaktio vessareissulla, kun isännän edellispäivän kebab tervehtii sukelluksista? Vesilaskussa on järkevämpää säästää korjaamalla vuodot ja peseytymällä ripeästi. Toki myös vesisyöppö pönttö kannattaa päivittää.

Muistaako joku sen 2000-luvun alun lastenohjelman, jonka tunnarissa laulettiin kymppi-kaks, kymppi-kaks, mukaan vaan ja laulamaan? Minä en mene mukaan. Enkä laula.

Silmälasikaupoilla

Että osaa olla raskasta etsiä silmälasit halvimpaan hintaan! Pitää tehdä hintavertailuja liikkeiden välillä, selvittää tarjoukset, sovittaa kehyksiä (jo suuren hintahaarukan vuoksi)... Mitähän oli vielä? Niin joo, lisäksi kun ei ymmärrä näistä rilliasioista mitään. Ei ihme, että venytin lasien hankkimista ties kuinka monta kuukautta, varmaan lähemmäs vuoden päivät.

Etsin valmiiksi tehtyjä hintavertailuja, joista Kitsastelijan vertailu oli muuten mukava, mutta pienemmille vahvuuksilleni huonosti sovellettavissa. Kunungaskuluttajan artikkelin luettuani olin taas tolloa viisaampi. Specsaversilla sain erinomaista asiakaspalvelua, kun menin kyselemään juuri minulle sopivista linsseistä. Netissä onnistui vertailla hintoja eri liikkeiden välillä, kun olin päässyt asiasta edes vähän perille.

Ostin lasini 104 eurolla Nisseniltä. Pakettiin kuului ilmainen näöntarkastus, satasen kehykset 59 eurolla ja linssipari (yksitehot, pronssipaketti) reilu neljälläkympillä. Kahden vuoden silmälasivakuutusta yrittivät kaupitella, mutta en ottanut. Korkeintaan lapsi saa lasit rikki, jolloin "tahallisesti vahingoitettuja" laseja ei välttämättä korvatakaan.

Kyllä otti koville, mutta siinä ne nyt seisoo.

No joo, joistain nettifirmoista saisi varmaan kaikista halvimmalla päivitettyä lookkia. Kai se on silti parempi, että on juuri niitä itselle tulevia tuplamonokkeleja (tuplakkeleita?) sovittanut nenälleen. Mieluusti siitä ja asiakaspalvelusta maksaa pari lanttia enemmän. Täytyyhän liikkeeseen joka tapauksessa marssia, jotta tietäisi, millaiset vahvuudet hankkia. Tarpeeksi tarkkaa ilmaista näöntarkastusta ei ole olemassakaan, joten samapa se kai on hankkia koko paketti samalla kertaa.

Häät halvalla 2/3

Rykästiin tuossa reilu vuosi sitten naimisiin. Kerran kun nuuka pariskunta ollaan, emme tahtoneet suuren budjetin juhlia. Itse asiassa budjettia ei edes ollut, sen kun säästimme vain joka suunnalla. 100 vieraan häihin upposi kaikkinensa 4000 euroa. Tällä summalla saimme yltäkylläät häät, joita on mukava muistella. Jäimme häistä jopa voitolle, koska saimme isoimmat menoerät vanhemmiltamme häälahjoina ja toivoimme muistamiset suoraan tilille.

Tässä toisessa osassa käsittelen hääkoristelua ja -askartelua. Muut osat ovat asukokonaisuus sekä juhla ja ohjelma.

HÄÄPAIKAN KORISTELU: Askartelimme kaason kanssa viirejä. Hain kirjaston kierrätyshyllystä vanhuuttaan kellastuneen kirjan, jonka sivut leikkasimme kolmioiksi. Kolmiot taitettiin toisesta päästä langan ympärille ja niitattiin kiinni. Saman kesän morsiamelta sain itsetehtyjä paperiperhosia, joita ripottelimme ympäri juhlapaikkaa. Vieraiden nimikyltit teimme läiskimällä maalia valkoiselle kartongille. Kartonginpalat olivat pujoteltuina haarukoihin.

