Syypää mun nuukailuun - eli mistä unelmoin

Blogini kuvauksessa mainitsen, että nuukaillen säästetyn rahan käytän elämyksiin ja täyttääkseni unelmani. Mitä nämä unelmat sitten ovat? Eivät mitään kovin korkealentoisia, sen voin jo tässä vaiheessa paljastaa.

En kuulu lottoavaan kansanosaan. Rahaa ei tarvitse olla mitenkään erityisen paljon, vain sen verran, ettei tarvitse jatkossakaan laskeskella pennosia kassalla tai lainata vanhemmilta. Sen verran, ettei mikään unelmani jää saavuttamattomiin ainakaan rahanpuutteen vuoksi. Unelman toteutuminen vaatii nuukailua.

Unelmoin omakotitalosta, jossa olisi tilaa ja inspiraatiota tuunata kaikenlaista huonekaluista koristeisiin. Tätä unelmaa varten olen jo vuosia säästänyt ASP-tilille ja säästän jatkossakin tulevista tilipusseista ylijäävän osan. Muutamassa vuodessa tämä unelma saattaa jo käydä toteen. Unelman toteutuminen vaatii työtuloja.

publicdomainpictures.net

Toivon lähteväni töihin joka päivä iloiten. Olen ollut ennenkin tällaisissa työpaikoissa, joten osaan vaatia sitä myös tulevalta työsuhteeltani. Toivon, että minulla riittää aikaa ja energiaa palkkatöiden lisäksi vapaaehtoistyöhön vielä vuosienkin päästä. Unelman toteutuminen vaatii asennetta.

Lapsia saa luvan tulla useampi, mutta melko suurilla ikäeroilla. Tahdon viettää työrupeamien välissä aikaa kotiäitinä ilman murhetta huomisesta. Toivon tarjoavani lapsilleni parhaan mahdollisen lapsuuden. Unelman toteutuminen vaatii hyvää onnea ja säästöjä.

Hieman ristiriidassa lapsihaaveitteni kanssa lähden vielä joku päivä reppureissaamaan kaukoitään. Tahdon viettää lomia ulkomailla mieheni ja koko perheen voimin. Unelman toteutuminen vaatii matkarahaa.

Haluan kehittää taitojani käsitöiden ja musisoinnin osalta. Joskus vielä ilmoittaudun matonkudontakurssille. Aion treenata itseni paremmaksi rumpaliksi kuin olen huippuvuosinani ollut. Tahdon jatkaa satunnaista bändiharrastusta, keikoilla käymistä ja musiikista hurmioitumista. Unelman toteutuminen vaatii sydämen paloa ja joitakin satasia.

Tahdon tehdä mieheni kanssa kesäisen kajakkiretken ja yöpyä saarella. Haluan pitkän parisuhteen, jossa viisastumme ja koemme yhdessä, nautimme toistemme seurasta ja kestämme vaikeiden aikojen yli. Unelman toteutuminen vaatii rakkautta.

Juuri nyt tahtoisin omaa rauhaa ja tilan, jossa voisin koota 1000 palan palapelin. Unelmoin myös muutaman tunnin uimahallireissusta ilman seuraa. Unelman toteutuminen vaatii lapsenvahdin ja muutaman euron.

Onkohan se tavanomaista, että nuukana kun muutenkin tyytyy keskinkertaiseen, unelmatkaan eivät ole kovin korkealentoisia? Kaikki on toteutettavissa, kun löytyy säästäväisyyttä, asennetta ja oikeat henkilöt ympäriltä. Unelma kerrallaan kuljen kohti uusia unelmiani.

Mistä Sinä unelmoit?

Nuukan joulu alkaa 27.12.

Kai sitä voisi yrittää olla ajankohtainen ja kirjoittaa pari sanaa näin vuoden muovisimpana juhlana.

Jokajouluinen kirous on juhlapyhiä edeltävä kaupparuuhka, jolloin kassajonossa saa kyynärpäästä jos toisestakin. Oma kauppasekoiluni alkaa vasta joulun välipäivinä, mutta ei niiden kuuluisien joulualennusmyyntien vuoksi. Ostoksille minut johdattaa se, kun muutaman kiinniolopäivän jälkeen moni (jouluinen) tuote saa alennustarran kylkeensä ja silloin on pakastimessa parempi olla tilaa.

Onhan se totta, etteivät jouluruoat maistu enää aattoillan jälkeen samalta. En ihmettele, jos laatikot eivät tahdo tehdä kauppaansa kolmen päivän ähkyn päätteeksi. Kelpo ruokaa se kuitenkin on. Ehtiipä sitä kevättalvesta lähtien pitää taukoa seuraavaa joulua varten.

