Häät halvalla 1/3

Rykästiin tuossa reilu vuosi sitten naimisiin. Kerran kun nuuka pariskunta ollaan, emme tahtoneet suuren budjetin juhlia. Itse asiassa budjettia ei edes ollut, sen kun säästimme vain joka suunnalla. 100 vieraan häihin upposi kaikkinensa 4000 euroa. Tällä summalla saimme yltäkylläät häät, joita on mukava muistella. Jäimme häistä jopa voitolle, koska saimme isoimmat menoerät vanhemmiltamme häälahjoina ja toivoimme muistamiset suoraan tilille.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen itse häitä ja ohjelmaa. Muut osat ovat asukokonaisuus sekä koristelut ja askartelut.

JUHLAMILJÖÖ: Tahdoimme viettää häitä maalaismaisemissa siellä mistä sukuni on lähtöisin. Juhlapaikkavaihtoehdoista päädyimme edullisimpaan, joka pystyi ahtamaan kaikki vieraamme juhlasaliin. 400 e vuokran torstaista sunnuntaihin saimme vanhemmiltamme häälahjaksi.

Kirkko oli meille se ainoa oikea vihkimispaikka juhlavuuden ja perinteen vuoksi. Kotikirkossa vihkiminen olisi ollut ilmaista, mutta taas juhlapaikan vuokraaminen olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi Tampereelta. Vihkiminen reilun tunnin ajomatkan päässä kotoamme maksoi meille 100 e.

Hääyötä vietimme lyhyen kävelymatkan päässä olevassa aitassa hintaan 40e/yö. Olivat laittaneet ihanan hempeän sisustuksen aittaan ihan meitä varten. Useimmat juhlista väsyneet vieraamme menivät yöllä koteihinsa, jotkut vanhempieni luokse ja nopeimmat pääsivät yöpymään läheiselle mökillemme.

Pitopalvelu saa arvosanaksi täyden kympin!

KUVAAMINEN: Kälyni kihlattu on taitava harrastelijavalokuvaaja ja ottanut ennenkin hääkuvia. Poseerasimme virallisia kuvia varten juhlapaikan läheisyydessä keskellä peltoa. Kuvat saimme häälahjaksi. Mieheni ystävä, myöskin taitava kuvaaja, otti häälahjaksi valokuvia juhlien aikana. Pyysimme häntä räpsimään vain kun siltä tuntuu. Hän oli kuitenkin ensisijaisesti vieraana, ei kuvaajana.

Photobooth-pisteellä oli oma digikameramme jalustalla ja sen edessä vieraat ottivat kuvia mummoni ylimääräisen taulunkehyksen kera. Somisteina oli kaapeista löytyneitä isoisoisäni pullonpohjalaseja, erikoisia hattuja ja huiveja.

Pari sukulaista kuvasi tuntitolkulla videota juhlista ja kavereiden puhelimista löytyy pikkutunneilta astetta sekavampaa materiaalia. Tulen vielä koostamaan niistä yhden kokonaisen häävideon.

MUSIIKKI: Mieheni suku on musikaalista. Muutenkin keikkailevat kälyni ja kihlattunsa tahtoivat esittää häävalssikappaleen. He soittivat myös kirkossa. Perinteistä tanssimusiikkia taas säesti mieheni tädeistä ja serkuista koostuva kokoonpano. Toivoimme tätä heiltä häälahjaksi, ja koska kyseessä oli kuitenkin omat vieraamme, emme tahtoneet vaatia heiltä puolta tuntia enempää soittoa.

Muuna aikana taustamusiikkina toimi kokoamani Spotify-lista 90-luvun pop-kappaleista. Myöhemmin illalla vaihtui tilalle ysärihittilista, kun painuimme kunnolla tanssilattialle.

HÄÄOHJELMA: Heti ruokailun jälkeen oli tietovisa hääparista pöytäryhmittäin ja laatikkoleikki. Ensimmäisestä palkinnoksi tuli paketillinen suukkoja, toisesta leffaliput sille, joka viimeiseksi laatikon sai. Pahvilaatikot sain marketista lukuunottamatta viimeistä, lahjan sisältävää silkein koristeltua laatikkoa, joka löytyi kaason varastosta. Runot löysimme osin netistä, osin kehittelimme niitä kaason kanssa.

Myöhemmin oli vuorossa kenkäleikki 2.0 niin, että mukana olivat kisaamassa lisäksemme tuoreet appivanhemmat. Omat vanhempani voittivat kisan ja saivat leffaliput. Morsiamen ryöstössä mieheni piti kirjoittaa rakkausruno ja lisäksi arvata isolta paperilta, mikä sormiväreillä leimattu ahteri on tuoreen vaimonsa oma.

Yks, kaks ja pim pam pom - kenen tämä ahteri on?

TARJOTTAVAT: Pitopalvelu oli ehdottomasti suurin menoerä, yli puolet koko häiden hinnasta. Appivanhempani hoitivat kilpailutuksen ruoasta ja tarjoilijoista. Appiukkoni päähänpinttymä, sahti, tuli ruokajuomaksi hyvin tingittyyn hintaan. Näistä emme itse maksaneet mitään. Alun perin olin ajatellut hyödyntää mökkimme perunat ja muut vihannekset sekä marjat tarjoiluissa. Tutut tarjoilijat olisivat tulleet töihin häihimme. Siitä olisi tullut ihan liian paljon työtä, joten onneksi meni nyt näin. Illemmalla tarjoiltiin grillimakkaraa ja hääruokailun jämiä iltapalaksi.

Karkkibuffettia varten ostin aina namusia hyvän tarjouksen kohdattuani. Kummitätini ja mummoni leipoivat pitopalvelun kahvitarjoilua monipuolistaakseen pitkopullaa ja toscakakkua – jälleen häälahjaksi.

Mieheni kävi törsäämässä alkoholeihin parisen sataa Tallinnan reissulla. Sieltä löytyi mm. toisissa kesän häissä hyväksi todettua venäläistä kuohuvaa alkumaljoiksi 2e/plo. Alkoholittomina virvokevaihtoehtoina oli erimakuisia tarjous-Jaffoja, joita ostimme pullotolkulla kesän aikana.

Tarjottaviin voisi kai lukea vieraslahjan, joka oli euron arpa. Ainakin parista arvasta tuli pieni voitto!

...

Vähän aiheen ulkopuolelle mennään, mutta mainitsenpa kuitenkin, että päätimme ottaa avioehdon, joka pätee vain erotilanteessa. Saimme paperilappusen pelkällä rekisteröintihinnalla 55 e. Paikallinen lakitoimisto tarjosi avioehtosopimuksia häälahjaksi sopivasti häiden alla. Toimistolta lähtiessämme totesimme, että olisimme ihan hyvin osanneet ilman heitäkin kirjoittaa pari lausetta paperille. Avioehdon voi tehdä itse näillä ohjeilla: http://www.avioehto.info/ohjeita/