Sain ylipuhuttua mieheni näkemään vähän vaivaa koristelun eteen. Hän nikkaroi kauniit mölkkytyyliset pöytänumerot haavasta. Samaan mölkkyhenkeen valmistui pöytäämme yhteinen sukunimemme kirjain kirjaimelta. Itse maalailin suurehkoon puunpalaan”hra & rva” sukunimemme kaveriksi. Mieheni naulasi tienposkeen muutaman yksinkertaisen hääkyltin, joihin maalailin tekstit kaapista löytyneillä väreillä.

Pellavaiset kaitaliinat ja pitsiliinat ostin saman kesän morsiamelta, mutta molempia piti haalia enemmän sekä varastoista että kaupasta. Kynttilöitä oli jäänyt paljon ylimääräisiksi juhlapaikalle ja isäntä oikein toivoi meidän käyttävän niitä. Onneksi kaivelin paikkoja ennen kuin ehdin ostoksille.

Pienen budjetin koristelut ei välttämättä paista silmään.

KUKAT: Tarkoitus oli kerätä läheiseltä maisemapellolta auringonkukkia, mutta sinä vuonna pellolla kasvoikin heinää. Jos häät olisivat olleet kesäkuussa, olisi luonnosta löytynyt enemmän kukkia kerättäväksi. Siirryttiin vaihtoehtoon B eli kummitätini, mummoni ja kaasoni mummon kukkapenkkien hyötykäyttöön. Maljakot olivat tuttujen morsiamien häistä ylijääneitä, juuttinarulla koristeltuja, Ikean maljakoita ja hillopurkkeja.

VIERAILLE LUETTAVAA: Puskimme koulun tulostimista ulos 50 häävihkoa. Kaasoni toimi taittajana ja osin myös sisällön tuottajana. Kannessa oli kutsun kanssa samaa sarjaa oleva kuva. Sisältä löytyi alkusanat, ohjelma, menu, hääparin haastattelut, parilla lauseella jokaisen vieraan esittely, istumapaikkakartta ja sanasto. Vieraidemme joukossa puhuttiin näet neljää eri kieltä.

Olin vuotta aiemmin löytänyt eurolla avaamattoman ruusunpunaisen valokuva-albumin kirpputorilta. Tilasin Ifolorilta tarjouksena albumillisen kuvia. Kuvien ja tekstien avulla kerroin persoonistamme, elämänvaihestamme ja reissuistamme.

Yksinkertaisuus on kaunista.

KUTSUT: Näimme vieraitamme häitä edeltävän puolen vuoden aikana, joten kutsuja postitettiin lopulta vain muutama ja jokunen lähetettiin ulkomaille sähköpostin liitteenä. Kaaso piirsi hääaiheisen kuvan, joka skannattiin runon ja kutsutekstin alle. Kutsut tulostettiin koulussa, koska meillä oli opiskelijoina paljon ylimääräistä tulostusoikeutta. Reunat revittiin ja paperi rullattiin. Sitomiseen löytyi paperinarua omasta takaa.

KIITOSKORTIT: Photobox voitti kiitoskorttisivustohintavertailuni (huh mikä sana). Siellä sai itse taiteilla kortista sellaisen kun tahtoi ja kirjekuoret tulivat samaan hintaan. Annoimme kortteja tavatessamme vieraitamme, ja vain viisi päätyi postitettavaksi. Valmiissa kortissa kuva on hieman rakeisempi kuin olisin toivonut. Nyt jos saisin valita, olisin odottanut Ifolorin tarjousta ja tilannut tavalliset kuvat. Niihin olisimme kirjoittaneet nimemme ja kiitoksen tussilla.

Tähteistä ateria: MAKARONIORGASMUS

Hatunnosto hänelle, joka osaa keittää pastaa juuri oikean määrän. Lähestulkoon joka kerta se viimeinen lautasellinen sisältää reippaan pastakasan häviävän pienen kastiketilkan kera. Viimeksi kun näin meinasi taas käydä, koitinkin jotain uutta.

Paistoin ylijäämämakaronit parin kananmunan kera. Sekaan heitin mitä satuin kaapeista löytämään: homejuustoa ja chiliä. Maustoin yrttimausteilla ja pippurilla.

Tähderuoasta tuli niin hyvää, että jopa mieheni söi sitä mukisematta! Yleensä tämänkaltaiset kokeilevan keittiön luomukset saavat vain vihaista murahtelua aikaan.

Nopeavalmisteinen makaroniorgasmus.