...patsi jos juuri silloin kävelee taas kinkkutarjous vastaan. Viime keväänä kinkku päätyi pulled porkiksi. Nyt voisin kypsentää koko pakaran uunissa ja pakastaa sen palasina. Leivänpäällistä ei tarvitsisi ostaa aikoihin. 2 e/kg on aivan törkeän halpaa lihaa!

Kummamuumi tiirailee piparikatastrofia, josta riittää vielä paljon syöväväksi.

Itse joulunaika ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua kohdallani. Suvun yhteinen joulupöytä notkuu herkkuja, mistä on kiittäminen vuoroin äitiäni ja anoppiniani. Alemman tason jouluihmisenä kyseenalaistan kaiken "pakon" joulun alla. Kuitenkaan en voi katsoa hiljaa vierestä kiireisiä läheisiäni, vaan avustan heitä parhaani mukaan joulutunnelman luomisessa. Lopputulema on se, että joulumme ei maistu, tunnu tai näytä nuukalta.

Lahjoina suosin elämyksiä ja itse tehtyä. Mieluummin mahaan molskahtava pipari kuin vuosiksi kaapin perälle joutava koriste. Lapsi saa tarpeeksi jännitystä jo muutamasta paketista, joiden sisällöt olen tarkoin miettinyt. Pyysin lapselleni lahjaksi veljeni vanhan junaradan, hän kun ei ole vilkaissut siihen päinkään enää vuosiin. Suotta sitä uutta ostamaan. "...ei sisällä mitään erityisen merkittävää nuukailua..." Voisin vetää sanani takaisin. Nuukan joulu taitaa sittenkin alkaa jo ennen aattoiltaa.

**tun mainokset

Että ottaa päähän nuo Ostos-TV:n paskanjauhajat. He käyttävät räikeästi tapoja, joita käsiteltiin lukiossa psykologian kurssilla, kun puhuimme mainonnan vaikuttamiskeinoista. Eli kuinka jallittaa kuluttajaa. Listalta löytyi jotain tämän tyylistä:

1. Luo tarve

Kiristääkö sukka varpaitasi? Ei yleisesti ottaen, mutta nyt kun mietit asiaa, niin varmasti kiristää. Tässä aivan helkkarin turha laite sinne varpaisiin asennettavaksi, jottei kiristys enää haittaisi.

2. Käytä asiantuntijaa

Tässä julkkis tai Oxfordin yliopistossa opiskellut, hyvin maksettu, "asiantuntija" kertoo, miksi juuri tämä tuote on niin erinomainen.

3. Ole miellyttävä

Kauniilla hymyllä varusteltu myyjä saa uskomaan, että kilot sulavat pikavauhtia tällä uudella laitteella. Koska eihän kukaan hymyilevä voi olla kuluttajaa vastaan. Eihän?

4. Hoputa

Tarjous on voimassa vain hetken, ettet sinä jästipää ehtisi tajuta, että tämä tuote on ihan perseestä myös meidän mielestämme.

5. Lupaa onnea

Kun asennat tämän ruman laser-valosarjan olohuoneeseesi, ihmiset sekoavat ja haluavat bailata kanssasi. Ystävyystakuu: jos et saa bilekavereita, voit palauttaa tuotteen, mutta ethän sitä tee, koska olisit silloin epäonnistunut urvelo.

6. Käytä toistoa

Kyllä se kohta tajuaa tarvitsevansa tämän vihannesleikkurin, kun vain jaksamme tarpeeksi asiasta muistuttaa. Tuttu on turvallinen valinta.

Samaa listaa hyödynnetään huomaamattomammin jokaisella mainoskatkolla, joka bussipysäkin mainostaulussa, jokaisen radiokanavan rallatuksessa. Älä sinä ainakaan sorru mainoksen uhriksi. Osta vain todelliseen tarpeeseen.

publicdomainpictures.net

Kuinka halvalla selvisimme ekasta vauvavuodesta?

Kaikkihan sen tietää, että lapsen saaminen tarkoittaa rahanmenoa. Jonkin verran voi summaan vaikuttaa hankkimalla tavaraa käytettynä ja tehden päätöksiä perhesuunnittelusta lähtien Kelan pillin mukaan. Kahden viivan piirtyessä tikkuun (suunnittelematta) olimme molemmat vielä opiskelijoita. Äitiysraha oli pienin mahdollinen, joten halvalla oli päästävä ihan pakostakin.

