En ole koskaan ollut täysin perillä rahanmenostani ja -tulostani, mutta nyt ajattelin
vaivautua kokoamaan taulukon syyskuun osalta ihan vain tämän blogin vuoksi.
Onhan se tärkeää myös itselle tietää, kuinka paljon säästöjä kuluu näin
pienillä tuloilla nuukailusta huolimatta. Tässä kuussa tulin hetkittäin ulos nuukakopistani syömään kaupungille ja seikkailemaan HopLopiin. Niin ja olihan tuo kylpyläreissukin pari viikkoa sitten, onneksi sattumalta puoleen hintaan.
Meillä on mieheni kanssa yhteinen tili, jonne päätyy sekä lapsilisä että 50 e molemmilta kuukausittain. Tältä tililtä maksetaan syömiset, auton kulut ja lapsen sekä yhteiset tarpeet. Vapaa-ajan menomme kumpikin maksamme omilta tileiltämme.
Syyskuu oli mielestäni melko tavanomainen kuukausi lukuun ottamatta lentolippuja ja lapsen passia (yht. 228,6 e) yhteisissä menoissa. Pelkät pakolliset menot kun laskee, omat menoni + puolet yhteisistä tekee 428,44 e eli säästöjen puolelle mennään reilusti toistasataa euroa. En kuitenkaan koe tarvetta vähentää ylimääräisiä menojani - pitäähän nuukankin nauttia elämästä! Työelämään päästyäni palkan ei tarvitsisi olla edes keskitasoa, kun pääsisin jo hyvinkin voiton puolelle jatkamalla samaan totuttuun malliin.
Uskon, että mieheni hyväpalkkainen vakituinen työ lisää luottamustani taloudelliseen pärjäämiseen, vaikka elätän itse itseni täysin (jos katsoo Kelan palkanmaksajaksi). Luonne ei anna periksi olla miehen elätettävänä ennen kuin on oikeasti talouspaskat housuissa. Varmaa on, että ilman säästöjä en voisi elää näin huolettomasti. Onneksi olen omaksunut nuukan elämäntavan jo vuosia sitten ja säästössä on mitä käyttää nyt "pahana päivänä". En koe olevani pakotettu nuukailuun, vaikka olosuhteet sitä tällä hetkellä vaativatkin. En tunne olevani köyhä.
Säästöjäni tulee kulumaan paljon lokakuussa koittavan reissun vuoksi. Olen jo jonkin aikaa valmistautunut henkisesti töiden aloittamiseen ensi vuoden puolella edes osa-aikaisesti. Niin rahatilanteen vuoksi kuin siksikin, että opiskelun päättymisen ja työn aloittamisen välille on nyt jo muodostunut liian suuri tauko, niin paljon kuin kotiäitiyttä rakastankin.
 |
| publicdomainpictures.net |
Omat tulot:
255,95 Lastenhoidontuki
Omat menot:
197,2 Asuminen (mies omistaa asunnon. Maksan puolet hoitovastikkeesta, käyttökuluista ja lainan korosta)
7,15 Puhelinlasku
49,5 Ylimääräiset menot
Yhteensä 253,85
Yhteiset tulot:
95,75 Lapsilisä
80,0 Maksu lapsiporteista
13,0 Pullopanteista (paardien jäljiltä)
Yhteensä 188,75
Yhteiset menot:
157,03 Kauppaostokset (sis. mm. vaipat pariksi kuukaudeksi)
26,2 Miehen työpaikkaruokailu
53,96 Bensa
240,6 Ylimääräiset menot
Yhteensä 451,59
Syyskuu oli mielestäni melko tavanomainen kuukausi lukuun ottamatta lentolippuja ja lapsen passia (yht. 228,6 e) yhteisissä menoissa. Pelkät pakolliset menot kun laskee, omat menoni + puolet yhteisistä tekee 428,44 e eli säästöjen puolelle mennään reilusti toistasataa euroa. En kuitenkaan koe tarvetta vähentää ylimääräisiä menojani - pitäähän nuukankin nauttia elämästä! Työelämään päästyäni palkan ei tarvitsisi olla edes keskitasoa, kun pääsisin jo hyvinkin voiton puolelle jatkamalla samaan totuttuun malliin.
Uskon, että mieheni hyväpalkkainen vakituinen työ lisää luottamustani taloudelliseen pärjäämiseen, vaikka elätän itse itseni täysin (jos katsoo Kelan palkanmaksajaksi). Luonne ei anna periksi olla miehen elätettävänä ennen kuin on oikeasti talouspaskat housuissa. Varmaa on, että ilman säästöjä en voisi elää näin huolettomasti. Onneksi olen omaksunut nuukan elämäntavan jo vuosia sitten ja säästössä on mitä käyttää nyt "pahana päivänä". En koe olevani pakotettu nuukailuun, vaikka olosuhteet sitä tällä hetkellä vaativatkin. En tunne olevani köyhä.
Säästöjäni tulee kulumaan paljon lokakuussa koittavan reissun vuoksi. Olen jo jonkin aikaa valmistautunut henkisesti töiden aloittamiseen ensi vuoden puolella edes osa-aikaisesti. Niin rahatilanteen vuoksi kuin siksikin, että opiskelun päättymisen ja työn aloittamisen välille on nyt jo muodostunut liian suuri tauko, niin paljon kuin kotiäitiyttä rakastankin.