Paras arpaonni on heillä, joilla lapsi ei suuremmin sairastele ja koti täyttyy ilmaiseksi saadusta tavarasta. Sukuni sikiää sellaista kyytiä, etteivät lastentarvikkeet ole kauaa ehtineet kerätä pölyä päälleen, kun ne kiertävät jo seuraavan käyttöön. Vaikka omassa suvussa oltaisiin hanakasti jalat ristissä, jää vielä oljenkorreksi sellainen taivas maan päällä kuin Torin annetaan-palsta.

Näillä hakuvaihtoehdoilla ei tarvitse ajautua konkurssiin jo vauvan odotusaikana.

Tiedän kokemuksesta ilmaisen tavaran olevan toisinaan jopa maksullistakin laadukkaampaa. Monella on vain tarve päästä nopeasti tavaroista eroon muuton tai tilanpuutteen vuoksi. Siksi annetaan-palstalle tulee päivittäin kymmeniä ilmoituksia pelkästään Pirkanmaalta. Pääpaino on juurikin lastenvaatteilla ja -tarvikkeilla, niitä kun tarvitsee ihan hemmetisti ja vain hetken.

Tai tarvitseeko sitä koko arsenaalia aina edes hankkia? Kylpytuki, kantoliina, sitteri, sterilointilaite, hoitopöytä. Naapurin Jokke-Marialla on näistä kaikista kova tarve, mutta itse en lähtisi ainakaan maksamaan tavaroista, joiden käyttämisestä en ole satavarma. Tavaraa voi hankkia myös lapsen jo synnyttyä, kun on huomannut, mikä sopii omaan tyyliin ja mahtuu ylipäänsä kotiin.

Suomalaisen lapsen ensimmäinen elinvuosi maksaa vanhemmille keskimäärin 4917 e (Sampo Pankin v. 2008 laskelma päivitettynä. Vain täältä löysin tarkan lukeman - jaa niin mikä ensikäden tieto?). Meillä rahaa kului yhdessä vuodessa

Synnytysreissuun noin 90 e
TrippTrap-syöttötuoliin ja Baby Setiin 70 e
Bumbo-istuimeen 25 e
Kenkiin, ruokalappuihin, tyynyyn ja muutamiin housuihin about 15 e
Vesimaksu nousi 16 e/kk
Menoihin, ruokaan, D-vitamiiniin ja vaippoihin arviolta 300 e
= viittä vaille 700 e

Lapsemme on toiminut meille ilon- ja tulonlähteenä – niin kamalalta kuin tuo jälkimmäinen kuulostaakin. Saimme kaiken maksettua lapsilisillä, ja viitisensataa jäi ylikin vielä. Säästetylle rahalle (jotain yli neljä tonnia?) keksimme kyllä parempaa käyttöä.

Hokkuspokkus, halpa jauhelihastus terveellistys

Moni muukin on varmasti huomannut, että jauhelihan hinta nousee aikalailla rasvaprosentin mukaan. Kilohinnassa on useamman euron heitto ihraisimman ja terveellisimmän valinnan välillä. Niin se vain menee: köyhät kyykkyyn - jos enää pääsevät.

Ostan aina edullisimman jauhelihapaketin, josta neljäsosa koostuu rasvasta (ajatelkaa!). Sillä ei ole kuitenkaan väliä, sillä rasva on helppo poistaa paistettaessa. Sain tämän idean diabeteshoitajalta hänen antaessaan elintapaohjausta painoaan tiputtavalle potilaalle.

Rasva siirtyy helposti lusikoimalla toiseen astiaan.

Rasvaa ei saa hävittää viemäriin kaatamalla, koska se aiheuttaa tukkeutumia. Samaan tapaan se toimisi verisuonissakin. Oikea tapa on odottaa rasvan jäähtymistä, jonka jälkeen se kipataan kiinteänä biojätteisiin. Tosinuuka voisi käyttää rasvan vaikkapa leivontaan (toimivuudesta en ota vastuuta), mutta itseäni ajatus lähinnä oksettaa.

Nuukuuteni lyhyt historia

Nykyisen kuluttamisasenteeni olen saavuttanut useamman elämänvaiheen kautta. Uskoisin, että polku on monelle samaistuttava.

Vaihe 1: Vanhempien varassa

Hieman ikää saatuani aloin käydä lähikaupassa kavereiden kanssa silloin tällöin ostamassa Spice Girls -purukumitikkareita. Niitä persikan makuisia. Rahaa sain pyytämällä vanhemmiltani ja keräämällä satunnaisia panttipulloja teiden varsilta. Samat tienaamismenetelmät jatkuivat läpi lapsuuden. Ikinä en saanut viikko- tai kuukausirahaa puhumattakaan palkkiosta hyvästä koulumenestyksestä. Vaikkei raha-asioita vatvottu minun kuulteni, ymmärsin, ettei rahaa ollut käytettävissä äärettömästi. Aina ei kolikoita heltynyt, jos vanhempani kokivat suunnittelemani ostokset turhiksi.

Vaihe 2: Himoshoppaus

Rippilahjarahat olivat ensimmäinen isompi summa, jonka saatuani koin persaukisuuteni päättyneen. Kai se rahan määrä jotenkin sokaisi, en tiedä. Tänä päivänä kadun esimerkiksi musiikkilehtien ostamista 300 e edestä, mutta ne olivat silloin hyvin tärkeitä. Pyöräilemällä kirppareille ja ostamalla vaatteeni sieltä tein säästöä sen verran, että pystyin haalimaan suuren lehtivaraston. Tuolta ajalta ei jäänyt paljon kahisevaa sukan varteen - yllätys sinänsä, mutta sentään käytän monia tuolloin hankituista vaatteista edelleen.

Vaihe 3: Säästöpossu läskiksi

Tein paljon keikkatöitä asuessani vielä perheeni luona. Varakkuuteni suureni entistä enemmän ylioppilasrahojen myötä. Samaan aikaan, huomaamattani, käsittämätön ostohimoni alkoi hiipua. Ilmeisesti se puoli minusta oli tyydytetty. Enää ostin vain tarpeeseen ja sillä tiellä olen vieläkin.

Vaihe 4: Säästöillä näkkäriä

Yo-juhlien jälkeen statukseni muuttui pian avopuolisoksi ja korkeakouluopiskelijaksi. En kokenut jääväni mistään paitsi (opiskelija)elämässä, koska olin saanut tarpeeksi säästöön ja tein keikkatöitä. Nuukailuni pääsi kunnolla valloilleen vasta nyt, kun olin vastuussa taloudesta yhdessä mieheni kanssa. Nuukailumme vuoksi säästöistä riitti mm. puolivuosittaisiin ulkomaanmatkoihin. Aloin arvostaa ihan uudella tavalla kaikkea, mitä lähipiirimme tahtoi meille antaa. Lapsuudessa vieroksumani herukkamehu nousi arvoasteikolla yllättäen niin, että olin jo seuraavana kesänä poimimassa pylly pitkällä marjoja mökkimme puskista.

Vaihe 5: Pohjavisiitti

Säästöni hupenivat lähes täysin vuosi ennen valmistumistani. En ottanut silti pikavippiä, en edes opintolainaa. Tilinauha tuli juuri sopivasti ennen seuraavaa vuokranmaksua. Muussa tapauksessa olisin ollut ensimmäistä kertaa kusessa raha-asioineni. Yleensä kai pohjalla käyminen aiheuttaa elämäntapojen uudelleentarkastelua. Tässä tapauksessa ainoaksi muutokseksi jäi se, että otin vastaan palkkatyön, vaikka olin suunnitellut tekeväni vain vapaaehtoistöitä seuraavat kuukaudet.

(Paluu vaiheeseen 4)

Valmistumiseni jälkeen olen ollut vain kotiäitinä. Tuloni ovat nyt huonommat kuin opiskeluaikana, vaikka enemmän olen kuullut puhuttavan opiskelijoista köyhänä kansanosana. Ennustan alle vuoden päähän tilini tyhjentymisen, joten töihin on hivuttauduttava. Vaiheen 3 toistaminen on nyt lyhyen ajan tähtäimessä, minkä rinnalla alkaa myöhemmässä elämänvaiheessa vielä kulkea...

...vaihe 6: Ekohippeys

Tämä on elämäni suunta. Uskon, että vuosien päästä ollessani varakkaampi nuukailun pääpaino vaihtuu hiljalleen penninvenytyksestä kestävään kuluttamiseen. Alan suosia kasvisruokaa ja lähellä tuotettua. Kierrän muovituotteet ja Bangladeshilaisvalmisteiset tekstiilit kaukaa. Teen jo nyt toisinaan valintoja ekologisuus ja eettisyys etunenässä, mutta syventymisen varaa on vielä paljon. Ihanaa, että minulla on koko elämä aikaa oppia.

Missä polun vaiheessa sinä kuljet, vai kuljetko omia polkujasi?